Lopullinen ”hyväksi sinulle” on olla kuollut. Ainakin näin olisi, jos joku ulkopuolinen auktoriteetti tai entiteetti katsoisi ihmiskäyttäytymistämme ja arvioisi, mikä näyttää meille ”parhaalta” – mikä tarkoittaa, että jos olemme kuolleet, meille ei voi tapahtua mitään pahaa. Olettaisin, että jos syöttäisimme kaiken tavanomaisen ihmiselämän luoman tiedon supertietokoneeseen ja sitten kysyisimme siltä: ”Mikä on paras tila ihmiselle”, se sylkisi vastaukseksi, ”että se ei koskaan synny, ja jos elossa, sen olisi turvallisinta (paras, hyvä) olla kuollut.”
Seuraava pykälä tästä täydellisyydestä olisi elää kuplassa, kirjaimellisesti. Ilmeisesti joidenkin ihmisten, joilla ei ole immuunijärjestelmää, on tehtävä näin (muistatko Seinfeld-jakson, ”The Bubble Boy”?).
Seuraava pykälä alaspäin on olla erakko, asua jollakin pienellä maapalalla, pienessä talossa ja lähteä vain paikalliseen naapurustoon ostamaan kalapuikkoja, Twinkies-leivoksia ja RC Colaa. Et koskaan lentäisi lentokoneessa etkä koskaan ajaisi autollakaan.
Seuraava pykälä alaspäin on paikka, jonka useimmat ihmiset näyttävät toivovan miehittävänsä. Tämä paikka auringossa on itse asiassa auringoton. Tai ainakin niin auringoton kuin siitä voi tehdä. Täältä löydät aurinkovoiteiden möykkyjä, pilvisinä päivinä tummat lasit, syksyllä raskaat takit ja kesällä sateenvarjot. Vältämme melkein kaikkea, mitä voidaan välttää, paitsi tietysti asioita, jotka todella vahingoittavat meitä, kuten McDonaldsin ”Big Macit” ja mukavat tölkit Coca-Cola Lightia. Täällä vältämme matkustamista riskialttiisiin maihin (joka sisältää melkein kaikki niistä), jos matkustamme ollenkaan. Vältämme olemasta samassa huoneessa jonkun yskivän tai aivastavan tai vähintäänkin oudolta näyttävän henkilön kanssa, ja välttelemme periaatteessa minkäänlaista riskinottoa. Melkein kaikki on vaarallista, ja on parasta välttää kaikkea tuntematonta, luonteeltaan kyseenalaista tai mitä kundit ja gimmat valkoisissa takeissaan, antiikkisen lääkinnällisen laitteen roikkuessa kaulassaan, eivät suosittele.
Ihminen tällä olemassaolon tasolla on elossa, mutta ei todellakaan elä.
Miksi ihmiset ovat näin? No, jälleen kerran voimme kiittää herra Agendaa. Ennen kuin minut ”herätettiin”, pohdin tätä ilmiötä ja ihmettelin, kuinka se olisi voinut tapahtua luonnollisesti ja orgaanisesti. Mietin kaikkia miehiä, jotka kiipesivät laivoihin ja lentokoneisiin matkustaakseen Eurooppaan taistelemaan juoksuhaudoissa vuonna 1917 sekä vuonna 1941. Mietin pioneerien joukkoja, jotka lähtivät vaaralliselle matkalle Amerikan mantereen halki vuosikymmenten aikana sisällissodan jälkeen. Mietin lukemattomia ihmisiä, jotka lähtivät kodeistaan (jotka tuohon aikaan eivät luultavasti olleet niin mukavia) ottamaan riskejä Keski-Amerikan viidakossa työskennelläkseen malarian saastuttaman Panaman kanavan parissa, ja samoja lukemattomia rohkeita miehiä ja naisia, jotka lähtevät erilaisille matkoille synkkiin ja vaarallisiin osiin maailmaa tavoittelemaan mainetta ja mammonaa, tai ojentamaan humanitaarisen kätensä auttaakseen muita vähemmän onnekkaita.
Missä kaikki nämä ihmiset ovat tänään? Toki niitä on muutama jäljellä, mutta ei missään niin paljon kuin ennen. Nyt useimmat ihmiset pelkäävät astua ulos talostaan, ja jos Isoveli käskee heitä välttämään muiden ihmisten lähestymistä tai pukemaan paperi- tai kangaspalan vapisevien kasvojensa päälle, he tekevät niin kiihkeästi ja kuuliaisesti. Tapahtuiko tämä kantin lasku luonnollisena seurauksena yhteiskunnallisesta evoluutiosta?
Ei. En usko. Nyt uskon, että se on osa suunnitelmaa – agendaa. Vanhan tohtori Paranoian mieli taas hommissa. Ehkä niin, mutta epäilen, että teitä on paljon samalla psykiatrisella osastolla kuin minä.
Meitä ei ole vain tyhmennetty, vaan myös luonnollinen ”elämän ilon” tunteemme on imetty kokonaan pois kollektiivisesta sielustamme. Näen tämän erityisesti miehissä, sanomattakin selvää, että he ovat olleet agendan pääpiste. Mutta tietysti, se löytyy meistä kaikista, niin miehistä kuin naisistakin.
Meistä on tullut nynnyjen kansa (tai kansoja). Kun Covid-partikkeli oletettavasti saapuu huoneeseen, hyppäämme lähimmälle tuolille ja huudamme, aivan kuin viktoriaanisen ajan stereotyyppiset hauraat naiset luultavasti tekivät hiiren nähdessään (jos he tekivät näin, se oli luultavasti vain esitystä auttaakseen miehiä tuntemaan itsensä miehekkäämmiksi). Ainoa ero on, että voit nähdä hiiren, mutta sinulle on kerrottava, että Covid-partikkeli on ilmassa. Ja arvaa kuka kertoi meille? Jep, herra Agenda. Olemme nynnyjä. Tarpeeksi sanottu. Ja agenda toivoo meidän olevan nynneröitä, koska pelko on paholaisen suurin ja tehokkain ase.
Pelon rinnalla on porkkana – palkkio käytöksestä tai jopa houkutus noudattaa sitä vakuuttamalla meille, että mitä tahansa meidän odotetaan noudattavan, on meille hyväksi. Eikä vain meille, vaan kaikille! Joten rokote on hyväksi meille, koska se estää meitä saamasta tappavaa tautia (tai niin meille sanotaan). Maskien käyttö on meille hyväksi ja ”sosiaalisen etäisyyden” pitäminen on meille hyväksi. Kaikki nämä asiat pitävät meidät turvassa: käytämme lateksikäsineitä, levitämme myrkyllistä desinfiointiainetta käsiimme ja pysymme kotona kadulla lentävien Covid-ilkimysparvien ulottumattomissa. Meidän on tehtävä kaikkemme elääksemme turvallista elämää, turvassa kaikilta kauheilta asioilta, joita luonto haluaa heittää meitä kohti. Muista aina, agenda kertoo meille, luonto on vihollisemme.
Ja tämä on vain osa sitä. Olemme nyt suojassa kaikelta, koska melkein kaikki haluaa ottaa meistä palan. Ei vain sitä, vaan meidän ei ole edes hyvä omistaa asioita, koska tavaroiden omistaminen on tuskaa ja tekee elämästämme vaikeaa. On paljon helpompaa vain vuokrata tavaroita. Meidän on myös hyvä olla laiskoja ja välttää tekemästä mitään. Mikset pelaisi virtuaalipelejä matkustamisen sijaan? Miksi et järjestäisi sitä konferenssia, joka vei meidät Las Vegasiin joka vuosi makuuhuoneessamme Zoomissa? Mikset käy terapiassa virtuaalisesti tai vaikka lääkärillämme tietokoneen tai puhelimen kautta?
Miksei saisi valtiolta palkkaa tekemättä mitään? Entä jos saisit syventävän akateemisen tutkinnon ilman, että sinun pitäisi mennä millekään luennolle? Tai miten olisi kultamitalin voittaminen naisten uinnissa, kun olet mies ja voit voittaa kaikki noiden pienten leidien ajat unissasi? Toki meidän on parasta olla ajamatta liikaa autolla tai olla menemättä pois kaupungista tavataksemme ystäviä tai mennäksemme tuohon nastaan ravintolaan, joka on 20 mailin päässä. Meidän on turvallisempaa ja parempi tehdä töitä kotona myös. Itse asiassa, miksi ei vain jäädä kotiin ja tehdä kaikkea siellä, ja syödä jokaista ateriaa siellä, vaikka haluaisimmekin mukavan illan ilman, että meidän tarvitsisi jäädä kotiin, mikä oli ennen mukava käynti kauniissa ravintolassa, jossa oli ehkä jotain kivaa elävää musiikkia. Ei. Nyt se on Uber Eats -ruokatoimitus. Sekin on hyvä. Kaikki on meille hyväksi, turvallista, kätevää, ei vaadi vaivaa tai taitoa ja on hauskaa. Olemme onnellisia, eikö niin?
Tietääkö kukaan mistä voi ostaa kivan, edullisen, muovisen kuplan?
Artikkelin on kirjoittanut Todd Hayen ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 10.2.2024 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: When “Good for You” is Too Good
