Poliitikot laitetaan sinne antamaan sinulle ajatus siitä, että sinulla on valinnanvapaus. Ei. Sinulla ei ole vaihtoehtoa. Sinulla on omistajat. He omistavat sinut. He omistavat kaiken. He omistavat kaiken tärkeän maan. He omistavat ja hallitsevat yrityksiä. He ovat kauan sitten ostaneet ja maksaneet senaatin, kongressin, valtion- ja kaupungintalot. Heillä on tuomarit takataskuissaan ja he omistavat kaikki suuret mediayhtiöt, joten he hallitsevat melkein kaikkia uutisia ja informaatiota, joita saat kuulla… He käyttävät miljardeja dollareita joka vuosi lobbaamiseen. Lobbaamiseen saadakseen sen mitä he haluavat. No, me tiedämme mitä he haluavat. He haluavat enemmän itselleen ja vähemmän kaikille muille… Sitä kutsutaan amerikkalaiseksi unelmaksi, koska sinun täytyy olla unessa sen uskoaksesi.
Kuka omistaa Yhdysvallat?
Onko se hallitus? Poliitikot? Yritykset? Ulkomaiset sijoittajat? Amerikkalaiset?
Samalla, kun syvä valtio pitää kansakunnan jakautuneena ja poissa tolaltaan presidentinvaaleilla, joiden lopputulos on mennyt (poliisivaltion kuristusote vallasta takaa loputtomien sotien ja hallitsemattomien menojen jatkumisen, jättäen samalla huomiotta kansalaisten perusoikeudet ja laillisuusperiaatteet), Yhdysvaltoja kirjaimellisesti ostetaan ja myydään suoraan meidän alta.
Harkitse tosiasioita.
Menetämme joka vuosi yhä enemmän maastamme yrityksille ja ulkomaisille omistuksille. Yhdysvaltain maatalousmaan ulkomainen omistus on kasvanut 66 % vuodesta 2010. Vuonna 2021 ulkomaisten sijoittajien ilmoitettiin omistavan noin 40 miljoonaa eekkeriä [16 miljoonaa hehtaaria] Yhdysvaltain maatalousmaata, mikä on enemmän kuin koko Iowan osavaltio. Vuoteen 2022 mennessä määrä oli kasvanut 43,4 miljoonaan eekkeriin. USA:n viljelysmaan ulkomaisten omistusosuuksien ostovauhti kasvoi 2,2 miljoonalla eekkerillä [890 000 hehtaarilla] vuodessa vuodesta 2015 vuoteen 2021. Ulkomaisten yksiköiden omistamien USA:n viljelymaan eekkereiden määrä kasvoi yli 8 % (3,4 miljoonaa eekkeriä) vuonna 2022.
Menetämme joka vuosi yhä enemmän yrityksiämme ulkomaisille yhtiöille ja omistuksille. Vaikka Kiina omistaa pienen osan ulkomaisessa omistuksessa olevasta Yhdysvaltain maasta 380 000 eekkerillään (vähemmän kuin Rhode Islandin osavaltio), kiinalaiset yritykset ja sijoittajat ostavat myös suuria elintarvikeyrityksiä, liike- ja asuinkiinteistöjä sekä muita yrityksiä. Kuten RetailWire selittää:
Tällä hetkellä monet varhaisten amerikkalaisten pioneerien perustamat tuotemerkit heiluttavat nyt kansainvälisiä lippuja. Tämä vallankumous on suora seuraus globalisaatiosta.
Kasvava lista aikoinaan merkittävistä amerikkalaisista tuotemerkeistä, jotka on myyty ulkomaisille yrityksille, käsittää: U.S. Steel (nyt japanilaisomistus); General Electric (kiinalaisomistuksessa); Budweiser (Belgia); Burger King (Kanada); 7-Eleven (Japani); Jeep, Chrysler ja Dodge (Alankomaat); ja IBM (Kiina).
Kaivamme itseämme yhä syvemmälle velkaan, sekä kansana että väestönä. Pohjimmiltaan Yhdysvaltain hallitus rahoittaa olemassaoloaan luottokortilla ja käyttää rahaa, jota sillä ei ole, ohjelmiin, joihin sillä ei ole varaa. Suurin osa tuosta velasta on kertynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, kiitos suurelta osin neljän presidentin, 10 kongressin istunnon ja kahden sodan fiskaalisista juonitteluista. Valtionvelka (summa, jonka liittovaltion hallitus on lainannut vuosien varrella, ja joka sen on maksettava takaisin) on yli 34 biljoonaa dollaria, ja se kasvaa vielä 19 biljoonalla dollarilla vuoteen 2033 mennessä. Ulkomainen omistus muodostaa 29 % Yhdysvaltojen julkisesta velasta. Peter G. Peterson -säätiön mukaan tästä määrästä ”52 % oli yksityisten ulkomaisten sijoittajien hallussa ja loput 48 % ulkomaisten hallitusten hallussa”.
Neljännen valtiomahdin ovat ottaneet haltuunsa mediaryhmittymät, jotka asettavat liikevoiton periaatteen edelle. Riippumattomat uutistoimistot, joiden piti toimia tukipylväinä hallituksen propagandaa vastaan, ovat tulleet sisälletyiksi sanomalehtien, television ja radion maailmanlaajuiseen yritysvaltaukseen. Tästä johtuen kourallinen yrityksiä hallitsee nyt suurinta osaa mediateollisuudesta, ja siten informaatiota, jota annostellaan yleisölle. Samalla, kun Facebook ja Google ovat nimittäneet itsensä disinformaation tuomareiksi, huomaamme nyt kamppailevamme yrityssensuurin uusien tasojen kanssa, joista vastaavat tahot, jotka ovat tehneet salaista yhteistyötä hallituksen kanssa pitääkseen kansalaiset mielettöminä, vaiennettuina ja pimeässä.
Kaikkein kriittisintä on kuitenkin se, että Yhdysvaltojen hallituksesta, joka on kauan sitten myyty eniten tarjoaville, on tullut vähän enemmän kuin kuoriyhtiö, julkisivu yritysten eduille. Tämä asiaintila ei ole missään selvempää kuin tuotetussa spektaakkelissa, joka on presidentinvaalit. Mitä tulee kongressin jäseniin, kauan ennen kuin heidät valitaan, heidät koulutetaan tanssimaan varakkaiden lahjoittajiensa tahdissa siinä määrin, että he viettävät kaksi kolmasosaa virka-ajastaan rahan keräämiseen. Kuten Reuters raportoi:
Se tarkoittaa myös sitä, että lainsäätäjät viettävät usein enemmän aikaa varakkaiden huolenaiheiden kuuntelemiseen kuin kenenkään muun.
Oligarkiassa, joka on Yhdysvaltain poliisivaltio, ei selvästikään ole väliä kuka voittaa Valkoisen talon, koska he kaikki työskentelevät samalle pomolle: yritysvaltiolle, joka on mennyt globaaliksi.
Se siitä amerikkalaisen unelman elämisestä.
”Me kansasta” on tullut uusi, pysyvä alaluokka Yhdysvalloissa.
Meidän on pakko pulittaa rahaa loputtomista sodista, jotka vuotavat meidät kuiviin; rahaa valvontajärjestelmille, joilla seurataan liikkeitämme; rahaa jo militarisoidun poliisimme edelleen militarisoinnille; rahaa, jotta hallitus voi ratsata kotimme ja pankkitilimme; rahaa koulujen rahoittamiseen, joissa lapsemme eivät opi mitään vapaudesta ja kaiken siitä, kuinka mukautua; ja niin edelleen ja edelleen.
Tämä ei ole elämäntapa.
On houkuttelevaa sanoa, että emme voi juurikaan tehdä asialle mitään – paitsi, että se ei ole aivan paikkansapitävää.
On olemassa muutamia asioita, joita voimme tehdä (vaatia läpinäkyvyyttä; torjua hyvä veli -järjestelmän ja voitelurahat; vaatia oikeudenmukaista hinnoittelua ja rehellisiä kirjanpitomenetelmiä; pysäyttää kannustimiin perustuvat hallituksen ohjelmat, jotka asettavat liikevoitot etusijalle ihmisten sijaan), mutta se edellyttää, että ”me kansa” lopetamme politiikan pelaamisen ja seisomme yhtenäisesti niitä poliitikkoja ja yritysten etuja vastaan, jotka ovat muuttaneet hallituksemme ja taloutemme fasismin palkitsemisharjoitteeksi.
Valitettavasti, olemme niin panostaneet identiteettipolitiikkaan, joka leimaa meidät poliittisten suuntauksiemme perusteella, että olemme unohtaneet yhden meidät yhdistävän leiman: olemme kaikki amerikkalaisia.
Olemassa olevat vallat haluavat meidän omaksuvan ”me vastaan he” ajattelutavan, joka pitää meidät voimattomina ja jakautuneina. Mutta, kuten teen selväksi kirjassani Battlefield America: The War on the American People ja sen kuvitteellisessa vastineessa The Erik Blair Diaries, ainoa ”me vastaan he”, jolla on merkitystä, on ”me kansa” syvää valtiota vastaan.
Artikkelin on kirjoittanut John & Nisha Whitehead ja se on julkaistu The Rutherford Institute sivuilla 13.8.2024.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
rutherford.org: Who Owns America? Oligarchs Have Bought Up the American Dream
