Syyskuussa Yhdistyneiden kansakuntien 79. yleiskokous isännöi odotettua ”Summit of the Future – Tulevaisuushuippukokousta”, jossa valtiot allekirjoittavat ”Pact of the Future – Tulevaisuussopimuksen”, joka on merkittävä askel kohti maailmanhallituksen luomista.
Kun YK valmistautuu yleiskokouksen 79. istuntoon, suuri yleisö näyttää olevan vaarallisen tietämätön YK:n ”tulevaisuushuippukokouksen” suunnitelmista. Huippukokouksessa jäsenvaltioiden odotetaan julistavan ”planeetan hätätilan” osana niin kutsuttua ”tulevaisuussopimusta”.
Vaikka YK:n yleiskokous on vuosittainen, tämän vuoden kokoontuminen on ainutlaatuinen, koska siihen on lisätty Summit of the Future, joka järjestetään New Yorkissa 22. ja 23. syyskuuta. Huippukokousta on valmisteltu ainakin vuodesta 2022 lähtien sen jälkeen, kun YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on toistuvasti kehottanut siirtämään taloudellisia resursseja YK:n vuonna 2015 asettamien Agenda2030 -tavoitteiden pikaiseksi saavuttamiseksi.
Syyskuussa 2021 pääsihteeri julkaisi raporttinsa, Our Common Agenda – Yhteinen ohjelma, jossa vaadittiin nopeuttamaan kestävän kehityksen tavoitteiden ja UN75-julkilausumaan sisältyvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Yhteinen ohjelmamme vaati myös tulevaisuushuippukokousta ”luomaan uusi globaali konsensus valmistautumisesta tulevaisuuteen, joka on täynnä riskejä, mutta myös mahdollisuuksia”.
Summit of the Future -sivustolla kerrotaan, että tulevaisuussopimuksen tuloksena tulee olemaan ”maailma ja kansainvälinen järjestelmä, joka on paremmin valmistautunut hallitsemaan nyt kohtaamiamme haasteita”. Tulevaisuussopimus on todennäköisesti toinen osa muutosta kohti maailmaa, jota hallitsevat valitsemattomat internationalistiset poliitikot.
Tulevaisuushuippukokouksen aikana YK:n jäsenvaltiot todennäköisesti äänestävät myös itse YK:n radikaalista muuttamisesta – jota jotkut kutsuvat UN 2.0:ksi – ja sen luonteesta, kuinka kansallisvaltiot tekevät planeetan tulevaisuutta koskevia päätöksiä.
YK on myös hiljattain ilmoittanut suunnitelmastaan allekirjoittaa ”Global Digital Compact” -digitaalisopimus tulevaisuushuippukokouksessa. GDC:n ilmoitettu tarkoitus on ”luoda osallistava globaali kehys, joka on olennainen useiden sidosryhmien toiminnalle, jota tarvitaan digitaali-, data- ja innovaatiojakojen ratkaisemiseksi”. YK väittää, että sopimus auttaa edistämään ”avointa, vapaata, turvallista ja ihmiskeskeistä digitaalista tulevaisuutta kaikille” samalla, kun se auttaa saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet.
Vaikka uutiset tulevaisuushuippukokouksesta ja tulevaisuussopimuksesta ovat alkaneet hiipiä riippumattomaan mediatilaan, suuri yleisö on edelleen täysin tietämätön tästä tapaamisesta ja keskustelujen kohteena olevien sopimusten vaikutuksista.
JEFFREY SACHS: MAAILMANHALLITUKSEN PUOLESTAPUHUJA
Huolimatta yleisön tietämättömyydestä, tulevaisuushuippukokous on ottamassa kiinni akateemisesta maailmasta. Esimerkiksi taloustieteilijä Jeffrey Sachs julkaisi äskettäin huippukokousta koskevan mielipidekirjoituksen, jossa ylistettiin YK:n pyrkimysten hyveitä. Sachs saattaa olla lukijoille tuttu, koska hän toimi Lancetin COVID-19 komission puheenjohtajana vuosina 2020–2022, jossa hän kyseenalaisti COVID-19 paniikin lähteen. Maaliskuussa 2023 Sachs todisti myös USA:n kongressin edessä gain-of-function tutkimuksen rahoittamisesta ja ”laboratoriovuototeoriasta”. Hän on ollut näkyvästi esillä vaihtoehtoisessa mediassa, mukaan lukien Jimmy Dore ja Russell Brand.
Sachs on kuitenkin pitkään ollut YK:n ja sen kestävän kehityksen tavoitteiden kannattaja. Sachs on Columbian yliopiston kestävän kehityksen keskuksen johtaja. On myös huomattava, että Columbia yliopisto on alkuperäisen Technocracy-liikkeen koti. Sachs on myös YK:n kestävän kehityksen ratkaisuverkoston puheenjohtaja ja toimi YK:n pääsihteerin erityisneuvonantajana vuosina 2001–2018. Hän toimi myös YK:n edellisen pääsihteerin Ban Ki-moonin neuvonantajana.
Ei siis pitäisi tulla yllätyksenä, että kesäkuun 21. päivänä Sachs puolusti tulevaisuushuippukokousta ja maailmanhallinnon järjestelmää. Tietenkin maailmanhallituksen vaatimus on muotoiltu termeillä ”monenkeskeisyys”, mutta lopputavoite on sama – kansallisvaltioiden loppu ja sellaisen maailman hallintoelimen toteuttaminen, jolla on valta vaikuttaa kansallisiin politiikkoihin.
Sachs kirjoittaa:
Maailman geopoliittinen järjestelmä ei tarjoa sitä, mitä haluamme tai tarvitsemme. Kestävä kehitys on julistamamme tavoite, mikä tarkoittaa taloudellista vaurautta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ympäristön kestävyyttä ja rauhaa. Silti todellisuutemme on jatkuva köyhyys runsauden keskellä, lisääntyvän eriarvoisuuden, syvenevien ympäristökriisien ja sodan keskellä.
Sachs jatkoi väittämällä, että tulevaisuushuippukokous keskittyy ratkaisemaan ”joukon ennennäkemättömiä haasteita, jotka voidaan ratkaista vain globaalilla yhteistyöllä”. Sachsin ja YK:n teknokraattien mukaan ”polykriisiä”, tai useita samanaikaisia kriisejä, ”ei mikään yksittäinen maa voi ratkaista yksin”.
Itse asiassa Sachs tekee täysin selväksi, että hänen asemastaan, hän kannattaa lisää valtaa YK:lle toteuttaa koko maailmaa koskevaa politiikkaa.
”YK-järjestelmän uudistamisen avainasemassa on antaa enemmän valtaa YK:n toimielimille ja tehdä niistä edustavampia”, hän toteaa. Sachs toistaa myös aikaisemmat vaatimukset uusista rahoitusvälineistä, joilla rahoitetaan maailman muutosta, mukaan lukien ”uusi kansainvälisten verojen järjestelmä” hiilidioksidipäästöille, merenkululle, lentoliikenteelle ja rahoitustoimille.
Tämä tavoite uudistaa kansainvälistä rahoitusjärjestelmää kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda2030:n rahoittamiseksi jäljittelee Guterresin äskettäisiä lausuntoja, joissa hän vaati ”uutta Bretton Woods -hetkeä”, viitaten pahamaineiseen, kansainväliseen vuoden 1944 sopimukseen, jolla Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF – International Monetary Fund) perustettiin. Bretton Woodsin kokouksessa hyväksyttiin myös säännöt itsenäisten valtioiden välisten rahasuhteiden ohjaamiseksi, mukaan lukien vaatimus kunkin maan taata valuuttojensa vaihdettavuus Yhdysvaltain dollareiksi.
Lisäksi tulevaisuushuippukokousta koskevassa YK:n asiakirjassa, jonka otsikko on ”What Would it Deliver? – Mitä se toimittaisi?”, vaaditaan ”maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää, joka toimii kaikille”.
Muunnettu kansainvälinen rahoitusarkkitehtuuri on tarkoitukseensa sopiva, kattavampi, oikeudenmukaisempi, edustavampi, tehokkaampi ja kestävämpi, vastaten nykyiseen maailmaan pikemminkin kuin miltä se näytti toisen maailmansodan jälkeen. Tämä arkkitehtuuri panostaa etukäteen kestävän kehityksen tavoitteisiin, ilmastotoimiin ja tuleviin sukupolviin.
Nämä puheet heijastelevat samanlaisia vaatimuksia, joita tehtiin Pariisissa, Ranskassa kesäkuussa 2023 pidetyssä Summit for a New Global Financing Pact -tapahtumassa. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin johtama huippukokous toivotti 50 valtionpäämiestä, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajaa tervetulleiksi keskustelemaan pyrkimyksistä palauttaa kansainvälinen rahoitusjärjestelmä osana jatkuvaa pyrkimystä kohti Agenda2030 ja nettonolla-tavoitteita.
Ranskan hallitus totesi, että kokouksen tavoitteena oli ”rakentaa uusi sopimus [globaalin] pohjoisen ja etelän välille”, joka varustaa kansakunnat paremmin torjumaan köyhyyttä ja ilmastonmuutosta. Huippukokoukseen osallistuivat Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, Saksan liittokansleri Olaf Scholz, Britannian pääministeri Rishi Sunak ja Brasilian presidentti Luiz Inacio Lula da Silva. Valtionpäämiesten lisäksi huippukokous järjestettiin muun muassa Open Society -säätiön, Bill and Melinda Gates -säätiön ja Rockefeller-säätiön tuella.
STIMSON CENTERIN YHTEYS
Yksi yhdysvaltalaisista organisaatioista, joka auttaa ajamaan Summit of the Future -propagandaa, on Stimson Center, ajatushautomo, joka kuvailee itseään ”puolueettomaksi, voittoa tavoittelemattomaksi” organisaatioksi, joka keskittyy analysoimaan kansainväliseen rauhaan liittyviä kysymyksiä. Stimson Center keskittyy ydinkäytön lisääntymiseen, vesihuoltoon ja humanitaarisiin kriiseihin vastaamiseen, mukaan lukien väitetty ilmastokriisi. Keskus myös neuvoo yhdysvaltalaisia ja kansainvälisiä instituutioita.
Stimson Center perustettiin vuonna 1989, ja se on nimetty yhdysvaltalaisen lakimiehen ja poliitikon Henry L. Stimsonin mukaan. Hän toimi sotaministerinä Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Rooseveltin alaisuudessa vuonna 1940, sotaministerinä presidentti Taftin alaisuudessa ja ulkoministerinä presidentti Hooverin alaisuudessa. National Park Service -hallintoelimen mukaan Stimsonilla ”oli myös suora kontrolli Manhattan-projektissa”, Yhdysvaltain hallituksen salaisessa yrityksessä kehittää ydinaseita.
Rockefeller-säätiö on myöntänyt Stimson Centerille satojen tuhansien dollarien arvoisia apurahoja vuodesta 2020 lähtien. Vaikka Gates-säätiö ei liity heidän ilmastonmuutostyöhönsä, se lahjoitti vuonna 2008 Stimson Centerille lähes miljoona dollaria.
Stimson Center on ollut johdonmukainen Summit of the Future -tapahtuman edistäjä, se on muun muassa kirjoittanut epämääräisillä verkkosivustoilla julkaistuja mielipideartikkeleita ja isännöinyt virtuaalisia konferensseja viimeisimmistä tapahtumista.
Heinäkuun puolivälissä Stimson Center piti tapahtuman nimeltä ”US Perspectives and Priorities for the UN Summit of the Future – Yhdysvaltain näkymät ja painopisteet YK:n tulevaisuushuippukokoukselle”. Kokouksen pääpiirteissä todetaan, että ”innovatiivisen globaalin hallinnon tarve on nyt kiireellisempi kuin koskaan, jotta YK:n nykyiset sitoumukset, kuten kestävän kehityksen tavoitteet, Pariisin ilmastosopimus ja YK:n peruskirjan periaatteet voidaan täyttää paremmin”.
Keskustelussa kommentoivat Stimson Centerin virkamiehet sekä Michele Sison, Yhdysvaltain kansainvälisten järjestöasioiden apulaisulkoministeri ja pitkäaikainen YK:n diplomaatti, ja tohtori Esther Brimmer, entinen kansainvälisten järjestöasioiden apulaisulkoministeri.
Keskustelussa Sison korosti Yhdysvaltain hallituksen tukea tulevaisuushuippukokoukselle ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteille.
”Tuemme myös sitä, että Pact of the Future -asiakirjan sopimusluonnoksessa tunnustetaan YK:n pyrkimysten merkitys hätäkeskuksen pöytäkirjojen kehittämiseksi monimutkaisten globaalien shokkien varalta”, Sison ilmoitti.
Tämä Emergency Platform -alustaa koskeva vaatimus ja ”planetaarisen hätätilanteen” julistaminen on yksi tulevaisuushuippukokouksen potentiaalisesti vaarallisimmista puolista.
PLANETAARINEN HÄTÄTILANNE
Tulevaisuussopimuksen nollaluonnoksen versiossa keskustellaan tarpeesta luoda ”Emergency Platform” -alusta, joka aktivoidaan ”sellaisen shokin sattuessa, joka vaikuttaa useisiin maailman alueisiin”, ja YK:n mukaan edellyttää ”yhtenäistä, koordinoitua ja moniulotteista vastausta”.
Luonnos väittää myös, että mikään Emergency Platform ”ei olisi pysyvä instituutio tai toimielin”. YK väittää myös, että ”päätös kutsua Emergency Platform koolle” ”kunnioittaisi täysin valtioiden suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta”.
YK ei ole ainoa järjestö, joka edistää ajatusta planetaarisen hätätilanteen julistamisesta. Myös YK:n jäsenjärjestöt, kuten Climate Governance Commission (CGC) -valtuuskunta, osallistuvat hauskanpitoon.
Climate Governance Commission -valtuuskunnan kutsui koolle Global Governance Forumin jäsen Maja Groff, jolla on laajat yhteydet teknokraatteihin, mukaan lukien Rockefeller-säätiöön, jotka ovat auttaneet rahoittamaan CGC:n työtä. Tämä on täysin järkevää, kun muistat, että vuonna 2023 Rockefeller-säätiö teki selväksi, että ilmastoagenda oli heidän uusi painopisteensä. Stimson Center on myös Climate Governance Commission -valtuuskunnan ”läheinen yhteistyökumppani”.
Marraskuun 2023 lopulla, juuri ennen YK:n ilmastonmuutoskonferenssin COP28:n avajaisia, Climate Governance Commission julkaisi raportin nimeltä Governing Our Planetary Emergency – Planetaarisen hätätilanteen hallitseminen. Tässä raportissa CGC jatkaa asiansa ajamista hallintoa koskevien ideoiden päivittämiseksi.
Governing Our Planetary Emergency -asiakirjassa, osiossa ”Lähiaikaiset kansainväliset hallinnon innovaatiot”, CGC sanoo jälleen, että YK:n pitäisi julistaa planetaarinen hätätila.
Siksi kehotamme YK:n yleiskokousta, vuoden 2024 tulevaisuushuippukokouksessa, julistamaan planetaarisen hätätilan, tunnistaen, että kolminkertainen planeettakriisi muodostaa vakavan riskin maailmanlaajuiselle vakaudelle ja turvallisuudelle, muiden muassa, ja vahvistamaan sitä vastaavissa toimielinten lausunnoissa ja YK-järjestelmän virastoissa, alueellisissa elimissä, sekä kansallisissa ja paikallisissa hallituksissa.
He myös toistavat vaatimuksia ”Emergency Platform” -alustalle, johon viitataan tulevaisuussopimuksen nollaluonnoksessa. Raportissa suositellaan ”Planetary Emergency Platform” -alustan koolle kutsumista ilmastonmuutoksen nopeasti kiihtyvien seurausten käsittelemiseksi.
Voimme jäljittää planetaarisen hätätilan kehotuksen pahamaineiseen, mutta hämärään ryhmään, Rooman klubiin. CGC:n marraskuun 2023 raportissa jopa todetaan, että usko ”polykriisiin” ”tunnistetaan Rooman klubin Planetary Emergency -projektin työssä”. Tämä viittaus Rooman klubiin paljastaa vielä yhden syyn, miksi yleisön pitäisi olla huolissaan planetaarisen hätätilanteen patistamisesta ja väitteistä planeetan rajojen ylittämisestä.
Rooman klubi on vaatinut planetaarisen hätätilan julistamista ainakin vuodesta 2019 lähtien julkaisemalla ”Planetary Emergency Plan” -ohjelmansa. Raportti päivitetään elokuussa 2020 COVID1984:n alettua. Rooman klubin hätäsuunnitelmaa kuvataan ”etenemissuunnitelmaksi hallituksille ja muille sidosryhmille muuttaa yhteiskuntiamme ja talouksiamme palauttamaan tasapaino ihmisten, planeetan ja vaurauden välillä”.
Kuten tulevaisuussopimuksen nollaluonnoksessa ja ilmastonhallintakomission vuoden 2023 raportissa, Rooman klubi kehottaa kansakuntia julistamaan planetaarisen hätätilan ja hyväksymään planetaarisen hätäsuunnitelman. He sanovat, että tällaisen suunnitelman pitäisi ”perustua kiireelliseen tarpeeseen vähintään puolittaa kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2030 mennessä”.
Nämä äärimmäiset vaatimukset kasvihuonekaasupäästöjen, erityisesti hiilidioksidin, vähentämiseksi ovat saaneet jotkin tutkijat päättelemään, että Rooman klubin ohjaava filosofia on itse asiassa usko eugeniikkaan, jota peittää keinotekoinen ympäristöagenda. Organisaation historian ymmärtäminen voi antaa vihjeitä.
Rooman klubi perustettiin vuonna 1968, ja sillä oli tärkeä rooli tunnetumman Maailman talousfoorumin (WEF – World Economic Forum) kehittämisessä. WEF:n 50-vuotispäivänä järjestö tarkasteli historiaansa ja totesi, että vuoden 1973 kokouksessa Aurelio Peccei, italialainen teollisuusmies, joka perusti Rooman klubin yhdessä Alexander Kingin kanssa, piti puheen nyt pahamaineisesta kirjastaan ”Kasvun rajat”. Alexander King oli myös vastuussa seurantaraportista, joka julkaistiin vuonna 1991 nimeltä ”The First Global Revolution”. Tämä kiistanalainen raportti sisältää osion nimeltä ”Ihmiskunnan yhteinen vihollinen on ihminen”, joka sisältää tämän usein lainatun osion:
Etsiessämme uutta vihollista yhdistämään meitä, saimme ajatuksen, että saastuminen, ilmaston lämpenemisen uhka, vesipula, nälänhätä ja muut vastaavat sopivat asiaan. Kokonaisuudessaan ja vuorovaikutuksessaan nämä ilmiöt muodostavat yhteisen uhan, joka vaatii kaikkien kansojen solidaarisuutta. Mutta nimeämällä ne vihollisiksi joudumme ansaan, josta olemme jo varoittaneet, nimittäin oireiden sekoittamisen syihin. Kaikki nämä vaarat johtuvat ihmisen toiminnasta, ja vain muuttuneiden asenteiden ja käyttäytymisen kautta ne voidaan voittaa. Todellinen vihollinen on silloin ihmiskunta itse.”
MITÄ TULEE TULEVAISUUSHUIPPUKOKOUKSEN JÄLKEEN?
Kuten Michele Sison huomauttaa Stimson Centerin esityksessään, globalistien tapaamiset rakentuvat päällekkäin ja lisäävät teknokraattiseen valtioon palan kerrallaan. Tulevaisuushuippukokouksen tärkeydestä huolimatta se ei sellaisenaan ole viimeinen yritys työntää ihmiskunta kohti yhtä maailmanhallitusta.
”Tulevaisuushuippukokous on askel, se on tärkeä askel, se on vain yksi askel pyrkimyksien jatkumossa kaventaa aukkoja ja tehdä YK:sta tehokkaampi vastaamaan näihin haasteisiin”, Sison lausui.
Sison huomauttaa myös, että työ YK:n muuttamiseksi maailmanhallitukseksi jatkuu tulevissa kokouksissa, mukaan lukien Second World Summit for Social Development -sosiaalihuippukokouksessa.
Kuvalähde: https://www.passblue.com/2024/01/08/how-will-the-summit-of-the-future-be-remembered/
”Second World Summit for Social Development” -huippukokouksen on määrä kokoontua vuonna 2025, melkein 30 vuotta Kööpenhaminassa, Tanskassa järjestetyn ensimmäisen sosiaalisen kehityksen huippukokouksen jälkeen. YK sanoo, että vuoden 2025 huippukokouksen tavoitteena on vahvistaa Kööpenhaminassa tehtyjen sitoumusten tukea ja edistää YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 -toimintaohjelmaa.
Yksi asia on selvä: tulevaisuushuippukokous, tulevaisuussopimus ja planetaarisen hätätilan julistus tarvitsevat enemmän huomiota. Ja nopeasti. Muuten maailman vapaa-ajattelevat ihmiset ovat samassa asemassa, johon olemme usein joutuneet – katsomassa menneisyyteen jälkiviisaana ja toivomassa, että olisimme kiinnittäneet huomiota ennen kuin oli liian myöhäistä pysäyttää teknokraattisen valtion eteneminen.
Jos haluamme merkittävästi haastaa Stimson Centerin, Rockefeller-säätiön, Gates-säätiön, Yhdistyneet kansakunnat, Maailman talousfoorumin ja monet muut tämän varjohallitusmustekalan lonkerot, meidän on levitettävä tätä tietoa mahdollisimman laajalle ja kauas, niin nopeasti kuin pystymme.
Kun YK:n tulevaisuushuippukokoukseen ja mahdolliseen planetaarisen hätätilan julistamiseen on alle 60 päivää, meidän on tehtävä kaikkemme valistaaksemme yleisöä tästä kokouksesta ja vaarasta, jonka se aiheuttaa kansalliselle suvereniteetille ja siten yksilön itsemääräämisoikeudelle.
Massojen kouluttamisen lisäksi meidän on myös varauduttava siihen mahdollisuuteen, että ”The Great Reset” -nollaus, Agenda2030 ja 4. teollinen vallankumous, YK:n ja WEF:n kabaalin ehdottamina, tulevat muodossa tai toisessa olemaan totta. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi ”luovuttaa” ja antaa vapautemme teknokraateille. Pikemminkin meidän pitäisi tunnustaa, että vaalipolitiikka ja presidentillisten nukkejen äänestäminen eivät tuo lisää vapautta meidän elinaikanamme, tai tuleville sukupolville.
Sen sijaan, meidän olisi käytettävä energiamme vaihtoehtoisten rinnakkaisten järjestelmien luomiseen, jotka voivat kilpailla suoraan teknokraattisen valtion kanssa. Tästä syystä autan tuottamaan The People’s Reset: UK, ”Our Summit for Our Future” -tapahtumaa, joka järjestetään Bathissa, Iso-Britanniassa YK:n huippukokouksen jälkeisenä viikonloppuna. Isännöimme kolmen päivän ajan 24:ää esiintyjää ympäri maailmaa, keskittyen ratkaisuihin näiden kipeästi kaivattujen rinnakkaisten järjestelmien luomiseksi terveydenhuollon, rahoituksen, koulutuksen, digitaaliteknologian ja yhteisön rakentamisen aloilla. Yhdessä voimme luoda kauniimman maailman, koska tiedämme sen olevan mahdollista.
The original source of this article is The Last American Vagabond. Published under the provisions of ”fair use” for research and educational purposes this material is distributed without profit. Copyright © Derrick Broze, The Last American Vagabond, 2024.
Alkuperäisen 24.7.2024 julkaistun artikkelin löydät täältä:
thelastamericanvagabond.com: The UN Will Sign The Pact Of The Future In 60 Days – Here’s Why It Matters
