UNESCO tutkielma 11 & UNESCO 2050: Projekti BEST

John Klyczek
0 kommenttia

Unescon tutkielma 11:stä Unescon 2050:een: Projekti BEST ja neljänkymmenen vuoden suunnitelma koulutuksen uudelleen kuvittelemisesta neljättä teollista vallankumousta varten – yli neljänkymmenen vuoden ajan tutkijoiden, hallitusten, yritysten ja maailman hallintoelinten liittoutumat ovat tehneet yhteistyötä rakentaakseen maailmanlaajuisen opetusteknologisen koulutusjärjestelmän, jonka tarkoituksena on kahlita lapset transhumanistiseen neljänteen teolliseen vallankumoukseen.

Vierailin äskettäin Yhdysvaltain koulutustutkimuksen ja kehittämisen viraston entisen vanhemman politiikan neuvonantajan Charlotte Thomson Iserbytin luona. Hän antoi minulle pääsyn Yhdysvaltain opetusministeriöstä keräämiensä tiedostojen arkistoon. Kaivettuani läpi kokoelman tiedostoja, jotka Lawrence P. Grayson, joka oli matematiikan, tieteen ja teknologian neuvonantaja Yhdysvaltojen kansallisessa koulutusinstituutissa (NIE – National Institute of Education), oli koonnut, huomasin, että opetusministeriön BEST-projekti (Basic Education Skills through Technology), jonka Iserbyt vuodatti vuonna 1981, oli itse asiassa Yhdysvaltojen kotimainen versio kansainvälisestä teknologia-aloitteesta, jota johti Yhdistyneiden kansakuntien kasvatustieteellinen ja kulttuurinen järjestö (UNESCO – United Nations Educational Scientific and Cultural Organization).

Ollessaan NIE:ssä Grayson oli myös Yhdysvaltain opetusministeriön yhteyshenkilö Unescon koulutusteknologiaohjelmiin, mukaan lukien ”Study 11: New Technologies in Education – Tutkielma 11: Uudet teknologiat koulutuksessa”, jonka hän hankki Iserbytille nipussa toisiinsa liittyviä muistioita ja julkaisuja. Tämä kansio, joka on nimetty nimellä ”Grayson File”, koostui seuraavista asiakirjoista:

  • Unesco Tutkielma 11:n komiteamietinnöt, jotka jakavat opetusteknologian direktiivejä 14 kansallisvaltion alueelle yhdistäen kommunistisia, sosialistisia ja kapitalistisia maita;
  • Yhdysvaltain opetusministeriön muistiot, joissa määrätään Yhdysvaltojen yhteistyöstä Tutkielma 11:n ja muiden Unescon teknologiaohjelmien kanssa;
  • Lakijulkaisut, jotka vaativat oikeusjärjestelmien uudelleenjärjestelyä kansainvälisten opetusteknologiamarkkinoiden virtaviivaistamiseen tarvittavan tietokoneistetun ”informaatioteknologian” (IT) vallankumouksen globalisoimiseksi;
  • Akateemiset julkaisut, jotka sisältävät Projekti BEST -urakoitsijoiden ja Unesco Tutkielma 11 -edustajien opetusteknologiamainoksia, jotka julkaistiin kaupallisten mainosten ja tilauslomakkeiden ohella Projekti BEST -kurssiohjelmista ja muista verkko-oppimistuotteista, joita myyvät samat yritykset, mukaan lukien Microsoft, Apple ja IBM, jotka on hyväksytty Unescon Tutkielma 11 -selvityksissä.

Tämä ”Grayson File” -asiakirjojen kokoelma osoittaa, että Unescon Tutkielma 11 toteutettiin kansainvälisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta kommunististen, sosialististen ja kapitalististen maiden välillä, jotka koordinoivat monikansallisten televiestintä- ja tietokoneyritysten toimia. Yhteistyössä akateemisten instituutioiden ja kansallisten valtion virastojen kanssa Tutkielma 11:n tytäryhtiöt lobbasivat lakien uudistamiseksi globalisoidakseen koulujärjestelmät proto-internet-teknologioiden avulla, joita valmistavat Iso Tekno -yritykset, kuten Microsoft, IBM ja Apple, jotka ohjaavat nyt neljättä teollista vallankumousta uudeksi kommunitaarisen teknokratian poliittiseksi järjestelmäksi, jota ohjaa ”sidosryhmäkapitalismin” uusi taloudellinen järjestelmä ”yhteisöpohjaisten” julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, joita hallinnoi Iso Data.

Samalla, kun tätä teknofasistista neljättä teollista vallankumousta kiihdytetään koronaviruspaniikin painostamana, maailmanlaajuiset COVID-rajoitukset sinetöivät Unescon Tutkielma 11:n ja Projekti BESTin sopimukset, kun koulut ympäri maailmaa joutuvat luottamaan teknokraattiseen IT-infrastruktuuriin, joka on Tutkielma 11:n ja Projekti BESTin perustama julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus Microsoftin, Applen ja IBM:n kanssa. Nämä kumppanuudet muuttavat nyt rakenteellisia koulutaloja virtuaalisiksi luokkahuoneiksi, joissa opiskelijat datalouhivat digitaalisesti tietokonelaitteistojen, kuten Apple iPadien ja Macbookien, avulla, jotka välittävät videopuheluita ohjelmistojen, mukaan lukien Microsoft Teams, kautta, mukautuvalla oppimisen kurssimateriaalilla ja muilla tekoälysovelluksilla, kuten IBM:n Watson Education -pilvipalvelulla täydennettynä.

Nyt, kun Tutkielma 11:n ja Projekti BESTin luoma IT-infrastruktuuri on tiukasti paikoillaan, Maailman talousfoorumin (WEF – World Economic Forum) globalistioligarkit vaativat ”suuria Great Reset nollauksia” planeetan pelastamiseksi COVID-19:ltä ryntäämällä neljänteen teolliseen vallankumoukseen WEF:n jäsenten, mukaan lukien Microsoftin, Applen ja IBM:n avulla, jotka hyödyntävät lockdown-sulkemisia ”nollatakseen” maailmantalouden ja ”Reimagine education – kuvittelemalla koulutus uudelleen” opetusteknologian avulla, joka on ohjelmoitu datalouhimaan opiskelijoiden ”oppimisen analytiikkaa” ”valvontakapitalismin” ”sosiaalisen luottopisteytyksen” järjestelmien kautta. Lopullisessa yhtälössä nämä ”geospatiaalisen älykkyyden” järjestelmät kytketään transhumanistisiin neuroteknologioihin, jotka on kytketty ”esineiden Internetiin”. Sillä välin UNESCO 2050 -projekti rakentuu Tutkielma 11:n IT-infrastruktuurille uuden Unescon ”Futures of Education – Koulutuksen tulevaisuudet” -tutkimuksen kautta, joka puoltaa AI opetusteknologian kommunitaarista omaksumista ”humanismin uudelleenkehystämiseksi” nopeuttaakseen yhteiskunnan kehitystä ”inhimillisempään maailmaan” neljännen teollisen vallankumouksen ytimessä.

UNESCON ”TUTKIELMA 11: UUDET TEKNOLOGIAT KOULUTUKSESSA” – KORPORATIIVISUUDESTA KOMMUNISMIIN

Unescon koulutusteknologia-ohjelmien eteneminen 1970-luvulta 1980-luvulle osoittaa asteittaista siirtymistä kohti itäblokin sosialismin ja kommunismin keskitetyn valtionhallinnon syntetisointia länsimaisen kapitalismin kansainvälisen korporatiivisuuden kanssa opetusteknologian kaupallisen globalisaation kautta massatuotettuna monikansallisten yritysten toimesta, jotka tekevät sopimuksia kansallisten hallitusten kanssa. Samalla, kun nämä globalistiyritykset ovat myyneet opetusteknologisia tuotteitaan yli kansallisten rajojen, niiden hallituskumppanit ovat pyrkineet keskittämään valtion koulutusjärjestelmänsä Yhdistyneiden Kansakuntien, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD – Organization for Economic Cooperation and Development), Maailmanpankin ja Maailman talousfoorumin teknokraattisen maailmanhallinnan ohjeiden mukaisesti.

1970-luvulla Unesco suoritti sarjan opetusteknologian tutkimuksia, jotka julkaistiin komiteamietinnöissä, kuten ED-77/WS/133: ”Kasvatusteknologian kehitys Keski- ja Itä-Euroopassa: Kasvatusrakenteiden, sisällön, menetelmien ja tekniikan jakautuminen.” Tässä vuoden 1977 raportissa ”pitkän matkan” koulutuksesta ”audiovisuaalisten” teknologioiden, kuten ”kouluradion ja koulutelevision” kautta, Unesco tuki ”keskitettyjen” sosialististen maiden, kuten entisen Neuvostoliiton, autoritaarisia koulutusjärjestelmiä.

Unescon ED-77/WS/133:n mukaan on:

”Erittäin suotuisa tilanne valtion koulutuksen modernisointitoimille. Sosialistisella valtiolla on tarvittavat välineet koulutukseen, vankkaan teknologisen perustan menetelmien sekä median ja opetusteknologian välineiden laajaan käyttöön. . . . Sosialistiset maat ovat myös suotuisassa asemassa, koska televisiota, koulutelevisiota, radiota ja kouluradiota ohjataan keskitetysti.”

Muutamaa vuotta myöhemmin, kesäkuun 1980 ja lokakuun 1982 välisenä aikana, Unesco laajensi tämän ED-77/WS/133 komiteamietinnön ja muiden opetusteknologisten tutkimusten tuloksia useissa konferensseissa, mukaan lukien Euroopan unionin Unescon alueen jäsenvaltioiden kolmannessa ministerikonferenssissa ja Euroopan alueen kansallisten toimikuntien kahdeksannessa alueellisessa konferenssissa. Näiden tutkimusten ja konferenssien tuloksena Unescon Euroopan alueen kansalliset koulutusalan yhteistutkimukset käynnistivät ”Tutkielma 11: Uudet teknologiat koulutuksessa – tieto- ja viestintäteknologiat ja niiden vaikutus opetukseen” -tutkimuksen, joka organisoi opetusteknologisen tutkimuksen vaihtoja itäblokin kommunististen ja sosialististen hallitusten välillä vaihdossa länsimaisten kapitalististen maiden kanssa, joita hallitsevat monikansalliset yhtiöt, kuten Microsoft, Apple ja IBM.

Microsoft Ranskan pääkonttori, Issy les Moulineaux. Kuva: JeanLucIchard, Shutterstock.

Tämä ”monikansallinen” Tutkielma 11, joka ”kehitti kattavan tutkimuksen teknologian sovelluksista opetuksessa”, koordinoi osallistuvien kansallisten toimikuntien ”kasvatustutkijoiden, suunnittelijoiden, päättäjien ja muiden kiinnostuneiden osapuolten” toimia Unescon Euroopan alueella, johon kuului sekoitus kommunistisia, sosialistisia ja kapitalistisia valtioita: Itävalta, Belgia, Kanada, Tanska, Suomi, Ranska, Unkari, Israel, Italia, Espanja, Ruotsi, Ukrainan SSR, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Näiden Unescon kansallisten toimikuntien ”muihin kiinnostuneisiin osapuoliin” kuuluivat ”kasvattajat, sosiologit, psykologit, filosofit, teknologistit ja muut kansallisten koordinaattorien ehdottamat henkilöt”, kuten Lawrence Grayson, joka oli Yhdysvaltojen kansallinen koordinaattori.

Tämä Unescon yhteistutkimus kommunistisista, sosialistisista ja kapitalistisista kansallisista toimikunnista alueellistettiin tutkimaan yhteistyössä ”uusien teknologioiden nykyisiä ja suunniteltuja sovelluksia koulutukseen”, mukaan lukien opetusteknologiset-sovellukset eli ”tietokoneet, videoteksti/teksti-TV, interaktiivinen video (mukaan lukien videolevy), viestintäsatelliitit, monikanavainen kaapeli/kuituoptiikka, puhelinneuvottelut (ääni/video/tietokone) sekä uusi kehitys videon, äänen ja audiografioiden alalla”. Tarkemmin sanottuna tässä Unescon Tutkielmassa 11 tutkittiin tällaisten kehittyvien teknologioiden kokonaisvaltaisia vaikutuksia ”oppimisteoriaan, koulutuksen laatuun, koulutuksen saatavuuteen, opettajan rooliin, koulutuksen järjestämiseen, koulutuksen rahoitukseen, yksityisyyteen ja vapauteen liittyviin kysymyksiin sekä koulun ja työelämän, koulun ja kodin, koulutuksen ja valtion, koulutuksen ja yhteiskunnan yleensä rajapintojen välillä.”

Alueellistamalla kommunististen, sosialististen ja kapitalististen valtioiden blokki kognitiotieteilijöiden ja teknokraattien neuvoa-antavan paneelin alle, Unescon Tutkielmassa 11 ei pyritty pelkästään ”päivittämään” kouluja huipputeknologian tietokoneilla, vaan integroimaan dialektisesti kommunistiset ja sosialistiset koulutusjärjestelmät kapitalistisiin opetusteknologian markkinoihin. Tämä kommunofasistinen synteesi muuttaisi radikaalisti opiskelijoiden yksityisyyttä ja koulutusvapautta koulujen hallinnon ja rahoituksen globaalien muutosten kautta, joita ohjataan tietokoneistetun IT:n avulla.

Tässä on tärkeää huomata, että vaikka Unescon ED-77/WS/133 kannatti autoritaaristen kommunististen ja sosialististen hallintojen keskitettyä koulutusjärjestelmää, Unescon Tutkielmassa 11 kannatettiin opetusteknologian globalisaatiota kapitalistisen markkinatalouden kautta, jota hallitsevat monikansalliset yritykset, kuten esimerkiksi Microsoft, Apple ja IBM.

Esimerkiksi:

Yhteenvetona voidaan todeta, että Unesco Tutkielma 11 antoi kommunististen, sosialististen ja kapitalististen valtioiden liittoutuman tehtäväksi tehdä yhteistyötä niiden pyrkiessä levittämään tietokoneistettua opetusteknologiaa, kuten ”videoteksti/teksti-TV:ta” ja ”teleneuvottelu”-ohjelmistoa, joka on nyt kukoistava ala kaikkialla maailmassa maailmanlaajuisen COVID-sulun alla, jota WEF:n Great Reset ajaa. Tämä maailmanlaajuinen ”nollaus” vaatii uutta maailmantalouden kommunitaarista ”sidosryhmäkapitalistien” järjestelmää teknofasististen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, jotka panevat täytäntöön hallituksen rajoitukset ja edellyttävät virtuaalista ”etäoppimista” kaupallisten verkko-oppimisteknologioiden avulla, joita WEF:n jäsenet valmistavat mukaan lukien Microsoft, Apple ja IBM. Heidän tavoitteenaan on digitaalisesti louhia opiskelijoiden psykometriaa sosiaalisen luottoluokituksen valvontaa varten kasvavassa neljännessä teollisessa vallankumouksessa.

KUINKA PROJEKTI BEST, UNESCO JA OECD TASOITTIVAT TIETÄ NELJÄNNELLE TEOLLISELLE VALLANKUMOUKSELLE

Yhdysvalloissa Unescon Tutkielma 11:n opetusteknologisia näkymiä pilotoitiin Projekti BEST:n kautta, jonka opetusministeri T. H. Bell perusti korporoidakseen amerikkalaisen koulutusjärjestelmän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla, jotka toteuttavat operatiivista psykologista ehdollistamista tietokoneistettujen ”opetuskoneiden” avulla, jotka on suunniteltu ohjelmoimaan opiskelijat työvoimakoulutukseen. Bellin apulaissihteeri Donald J. Senese valvoi koordinointia Yhdysvaltain kotimaisen opetusteknologia-pilotin Projekti BEST:n ”alueellisten koulutuslaboratorioiden” välillä. Se oli linjassa Unescon Tutkielma 11:n kansainvälisten opetusteknologisten suunnitelmien kanssa, sekä OECD:n koulutuksen innovaatio- ja tutkimuskeskuksen (CERI – Centre for Educational Research and Innovation) kanssa.

18. maaliskuuta 1982 opetusministeriön muistiossa ”International Study of Educational Technology – kansainvälinen tutkimus opetusteknologiasta” kerrotaan, että Senese valitsi Graysonin Unesco Tutkielma 11:n johtajaksi Yhdysvaltoihin keinotellakseen Yhdysvaltojen asemaa YK:n monikansallisen opetusteknologia-projektin johtajana. Lisäksi Senese, joka oli CERI:n hallintoneuvoston jäsen, kirjoitti artikkelin Technological Horizons in Education Journal: Computers in Education Worldwide -lehden tammikuun 1985 painokseen, jossa todetaan, että Arthur Melmed Yhdysvaltain opetusministeriön OERI:n osastosta nimitettiin CERI:n ”suunnitteluvirastoon”. Senese määräsi myös opetusministeriön osaston alueyhteysjohtajan Robert Billingsin johtamaan yhteistyötä ”osavaltiokoordinaattorien” välillä, joka vastaa Projekti BESTin opetusteknologisten-aloitteiden levittämisestä. Lyhyesti sanottuna BEST-projektin alueellinen yhteyshenkilö, OECD:n CERI:n suunnittelutoimisto ja Unescon Tutkielma 11:n Yhdysvaltain kansallinen koordinaattori valittiin raportoimaan suoraan apulaissihteeri Seneselle, joka näin ollen valvoi BEST-projektin koordinointia Unescon ja OECD:n koulutusteknologiadirektiivien mukaisesti.

Senesen T.H.E. lehtiartikkeli ”International Conference Examines Technology in Education – Kansainvälinen konferenssi tutkii teknologiaa koulutuksessa” tiivistää ”500 sivua dokumentaatiota” OECD:n CERI-konferenssista, jossa analysoitiin ”modernin tietotekniikan käyttöä koulutuksessa”, mukaan lukien ”uuden teknologian kognitiiviset vaatimukset ja seuraukset muodollisen koulutuksen oppimisprosesseihin”. Senese kirjoitti myös, että konferenssin viides ”työryhmä” tutki ”ohjelmistojen ja kurssiohjelmien tuotantoa ja vaihtoa multimediaopetusympäristöön. Sen pääasiallinen suositus oli, että OECD auttaisi kansainvälisten standardien kehittämistä ja luomista kurssiohjelmien luontijärjestelmien vaihtoon, jotka vastaavat työstökoneiden tai tiettyjen tietokoneohjelmointikielien standardeja. Samaan aikaan Unesco testasi opetusteknologioiden ”parhaita käytäntöjä” Tutkielma 11:n kautta, jota valvoi Grayson, joka raportoi takaisin Seneselle Yhdysvalloissa.

OECD:n ja Unescon yhdysvaltalaisena välittäjänä apulaissihteeri Senese nimittäisi alueellisen yhteyden johtajan Robert Billingsin koordinoimaan USA:n Projekti BEST kansainvälisten standardien ja ”parhaiden käytäntöjen”, kuten Tutkielma 11:n ja CERI:n suosittelemien kanssa. Senesen Billingsille lähettämän Yhdysvaltain opetusministeriön sisäisen muistion mukaan Projekti BEST eteni sihteeri Bellin teknologia-aloitteen kautta, joka käynnistettiin vuoden 1982 National Technology Teleconference -konferenssissa, jossa vaadittiin ”kansainvälistä teknologiayhteistyötä”.

Apulaissihteerin muistiossa Billingsille 7. huhtikuuta 1982 Senese totesi, että ”konferenssi . . . antaa yleiskatsauksen teknologiasta, keskittyy teknologian sovelluksiin opetuksessa. . . kuvailemaan koulujen ja yksityisen sektorin välisiä yhteistyöponnisteluja sekä korkealaatuisia kansainvälisiä teknologiaponnisteluja koulutuksessa. Tämä sama muistio antoi Regional Liaison Billingsin tehtäväksi ottaa ”ensimmäinen askel alueellisten levitysjohtajien osallistumiseen Marylandin yliopiston koulutustoimintaan 10.-13. toukokuuta 1982 Projekti BESTin toteuttamana. . . . Koulutus tulee. . . tarjoamaan mahdollisuuden tavata BEST-projektin osavaltion koordinaattoreita alueellaan [sic]. Kun valtion koordinaattorit koordinoivat BEST-projektin valtakunnallista teknologiatoimintaa, aluetoimistolla on oltava keskeinen rooli valtioiden välisen yhteistyön helpottamisessa.” Kokonaisuutena tämä Senesen laatima muistio määräsi Billingsin koordinoimaan alueellisesti ”kansainvälisiä teknologia-aloitteita” kaikkialla Yhdysvalloissa osavaltioiden välisen julkisen ja yksityisen projekti BEST-suunnittelun avulla sihteeri Bellin kansallisessa teknologiakonferenssissa lähetetyn toimintakehotuksen mukaisesti.

Vain kahdeksan päivää tämän muistion lähettämisen jälkeen Regional Liaison Billingsille, apulaissihteeri Senese lähetti sihteeri Bellille ”Executive Correspondence Memorandum” -muistion, jossa dokumentoidaan, kuinka Bellin ”kansallinen teknologia- ja koulutuskonferenssi”, joka rahoitettiin Projekti BESTin sopimuksella Educational Communications and Technology (AECT) -yhdistyksen kanssa, teki yhteistyötä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kanssa.

Yhteenvetona näissä muistioissa dokumentoidaan, että Senese, joka sai raportteja Melmediltä CERI:ssä ja Graysonilta Unescossa, määräsi Billingsin koordinoimaan BEST-projektin Yhdysvaltojen alueellista levitystä kansainvälisten standardien ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti Kansallisen teknologia konferenssin kautta käynnistetyn Bellin teknologia-aloitteen mukaisesti. Toisin sanoen Senese koordinoi yhdessä Melmedin, Graysonin ja Billingsin kanssa Unescon ja OECD:n kansainvälistä opetusteknologian standardointia levittämällä Projekti BEST -teknologioita USA:n kymmenessä alueellisessa koulutuslaboratoriossa, mukaan lukien Northwest Regional Educational Laboratory (NWREL) , Shirley McCunen Midcontinental Regional Educational Laboratory (MCREL) ja William G. Spadyn Far West Regional Laboratory for Educational Research and Development (FWRL), jotka toimivat aloitusalustana BEST opetusteknologian levittämisessä kouluihin kaikkialla Yhdysvalloissa.

KUINKA UNESCO JA PROJEKTI BEST ASETTIVAT NÄYTTÄMÖN GLOBALISTISILLE VIRTUAALISILLE CHARTER-KOULUYRITYKSILLE

Sen lisäksi, että opetusministeriön 10 alueellista laboratoriota organisoivat Projekti BEST -yhteistyötä 50 osavaltiossa, Regional Labs helpotti myös kansainvälistä koordinointia Unescon ja sen jäsenmaiden kanssa. Nämä alueiden väliset verkostot loivat teknologiset rakennuspalikat globalistisille virtuaalisille charter-kouluille, kuten K12 Inc. ja Bridge International Academies -yrityksille, mikä tasoitti tietä ”etäopiskeluteollisuudelle”, joka nyt korvaa kivijalkakoulut COVID-sulkujen pakottaessa planeetan oppimaan verkossa opetusteknologian datalouhinnan avulla.

Jo ennen BEST-projektin käyttöönottoa Northwest Regional Education Laboratory oli Yhdysvaltojen edustaja Unescon koulutusinstituutin vuonna 1978 tekemässä ”School Textbooks for Lifelong Learning – Koulun oppikirjoja elinikäiseen oppimiseen” -tutkimuksessa, jonka mukaan oppikirjojen korvaaminen audiovisuaalisilla teknologioilla, kuten ”elokuvilla, radio- ja televisiolähetyksillä, kielilaboratorioilla jne.” vapauttaisi opiskelijat ”oppikirjan diktatuurista”. Tämä asiakirja osoittaa, että jo ennen BEST-projektia ja Tutkielma 11:tä Unesco ja NWREL työskentelivät yhdessä koordinoidakseen maailmanlaajuista siirtymistä kohti tietokoneistettua opetusteknologiaa siirtymällä perinteisistä painetuista oppikirjoista multimediatietoliikenneteknologioihin.

Myöhemmin vuonna 1982, BEST-projektin käyttöönoton aikana, NWREL perusti Resources in Computer Education (RICE) -tietokannan, joka tehtiin haettavaksi BRS Inc:n ylläpitämän kansainvälisen koulukäytäntöjen tietoverkon (SPIN – School Practices Information Network) kautta. Vuoden 1982 NWREL-uutisten mukaan, jonka otsikko on ”New Source of Information about Computer Education Resources Goes Online – Uusi tietolähde tietotekniikan koulutusresursseista siirtyy verkkoon”, RICE-SPIN-tietojärjestelmä on yhteistyössä International Council for Computers in Education -neuvoston kanssa. Lisäksi Scott Foresman & Company -kustantamon elektronisen julkaisun osasto mahtailee SPIN-mainoksessaan, että ”SPIN tarjoaa pääsyn yli 1 000 000 koulutusresurssiin ja kansainväliseen kouluttajien verkostoon, joihin kaikkiin pääsee mikrotietokoneella ja puhelimella.”

Kokonaisuutena, kun Projekti BEST otettiin käyttöön, NWREL:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus Scott Foresman & Company -kustantamon kanssa oli perustamassa kansainvälistä proto-internet-verkkoa, joka loi pohjan maailmanlaajuiselle e-oppimisjärjestelmälle, joka on linjassa opetusteknologisten tavoitteiden kanssa Tutkielma 11:ssä, jonka Unesco tilasi pian sen jälkeen, kun Unesco teki yhteistyötä NWREL:n kanssa tasoittaakseen tietä tietokoneistetulle opetukselle siirtymällä painetuista oppikirjoista audiovisuaaliseen televiestintään.

NWREL:n kansainvälinen SPIN-internet, joka sopi yhteen Projekti BESTin kanssa, toimisi tehokkaasti mallina ”High Success Schools – Korkean menestyksen koulut” -ohjelmalle, jota johti Far Westin alueellisen koulutustutkimuksen ja -kehityksen laboratorion johtaja William G. Spady. Vuoden 1995 artikkelissa, jonka otsikko on ”Welcome to High Success Schools – Tervetuloa korkean menestyksen kouluihin”, FWRL:n johtaja Spady kertoo tapaustutkimuksen ”korkean menestyksen” kansainvälisestä verkko-oppimismallistaan:

”Jefferson Senior High koulun opiskelijat pitävät puhelinkonferenssin mediakeskuksessa Venäjän opiskelijoiden luokan kanssa. He ovat työskennelleet koko vuoden projektin parissa, jossa tutkitaan nopeiden sosiaalisten ja taloudellisten muutosten vaikutuksia heidän yhteisöihin ja teknologian vaikutusta näihin muutoksiin. Heidän yhteistyöraporttinsa esitellään tutkijoille ja teknologia-asiantuntijoille ympäri maailmaa, jotka ovat auttaneet heidän tutkimustyötään Internetin kautta ja ovat suostuneet arvioimaan heidän tutkimustaan.

Huomaa tässä, että FWRL:n johtaja Spady esittelee, kuinka hänen ”korkean menestyksen” Internet-oppimisohjelmansa korostaa kansainvälistä verkkovaihtoa kapitalististen amerikkalaisten opiskelijoiden ja kommunististen venäläisten opiskelijoiden välillä, jotka tekevät yhteistyötä ”maailman asiantuntijoiden” kanssa Unescon Tutkielma 11:n alueellisten opetusteknologia-vaihtojen mukaisesti kommunististen, sosialististen ja kapitalististen valtioiden välillä.

Apple Store, 5th Avenue, New York, Yhdysvallat. Kuva: hans engbers, Shutterstock.

NWREL:n ja FWRL:n johtaja Spadyn käynnistämät High Success- ja RICE-SPIN-tietokoneverkot olivat prototyyppisiä verkko-oppimisen startup-yrityksiä, jotka istuttivat siemeniä muille globalistisille Internet-oppimisalustoille, jotka kasvatettiin Tutkielma 11:stä ja Projekti BEST:stä. Näitä kasvavia online-etäopiskelualustoja ovat muun muassa virtuaaliset charter-kouluyhtiöt, kuten Bridge International Academies, jota Maailmanpankki rahoitti, ja K12 Inc., joka rekisteröi opiskelijoita K12 International Academy -akatemiansa kautta kytköksellä Association for the Advancement of the Advancement of International Education -järjestöön, Association of International Schools in Africa -järjestöön, Central and Eastern European Schools Association -järjestöön, East Asia Regional Council of Overseas Schools -järjestöön ja European Council of International Schools -järjestöön. On huomattava, että K12 Inc:n, joka on yksi suurimmista online charter-kouluista Yhdysvalloissa, perusti opetusministeri William ”Bill” Bennett, joka valvoi presidentti Ronald Reaganin koulutusta koskevia yleisten vaihtosopimusten määräyksiä Neuvostoliiton kanssa sen jälkeen, kun Bennett otti Projekti BESTin haltuunsa sihteeri T. H. Bellin seuraajana.

Noin 40 vuotta myöhemmin globalistinen, virtuaalinen charter-koulutoimiala, joka on syntynyt BEST-alaprojekteista, kuten NWRELin RICE-SPIN-verkon ja Spadyn High Success Schools -koulujen verkko-oppimispiloteista, on tarjonnut verkko-oppimisinfrastruktuurin ”resetoi” ja ”kuvittele uudelleen” koulutukselle neljättä teollista vallankumousta varten. Laajentuessaan näille virtuaalisille charter-koulumarkkinoille neljännen teollisen resetoinnin tekno-oligarkit toteuttavat opetusteknologista vallankaappausta, joka hyödyntää hallituksen rajoituksia pakottaakseen kaikki koulut tietokoneistettuun ”etäopetukseen”, jota helpottavat isot teknoyritykset, mukaan lukien WEF-jäsenet, kuten Microsoft, Apple ja IBM, jotta opiskelijoiden ”oppimisanalytiikkaa” voidaan louhia tekoälyvalvonta-algoritmien avulla.

AKATEEMISET KAIKUKAMMIOT JA SANASTA SANAAN TOISTAVIEN VERTAISTEN PROPAGANDA

Kun Projekti BEST rakensi kansainvälistä Internet-infrastruktuuria virtuaalisille oppimisalustoille, kuten K12 Inc.:lle ja BIA:lle, monikansalliset teknologiayritykset, kuten Microsoft, Apple ja IBM, etsivät asemaansa maailmanlaajuisilla markkinoilla helpottaakseen Unescon Tutkielma 11:een osallistuvien kansallisten koulutusjärjestelmien verkkokurssiohjelmien käyttämiseen tarvittavia laitteistoja ja ohjelmistoja. Samaan aikaan globalistinen, akateeminen organisaatio edisti näiden samojen Iso Tekno -yritysten opetusohjelmien integrointia kouluihin mainostamalla heidän ”tietokoneavusteisen oppimisen” tuotteitaan tiedelehdissä muiden Projekti BESTin kanssa sopimuksen tehneiden opetusteknologiakehittäjien, kuten Scott Foresman & Company -kustantamon ja Association for Educational Communications and Technology (AECT) -järjestön mainosten ohella. Samanaikaisesti nämä samat akateemiset lehdet julkaisivat artikkeleita, joissa julkistettiin OECD:n ja Unescon Tutkielma 11:tä, jossa edistettiin täsmälleen samojen Iso Tekno -yritysten, kuten Microsoftin, Applen ja IBM:n, valmistamien kaupallisten opetusteknologiatuotteiden käyttöä.

Lyhyesti sanottuna nämä julkaisut dokumentoivat, kuinka Projekti BEST oli osa akateemisen maailman, kansallisten hallitusten, monikansallisten yritysten sekä Unescon ja OECD:n maailmanlaajuisten hallintoelinten välistä koordinoitua ponnistusta edistämässä maailmanlaajuista kehitystä kohti teknokraattista neljättä teollista vallankumousta. Nykyään tämä teknofasistinen vallankumous on siirtymässä isolle vaihteelle, kun samat isot teknoyritykset, mukaan lukien Microsoft, IBM ja Apple, käyttävät hyväkseen COVID-sulkuja, joita Unescon Tutkielma 11 edisti ennen kuin niistä tuli maailmantalouden toimijoita Maailman Talousfoorumin suurelle nollaukselle.

Esimerkiksi tammikuun 1984 Technological Horizons in Education Journal -julkaisussa on mainoksia IBM PC:n Edu-Modista, jonka on suunnitellut Bell & Howell Co.; Orion Training System -järjestelmän johdatus BASIC-ohjelmointikurssiin Apple II+:lle tai Apple IIe:lle; ja Telos Software -yrityksen TeloSchool Apple II+:lle tai Apple IIe:lle. Samoin tammikuun 1983 T.H.E. Journal -lehden painoksessa on mainoksia LOGO-ohjelmointiohjelmistosta Applen tietokoneille; muMATH/muSIMP Advanced Math Package -kurssiohjelmasta IBM:n henkilökohtaiselle tietokoneelle; ja Microsoft BASIC -ohjelmointioppaita. Samaan aikaan tämä vuoden 1983 numero sisältää mainoksen luku-, luonnontieteiden ja matematiikan opetusohjelmista Scott Foresman & Company -kustantamon elektronisen julkaisun osastolta, joka hallinnoi SPIN-internetiä, joka fasilitoi RICE-tietokantaa US NWREL:n kautta, jossa Projekti BEST -aloitusyrityksiä pilotoitiin. Lisäksi samassa vuoden 1983 numerossa T.H.E. Journal -lehti julkaisi myös artikkelin ”Tietokoneet ruotsalaisissa kouluissa: kokemus, tutkimus ja ongelmat”, jonka on kirjoittanut Anita Köllerbaur, Ruotsin kansallinen Unesco Tutkielma 11 koordinaattori kansainvälisen koordinaattori Lawrence Graysonin johdolla, jonka nimityksestä vastasi Projekti BEST koordinaattori, Yhdysvaltojen opetusministeriön apulaissihteeri Senese.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä vuoden 1983 että 1984 T.H.E. lehdet ovat täynnä mainoksia opetusteknologian tuotteista WEF:n kumppaniyrityksiltä, kuten Microsoftilta, IBM:ltä ja Applelta, joita myös Unescon Tutkielma 11 tuki. Samanaikaisesti, kun vuoden 1983 numerossa julkaistiin komiteamietintö ”tietokoneavusteisesta oppimisesta” Unescon Tutkielma 11:n edustajalta, siinä mainostettiin tietokoneteknologiayritysten, kuten Scott Foresman & Company, kurssituotteita, jotka liittyvät Projekti BESTiin, joka oli USA:n kotimainen versio Unescon Tutkielma 11:stä.

Samoin tammikuun 1985 T.H.E. Journal -lehden painoksessa on mainos Association for Educational Communications and Technology -yhdistyksen julkaisemasta kirjasta, jolle myönnettiin kaksi Yhdysvaltain opetusministeriön sopimusta, yhteensä 1 189 715 dollarin maksut opetusteknologian edistämiseksi Projekti BESTin kautta. Tämä T.H.E. Journal -lehden mainos, joka näkyy vuoden 1985 numeron sivulla 90, ehdottaa, että AECT-kirja, jonka otsikko on ”Software Quality & Copyright: Issues in Computer-Assisted Instruction – Ohjelmiston laatu ja tekijänoikeus: Tietokoneavusteisen opetuksen ongelmat” antaa vastauksen kysymykseen: ”Miten opettajat voivat valita parhaat ohjelmistot?”

Sivulla 91, aivan AECT-mainosta vastapäätä, on artikkeli nimeltä ”Puhelinetäopetus tuo oppitunnit kotiin”, jota seuraa toinen artikkeli ”Projektori tuo interaktiivisen videon tietokoneluokille” sivulla 92. Tässä samassa vuoden 1985 numerossa, T.H.E. Journal -lehti julkaisi artikkelin ”International Conference Examines Technology in Education – Kansainvälinen konferenssi tutkii teknologiaa opetuksessa”, jonka on kirjoittanut Projekti BEST -koordinaattori Donald Senese, joka kirjoitti tämän artikkelin PR-raportiksi puoltaen OECD:n pyrkimystä kansainvälisesti standardoituun opetusteknologiaan.

Yksinkertaistaen, tämä vuoden 1985 T.H.E. Journal -lehden numero julkaisi OECD-raportin, jossa vaaditaan kansainvälisiä opetusteknologian standardeja, joita Projekti BEST-koordinaattori Senese edistää, ja samalla mainostettiin AECT:n, joka oli Projekti BESTin pääurakoitsija, opetusohjelmasuosituksia. Tämä AECT-mainos ilmestyi virtuaalisen kotiopetuksen artikkeleiden rinnalla, jotka muistuttavat nykyistä videoneuvotteluohjelmistoa, kuten Microsoft Teamsia ja Google Classroomia, jotka voidaan lähettää Applen tietokoneiden kautta, jotka voidaan päivittää IBM Watson Education –opetuksen mukautuvalla ja oppivalla tekoälyllä.

Moderni IBM Watson toimistorakennus San Franciscossa Yhdysvalloissa. Kuva: Michael Vi, Shutterstock.

Kaiken kaikkiaan Graysonin näyte T.H.E. Journal -lehdistä havainnollistaa, kuinka akateemiset julkaisut mainostivat opetusteknologian komiteamietintöjä Unescon Tutkielma 11:stä ja OECD:stä samalla, kun ne mainostivat Projekti BEST -teknologioita, mukaan lukien WEF:n nykyisten jäsenten, kuten Microsoftin, Applen ja IBM:n, kehittämiä kurssiohjelmatuotteita, jotka ovat nyt ryntäyksen kärjessä teknokraattiseen neljänteen teolliseen vallankumoukseen, joka on suunnattu seuraamaan ja jäljittämään opiskelijoiden oppimisalgoritmeja psykologisiksi profiileiksi, joita voidaan louhia ”ennustavaan analytiikkaan” kommunitaarisessa ”geospatiaalisen älykkäässä” sosiaalisen luottopisteytyksen järjestelmässä.

NELJÄNNEN TEOLLISEN VALLANKUMOUKSEN TULEVAISUUDEN TRENDEJÄ JA MEGATRENDEJÄ KOSKEVA LAINSÄÄNDÄNTÖ

Samalla, kun akateeminen laitos edisti kaupallisia opetusteknologian tuotteita Unescon Tutkielma 11:n ja Projekti BESTin promootioilla, joita julkistettiin tieteellisissä julkaisuissa, lobbaajat vetosivat osavaltioiden ja liittovaltion asianajajaliittoja uudistamaan oikeusjärjestelmiään standardoidakseen kansainvälisen teknologiavaihdon säännökset, jotka tehostaisivat liiketoiminnan ja valtionhallinnon IT-integraatiota kaikkialla maailmassa tulevassa neljännessä teollisessa vallankumouksessa.

Iserbytille annettujen Grayson-tiedostossa koottujen T.H.E. Journal -lehtien lisäksi on myös American Bar Association Journal -lehden kesäkuun 1984 numero, joka sisältää artikkelin, jonka on kirjoittanut John Naisbitt, joka työskenteli IBM:n johtajana ennen kuin hänet nimitettiin John F. Kennedyn alaisena olevan Terveyden, koulutuksen ja hyvinvoinnin ministeriön apulaiskoulutuskomissaariksi Yhdysvalloissa. Vuoden 1982 kirjan ”Megatrends: Ten New Directions Transforming Our Lives – Megatrendit: Kymmenen uutta suuntaa elämämme muuttamiseen” kirjoittajana Naisbitt kirjoitti vuonna 1984 ABA Journal -lehden artikkelin ”Megatrends for Lawyers and Clients – Megatrendit lakimiehille ja asiakkaille”, joka ylistää kuinka ”suurin ja merkittävin muutos on ollut USA:n muutos viimeisen 30 vuoden aikana teollisesta tietoyhteiskunnaksi.” Naisbitt lisää, että ”käsi kädessä tämän kanssa on siirtymisemme kansallisesta globaaliin talouteen.” Ennustaessaan neljättä teollista vallankumousta Naisbitt julistaa, että ”ei vaadita vähempää kuin meidät kaikki – lakimiehet mukaan lukien – käsittämään uudelleen roolimme uudessa yhteiskunnassa.”

Yksinkertaisesti sanottuna Naisbittin ”Megatrends” -artikkeli oli toimintakehotus lakimiehille, jotta heistä tulisi ”muutostoimijoita” ajamaan oikeusjärjestelmän uudistuksia, jotka valaisisivat Yhdysvaltojen evoluution nationalistisesta valmistustaloudesta globaaliksi IT-taloudeksi neljänteen teolliseen vallankumoukseen.

Naisbittin toimintakehotusta seurasi Shirley McCune, joka oli USA:n Ed’s Midcontinental Regional Education Laboratory (McREL) -laboratorion johtaja, joka pilotoi Projekti BESTin opetusteknologisia ohjelmia Missourin, Kansasin, Nebraskan, Coloradon, Pohjois-Dakotan, Etelä-Dakotan ja Wyomingin osavaltioissa. Vuonna 1983 Yhdysvaltain opetusministeriö rahoitti kahta McCunen johtamaa McREL-projektia: ”Framing a Future for Education – Koulutuksen tulevaisuuden kehystäminen” Kansasissa ja ”Strategic Planning and Furthering Excellence in Millard Public Schools – Strateginen suunnittelu ja huippuosaamisen edistäminen Millardin julkisissa kouluissa” Nebraskassa, joita molempia ohjasi Naisbitt Group -konsulttifirman ohjelmadirektiivit.

Myöhemmin vuonna 1989 National Governors Association -järjestön konferenssissa Wichitassa Kansasissa McCune tunnusti, että

”Mikä meitä kiinnostaa on yhteiskunnan täydellinen rakennemuutos. Se, mitä tapahtuu USA:ssa tänään ja mitä tapahtuu Kansasissa ja Great Plainsissa, ei ole vain sattumatilanne tavanomaisissa muutoksen tuulissa. Se merkitsee yhteiskunnan täydellistä muutosta. . . . Koko yhteiskuntamme on rakennemuutoskriisissä, etkä pääse siitä pakoon. Et voi mennä maaseudulle, et voi mennä kirkkoihin, et voi mennä hallitukseen tai liike-elämään ja piiloutua siltä tosiasialta, että edessämme on yhteiskuntamme täydellinen rakennemuutos.”

Samana vuonna Washington Bremerton Sun -lehden artikkelissa ”Schools of the Future – Tulevaisuuden koulut” McCune kehotti muuttamaan kouluja futuristisiksi ”yhteisön oppimiskeskuksiksi”, jotka painottaisivat ”teknologian integrointia opetussuunnitelmaan”, jotta oppilaat saisivat psykologisesti valmiuksia ”elinikäiseen oppimiseen” kehdosta uraan.

Samoin William Spady, joka johti Projekti BESTiä FWRL:n kautta, lainasi Naisbittin tulevaisuuden suuntauksia vuoden 1990 puheessaan ”Ensuring the Success of All Students Today for Tomorrow’s Changing World – Kaikkien opiskelijoiden menestymisen varmistaminen tänä päivänä huomisen muuttuvassa maailmassa”, jonka hän esitteli Yhdysvaltain puolustusministeriölle:

”Kun käsiteltiin Exit Outcome -kehitystä yhdessä Illinoisin lukiopiirissämme kevään aikana, minunkin oli pakko katsoa ”todellisuuksia”, jotka näyttävät ympäröivän meitä ja joilla on potentiaalia muokata tulevaisuuden luonne, jossa me ja lapsemme elämme. Ensi silmäyksellä kymmenen hieman toisiinsa liittyvää trendiä näyttivät minulle selvältä, . . . Jotkut niistä muistuttavat John Naisbittin ja hänen Future Trends -kollegoidensa tunnistamia trendejä.”

Toisin sanoen Spady ennusti, että koulunkäynnin tulevaisuuden tulisi kehittyä Naisbittin ennustamien neljännen teollisen vallankumouksen ”tulevaisuuden trendien” mukaisesti.

Vaikka Spady ja McCune käynnistivät alueellisesti Projekti BEST -teknologiat FWRL:ssä ja McRELissä, joka on nyt McREL International, Naisbittin ”tulevaisuuden trendien” ehtojen mukaisesti, Projekti BEST -koordinaattori Senese tapasi globalistisia teknokraatteja OECD/CERI opetusteknologian konferenssissa, jossa he tutkivat, kuinka ”vähentää oikeudellisia ja teknisiä esteitä, jotka haittaavat ohjelmistotuotteiden kuljetettavuutta kansallisten rajojen yli”. Sitten, neljä vuotta Spadyn puolustusministeriön puheen jälkeen, Bill Clintonin hallinto muutti perus- ja keskiasteen koulutuslakia lisäämällä vuoden 1994 liittovaltion charter-kouluohjelman, joka avasi väyliä virtuaalisille charter-kouluille, jotka toteuttavat verkko-oppimista tietoteknologian avulla.

Liittovaltion charter-kouluohjelman asettamien ennakkotapausten pohjalta American Legislative Exchange Council (ALEC) -järjestö laati Virtual Public Schools Act -asetuksen (virtuaalisten julkisten koulujen asetus), joka julkaistiin vuonna 2005 ”mallinteena”, jota jaettiin eri puolilla Yhdysvaltoja useille osavaltioiden ja liittovaltion lainsäätäjille, jotka kopioivat ja liittivät sen oikeiksi lakiesityksiksi, jotka loisivat lakeja, jotka valtuuttaisivat virtuaalisten charter-koulujen ja ”yhteisökoulujen” laajentamisen käyttäen tietokoneteknologiaa ”opiskelijoiden opettamiseen Internetin kautta virtuaalisessa tai etäympäristössä”.

Elektroniikkatekniikan ja laitteiston ohjelmoinnin opetusta teini-ikäisille: oppilaat koodaavat kannettavalla tietokoneella sähköisiä robotteja verkkokoulussa.

Viisitoista vuotta myöhemmin entisen presidentti Donald Trumpin Yhdysvaltain opetusministeri Betsy DeVos, joka rahoitti K12 Inc:n charter-kouluja ja ADHD-opiskelijoille tarkoitettuja, puettavia Neurocore-biopalautelaitteita, julkaisi uudet liittovaltion säännöt ”etäoppimisesta ja innovoinnista” (85 FR 18638), jotka poistivat opetusteknologian sääntelyn luokkahuoneessa ”tekoälyn ja muun mukautuvan oppimisen käytössä”. Sitä rahoitetaan edelleen miljardeilla dollareilla Coronavirus Aid, Relief and Economic Security (CARES) -asetuksen elvytysrahoilla. On huomattava, että 85 FR 18638:n ”Akkreditointi- ja innovaationeuvottelukomitea” sisälsi hallituksen suhteiden edustajan IBM:ltä, jota edisti Unescon Tutkielma 11 ja Projekti BEST mainokset T.H.E. Journal -lehdessä ennen IBM:n liittymistä Maailman talousfoorumin Great Reset for the Fourth Industrial Revolution -ohjelmaan.

UNESCON TRANSHUMANISTINEN ”KOULUTUKSEN TULEVAISUUDET” 2050

Nyt, keskellä COVID-rajoituksen nollausta, Unesco kutsuu koolle kansainvälisen komission valvomaan ”Futures of Education: Learning to Become” -projektia, joka on ”maailmanlaajuinen aloite kuvitella uudelleen, kuinka tieto ja oppiminen voivat muokata ihmiskunnan ja planeetan tulevaisuutta” ”digitaalisen, bioteknologisen ja neurotieteen kehityksen” kautta, joka ohjaa neljättä teollista vallankumousta. Tämä UNESCO 2050 -aloite vie Tutkielma 11:n uudelle tasolle, sillä se kartoittaa ”enemmän kuin ihminen” tai transhumaanin tulevaisuuden, jossa homo sapiens ”kehittyy” globaalin IT-talouden kanssa, joka on integroitu Ison Datan bio- ja neuroteknologisiin järjestelmiin, jota hallinnoi kansainvälinen ”sidosryhmäyritysten” ”alahuone”. Katsoessaan tähän Unescon suunnittelemaan 2050 tulevaisuuteen, globaalit ”sidosryhmä”-yritykset ovat yhteisöllisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta matkalla peittämään planeetta postinhimillisellä tekoälyteknologialla tarkoituksenaan ”kehystää humanismi uudelleen” datalouhimalla opiskelijoiden biopsykososiaalisia algoritmeja ”vapauttaakseen ihmisten tekniikan, joka oli aiemmin käsittämätön”, kuten Unesco toteaa.

Unescon koulutuksen tulevaisuutta käsittelevä komissio julkaisi maaliskuussa 2021 edistymispäivityksen, jossa ennustetaan, että

”teknologiset edistysaskeleet, erityisesti tekoälyn ja automaation alalla, luovat uusia työpaikkoja sekä täydentävät ja lisäävät työntekijöiden valmiuksia olemassa olevilla työpaikoilla. . . . Perinteiset tavat, jotka yhdistävät koulutuksen työhön, on ehkä keksittävä uudelleen. Tarkemmin sanottuna tämä Unescon ennuste ”vuoden 2050 talousmaailmalle” ennakoi ”koulun kuoleman”, joka ”korvataan loputtomalla määrällä laitteita ja lähestymistapoja, – joita tukevat vahvasti digitaalinen teknologia ja tekoäly – jotka kaikki viittaavat oppimisen ”hyperpersonalisoinnin” suuntaan. Tällaisissa skenaarioissa koulut nähdään vanhentuneina oppilaitoksina. Opettajista tulee uhrattavissa olevia ammattilaisia, jotka voidaan helposti korvata muilla seurannan ja ohjauksen muodoilla.”

On varmaa, että Unesco varoittaa tällaisesta tulevaisuuden skenaariosta: ”Tämän vision taustalla olevat olosuhteet, joita vauhditti globaalien koulutusmarkkinoiden ennennäkemätön laajentuminen, jossa opetusteknologinen toimiala on edelläkävijä, on johtanut meitä vaaralliselle tielle. Se tuhoaa sosiaalisia instituutioita tarjoamatta todistettuja vaihtoehtoja. Ja sitä on vastustettava uudistavan opetuksen nimissä. Tästä huolimatta, tästä AI opetusteknologian veistämästä rogerialaisen pohdinnan ”vaarallisesta polusta”, Unescon kehotus ”vastarinnasta” ei kehota ihmiskuntaa poikkeamaan täysin tältä tuhoisalta tieltä kohti postinhimillistä teknokratiaa. Sen sijaan tämä UNESCOn 2050 komiteamietintö päättää kaksinkertaistaa AI opetusteknologian ”regeneratiiviset” lupaukset toivoen, että se voidaan jakaa ”tasapuolisesti” ”uuden koulutuksen sosiaalisen sopimuksen” kautta, jota hallinnoi julkisten ja yksityisten kumppanuuksien ”alahuone” yritysten ”sidosryhmien” kanssa ”kansainvälisessä yhteisössä”.

Toisin sanoen Unescon Futures of Education -aloite näyttää vihreää valoa maailmanlaajuiselle dystooppisen polun jatkolle kohti automatisoidun opetusteknologiavalvonnan sosiaalista luottojärjestelmää, kunhan tekoälyalgoritmit kohtaavat ”tasapuolisesti” uuden yhteisöllisen ”sidosryhmäkapitalismin” brändin, jota Maailman talousfoorumin Great Reset for the Fourth Industrial Revolution mainostaa. Unescon kansainvälinen komissio julistaakin, että ”toimijoiden monipuolistaminen [mukaan lukien opetusteknologian yritykset] koulutussektorilla on oltava tervetullut, kunhan se lisää viranomaisten ja yhteisöjen valmiuksia valjastaa koulutuksen uudistava voima ihmiskunnan kohtaamiin vakaviin haasteisiin vastaamiseksi.” Toisin sanoen Unesco neuvottelee siitä, että teknokraattista polkua kohti tekoälyopetusta tulisi jatkaa niin kauan kuin opetusteknologiset yritykset yhdistetään fasistisesti ”viranomaisiin” ja muihin yhteisön sidosryhmiin ihmiskunnan ”uudistamiseksi”.

Älä anna Unescon kommunitarismisen ”tasapuolisuuden” retoriikan hämätä. Pohjimmiltaan tämä UNESCO 2050 -raportti antaa periksi ihmisten ja tietokoneiden transhumanistiselle yhdistämiselle yritys-fasistisen AI opetusteknologia-järjestelmän kautta. Osassa ”Reframing Humanism – Humanismin uudelleenkehystäminen” Unescon koulutuksen tulevaisuuskomissio tunnustaa, että ”meidän on myös pohdittava, mitä tarkoittaa olla ihminen nopean teknologisen muutoksen aikakaudella. Koulutus on yksi tärkeimmistä tavoista muokata suhteitamme enemmän kuin inhimilliseen maailmaan”. Unescon mukaan teknologinen kehitys on muuttanut niin radikaalisti ihmiskunnan merkitystä, että ”kehittyvät” suhteemme digitaaliseen koneistoon ovat muuttaneet lajimme joksikin ”enemmän kuin ihmiseksi” tai transhumaaniksi; ja opetusteknologia on avainasemassa tämän transevoluution hallinnassa yhdistämällä opiskelijat bioteknologiaan, neuroteknologiaan ja muihin tietokoneistettuihin teknologioihin, jotka on suunniteltu ”tehostamaan” kognitiivisia kykyjä.

Tämä ei ole koristelua. Vuonna 2014 Unescon hallitustenvälisen Tietoa kaikille -ohjelman kahdeksas istunto julkaisi asiakirjan, joka nimenomaisesti antautuu ihmiskunnan transhumanistisen sulautumisen väistämättömyyteen tietokoneistettujen teknologioiden kanssa:

”Tutkijat keskustelevat nano-, bio- ja kognitiivisten teknologioiden lähentymisestä, joiden kehitys vuorostaan liittyy läheisesti ICT:hen [Information and Communication Technologies] ja joilla on yhtä voimakas potentiaali vaikuttaa sosiokulttuurisiin prosesseihin. Asiantuntijat ennustavat vielä perustavanlaatuisempia muutoksia 2000-luvun puoliväliin mennessä. Tekoäly saavuttaa luonnollisen älyn tason ja useissa tapauksissa ylittää sen. Biologisesti luodut kone-ihmishybridit, kyborgit ja humanoidirobotti-androidit yleistyvät yhä enemmän. Yhä laajemmalle leviävät myös ajatukset, että teknologinen puuttuminen ihmisen elimistöön, perustavanlaatuiset muutokset ihmisen luonteeseen, ovat toivottavia ja hyödyllisiä siinä mielessä, että ne mahdollistavat aidosti hallitun biologisen evoluution. Jotkut kutsuvat tätä maailmankuvaa transhumanismiksi ja jotkut teknologiseksi fasismiksi. Joka tapauksessa tulevaisuutemme on yhä enemmän uusien insinöörien, geenitieteilijöiden ja ohjelmoijien käsissä.”

Huomaa tässä, että tämä Unescon hallitustenvälinen neuvosto on päättänyt, että kutsumme sitä sitten ”transhumanismiksi” tai ”teknologiseksi fasismiksi”, ihmisen evoluution tulevaisuus on määrätty uuseugeenisten teknokraattien hallittavaksi mahdollisesti ”toivotuilla ja hyödyllisillä” tavoilla.

Tämä transhumanistinen agenda voidaan tietysti jäljittää aina Unescon ensimmäisen pääjohtajan, Julian Huxleyn eugeniikkajuurille, hän oli British Eugenics Society -yhdistyksen puheenjohtaja ennen kuin hän vaati maailmanlaajuista eugeniikkaohjelmaa vuoden 1946 kirjassaan ”UNESCO: Its Purpose and Its Philosophy – Unesco: Sen tarkoitus ja sen filosofia”. Myöhemmin, vuonna 1957 ilmestyneessä kirjassa nimeltä ”New Bottles for New Wine – Uudet pullot uudelle viinille”, Huxley loi termin ”transhumanismi” eugeenisen evoluution seuraavaksi vaiheeksi. Huxleyn mukaan ihmisevoluution biologisen muokkauksen eugeenisia tavoitteita tulisi jalostaa transhumanistisilla teknologioilla, jotka yhdistävät geenitekniikan eugeeniset menetelmät neuroteknologiaan, joka yhdistää ihmiset ja koneet uudeksi organismiksi.

Tässä on syytä huomata, että malthusilainen eugeniikka on ollut myös Maailman talousfoorumin globaalin hallintaohjelman kulmakivi jo vuonna 1978, jolloin WEF:n kolmas vuosikokous esitteli Aurelio Peccein väestönhallintapuheen ”The Limits of Growth – Kasvun rajat”. Hän perusti Rooman klubin yhdessä OECD:n tiedepolitiikan komitean tieteellisten asioiden pääjohtajan Alexander Kingin kanssa. Hieman yli vuosikymmen myöhemmin King kirjoitti ”The First Global Revolution: A Report by the Council of the Club of Rome” -raportin, joka toisti malthusilais-eugeenisen väestönhallintapolitiikan julkaisussa ”The Limits to Growth: A Report for the Club of Rome’s Project on the Predicament of Mankind.” Tässä vuoden 1991 kirjassa ”The First Global Revolution” King julisti, että pelastaakseen planeetta liikakansoitukselta, yhteiskuntien on ryhdyttävä vastustamaan ”yhteistä vihollista, jota vastaan voimme yhdistyä”. Pohjimmiltaan malthusilais-eugeenisella tavalla King päätteli, että ”todellinen vihollinen on siten ihmiskunta itse”.

PROJEKTI BESTIN JA UNESCON TUTKIELMA 11:N ”UUDELLEEN KUVITTELEMINEN” TRANSHUMANISTISTA NELJÄTTÄ TEOLLISTA VALLANKUMOUSTA VARTEN

Trans-eugeenisen tehtävänsä mukaisesti Unesco toteutti Tutkielma 11:n edistääkseen monikansallisten teknologiayritysten, kuten Microsoftin, Applen ja IBM:n, opetusteknologiatuotteiden maailmanlaajuista jakelua yhteistyössä Yhdysvaltojen ja muiden kansallisten hallitusten kanssa ”informaatioajan” tietokoneistetun IT-infrastruktuurin rakentamiseksi. Kaikki tämä tehtiin tien tasoittamiseksi neljännelle teolliselle vallankumoukselle, jota ohjaavat ”geospatiaalisen älykkyyden” tekoälyjärjestelmät ”esineiden Internetin” lohkoketjun kautta, joka on kytketty ”kehojen Internetiin” yhdistettyyn transhumanistiseen bioteknologiaan.

Kun Yhdysvaltain opetusministeriö laati yhteistyössä Unescon ja OECD:n kanssa neljännen teollisen vallankumouksen opetusteknologia-elementtejä, apulaissihteeri Senese raportoi, että ”OECD päätti myös tutkia strategioita, joilla torjutaan vastustusta uusien teknologioiden käyttöönotolle ja käytölle kouluissa.” Nyt, vuonna 2021, vastustusta teknofasistiselle opetusteknologia-vallankaappaukselle tukahdutetaan Maailman talousfoorumin miljardöörien COVID-sulkupropagandalla heidän mainostaessaan ”Great Reset” -toimintaansa paatosharhakuvitelmilla, jotka on saatu aikaan pelottamaan ja häpäisemään työväenluokan ihmisiä antautumaan WEF:lle, joka tekee yhteistyötä Microsoftin, Applen ja IBM:n kanssa, sen jatkaessa teknokraattisia visioitaan neljännestä teollisesta vallankumouksesta.

Yhdessä Suuren nollauksen kanssa Google ja Bill & Melinda Gates -säätiö, jotka ovat molemmat WEF:n jäseniä, ovat ”kuvittelemassa koulutusta uudelleen” perustamalla Ison Datan -verkkoja, jotka yhdistävät ”oppimisanalytiikan” Learnsphere-tietokannoista Cortex-tietokantaan Gatesin rahoittamalla InnovateEdu-alustalla, joka tekee yhteistyötä Googlen BigQueryn kanssa, joka tekee sopimuksia ChainLinkin ”väliohjelmiston” kanssa sosiaalisten luottotietojen, kuten opiskelijoiden oppimisalgoritmien, kaupallistamiseksi tai tokenisoimiseksi ”älykkäillä sopimuksilla” lohkoketjussa, hashgraafissa ja muissa ”hajautetun pääkirjan teknologioissa” (DLT – distributed ledger technologies). Rakentamalla tämä sosiaalisen luottoluokituksen valvontainfrastruktuuri Iso Data -koulujärjestelmien kautta, jotka on liitetty esineiden DLT-internetiin, Iso Tekno luo pohjan kehojen internetille, joka liittää opiskelijat transhumanistisiin bioteknologioihin ihmislajin trans-eugenisen uudelleen suunnittelun tai kuvittelemisen tarkoituksia varten.

Tässä on huomattava, että Microsoft, Apple ja IBM kehittävät digitaalisia COVID-rokotepasseja ja immuniteettipasseja, jotka on tallennettu iPhoneen ja muihin mobiililaitteisiin lohkoketjun DLT-sovellusten kautta, joita voidaan laajentaa seuraamaan ja jäljittämään muita biopsykososiaalisia tietoja, kuten biometrisiä ja psykometrisiä tietoja, jotka poimitaan transhumanistisista puetettavista ja implantoitavista laitteista. Samaan aikaan Maailman talousfoorumi tukee CommonPass-immuniteettipassia, kun taas Yhdistyneet Kansakunnat tukee COVI-PASS™ Digital Health Passport -passia, joka on myös rakennettu lohkoketjualustalle, jota voidaan laajentaa koskemaan transhumanistista bioteknologiaa ja neuroteknologiaa, jotka yhdistävät yksilön biopsykososiaalisten tietojen kokonaiskirjon DLT Social Credit -luottoluokitusjärjestelmään.

Tämä oli varmasti aina Unescon loppupeli. Jo vuonna 1978 Lawrence P. Grayson, joka oli Unescon Tutkielma 11:n kansainvälinen koordinaattori, kirjoitti artikkelin Educational Communication and Technology Journal -lehteen, jossa ennustettiin ”tietokoneiden mahdollisuudet lukea ajatusmalleja ihmismielessä” ”erikoiskypärän” kautta, joka hyödyntää ”biokyberneettistä” järjestelmää, joka voi ”tunnistaa ja tarkkailla kieleen liittyviä aivosähkökäyrien signaaleja (EEG) aivoissa”. Tänään, Tutkielma 11:n ansiosta ja teknologiaparoni-yritysten, kuten IBM:n ja Microsoftin avulla, jotka ovat yhteydessä eugeniikan yrityksiin, Unesco on nyt vihdoin 75-vuotisen tehtävänsä toteuttamisen partaalla: suunnitella transeugenisesti uudelleen uusi ihmislaji tietokoneistetun teknofasismin ”uudelleenmuotoilluksi” kuvaksi.

Loppuhuomautus: Jos haluat lukea täydellisen ”Grayson File” -tiedoston, mukaan lukien Unesco Tutkielman 11 sekä koko Projekti BESTin ja muut asiaan liittyvät asiakirjat Yhdysvaltain opetusministeriöstä, tilaa nettiaivoni tietokanta verkkosivustoltani: schoolworldorder.info

Artikkelin on kirjoittanut John Klyczek ja se on julkaistu Unlimited Hangout nettisivuilla 1.6.2021 sekä luvalla suomennettu ja uudelleenjulkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
unlimitedhangout.com: From UNESCO Study 11 to UNESCO 2050: Project BEST and the Forty-Year Plan to Reimagine Education for the Fourth Industrial Revolution

Artikkelikuva: Bumble Dee/Shutterstock.com
Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.