Vuonna 2021, kansanedustaja David Amessin traagisen murhan jälkeen, Yhdistyneen kuningaskunnan vanha media kertoi, että Ali Harbi Ali, mies, joka myöhemmin tuomittiin herra Amessin murhasta, hyvin todennäköisesti radikalisoitui verkossa:
Sosiaalisen median käyttäjät voivat kohdata anonyymien tilien käyttökiellon, kun sisäministeri Priti Patel tehostaa toimia radikalisoitumisen torjumiseksi kansanedustaja David Amessin murhan jälkeen. [. . .] Poliisi, joka kuulustelee Ali Harbi Alia terrorismirikoksista epäiltynä, tutkii mahdollisuutta, että 25-vuotias [. . .] radikalisoitui internetistä ja sosiaalisen median verkoista sulkulukituksen aikana löydetyllä materiaalilla.
Poliisi oli jo aiemmin ilmoittanut, että rikosta tutkitaan terrori-iskuna. He raportoivat mahdollisesta islamistisen ääriliikkeen motiivista.
Ali Harbi Ali oli tunnettu Iso-Britannian hallituksen Prevent counter-radicalisation – Vastaisku radikalisoitumista vastaan -ohjelmasta seitsemän vuoden ajan, ennen herra Amessin murhaamista. Vuonna 2014 Ali Harbi Ali ohjattiin terrorisminvastaiseen Channel counter-terrorism -ohjelmaan, radikaaleimmille nuorille varattuun Preventin siipeen. Suositus Channelille on voinut tulla vain UK:n poliisilta. Virallinen ohjeistus Channelin viittaukselle toteaa:
Lähetteiden etenemistä seurataan sisäministeriössä jonkin aikaa, jotta voidaan tarvittaessa tarjota lisätukea. Adoptoimattomien lähetteiden tarkastus tehdään, jos ne eivät edenneet poliisin hallintoon. Sisäministeriö tekee yhteistyötä terrorisminvastaisen poliisin päämajan kanssa jakaakseen kaikki huolenaiheet ja sopiakseen tarvittavista parannustoimista yhteistyössä paikallisviranomaisen ja poliisin kanssa.
Siksi on todennäköistä, että Ali Harbi Ali oli tunnettu UK:n hallitukselle, terrorismintorjuntapoliisille ja tiedustelupalveluille. Silti meille kerrotaan, merkittynä yhdeksi huolestuttavimmista kaikista Prevent-kohteista, jostain näennäisesti selittämättömästä syystä, Ali Harbi Ali ei ollut tiedustelupalvelujen tiedossa. Toistaiseksi tälle, suoraan sanottuna epäuskottavalle väitteelle ei ole löytynyt selitystä.
Hänen tuomionsa jälkeen UK:n vanha media kertoi, että Ali Harbi Ali oli ”oppikirjaesimerkki radikalisoitumisesta”. Tämä oli varsin poikkeuksellinen väite, koska sellaista asiaa kuin ”oppikirjaradikalisoituminen” ei ole olemassa.
Ali Harbi Ali kertoi katsoneensa Isisin propagandavideoita verkossa. Tätä korostettiin myös hänen oikeudenkäynnissään. Näin ollen BBC raportoi:
Harbi Alin motiivit – jotka tulivat selväksi poliisin haastatteluissa ja oikeudenkäynnissä – paljastavat oppikirjatutkimuksen radikalisoitumisesta. [. . .] potentiaalisesti kyllästyneelle teini-ikäiselle, joka elää arkista elämää Lontoon esikaupunkialueella – [Syyrian] sota ei vain näyttänyt jännittävältä videopeliltä sosiaalisessa mediassa, vaan sen mukana tuli houkutteleva viesti, että kaikilla muilla oli roolinsa. [. . .] Harbi Ali sanoi itselleen, että hän voisi [. . .] liittyä kotimaisten hyökkääjien joukkoon – IS-propagandistin ohjeen [online-videot] perusteella, jolla oli merkittävä rooli terrori-iskujen leviämisessä Länsi-Euroopassa.
Tarina, jota meidän pitäisi uskoa Ali Harbi Alin väitetystä tiestä kohti radikalisoitumista, on se, että hänestä tuli terroristi ja murhaaja, koska hän katsoi YouTube-videoita ja osallistui terrorismia tukeviin verkkoryhmiin. Tämä tarina on satu.
MIKÄ ON RADIKALISOITUMISPROSESSI?
Vuonna 2016 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) erityisraportoija Ben Emmerson julkaisi raportin mahdollisista YK:n strategioista ääriliikkeiden ja terrorismin torjumiseksi. Emmerson ilmoitti, että ”ääriliikkeiden” määritelmää ei ole sovittu eikä ”radikalisoitumisprosessille” ole yhtään vakuuttavaa selitystä:
Monet radikalisoitumiseen suunnatut ohjelmat [perustuvat] yksinkertaistettuun ymmärrykseen prosessista kiinteänä liikeratana väkivaltaiseen ekstremismiin, jossa on tunnistettavia merkkejä matkan varrella. [. . .] Yksittäisen radikalisoitumisen poluista ei ole olemassa arvovaltaisia tilastotietoja.
Tätä seurasi vuonna 2017 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (NAS – National Academy of Sciences) julkaisu ”Countering Domestic Extremism – Kotimaan ääriliikkeiden toiminnan torjunta”. NAS:n raportissa todettiin, että pieni vähemmistö omaksui lopulta kotimaisen ”väkivallan ja väkivaltaiset ääri-ideologiat” monimutkaisen ja huonosti ymmärretyn ”radikalisoitumisprosessin” seurauksena.
NAS:n mukaan yksilön ilmeiseen radikalisoitumiseen vaikutti lukuisia tekijöitä, mukaan lukien sosiopoliittiset ja taloudelliset tekijät, persoonallisuuden piirteet, psykologiset vaikutukset, traumaattiset elämänkokemukset ja niin edelleen. Se, miten nämä elementit täsmälleen yhdistyivät ja miksi jotkut ihmiset radikalisoituivat, kun taas suurin osa saman kokeneista ei, jäi tuntemattomaksi:
Väkivaltaiselle ekstremismille ei ole löydetty yhtä yhteistä motivaattoria, mutta useiden summa voisi tarjota vahvan pohjan ymmärtämiselle.
Heinäkuussa 2018 Australian Deakin yliopiston tutkijaryhmä vahvisti suurelta osin Emmersonin ja NAS:n havainnot. Lisäten vielä joitain yksityiskohtia ja tutkimusta, heidän vertaisarvioitu artikkelinsa ”The 3 P’s of Radicalisation – Radikalisoitumisen 3 P:tä” perustui kaiken radikalisoitumista koskevan akateemisen kirjallisuuden meta-analyysiin. He tunnistivat kolme laajaa tekijää, jotka voivat mahdollisesti johtaa jonkun kohti väkivaltaista ääriliiketoimintaa. He kutsuivat näitä työntö-, veto- ja henkilötekijöiksi (engl. Push, Pull, and Personal factors).
Työntötekijät syntyvät yksilön käsityksestä sosiaalisesta tai poliittisesta ympäristöstään. Tietoisuus asioista, kuten valtion sorrosta, rakenteellisesta puutteesta, köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta, voi johtaa paheksuntaan ja vihaan. Vetotekijät ovat ekstremismin elementtejä, jotka vetoavat yksilöön. Tähän voi sisältyä ideologinen sitoutuminen, ryhmä-identiteetti ja yhteenkuuluvuuden tunne, tarkoituksen löytäminen, lupaukset oikeudenmukaisuudesta, ikuisesta kunniasta, jne. Henkilökohtaiset tekijät ovat yksilön persoonallisuuden piirteitä, jotka voivat altistaa heidät haavoittuvaisemmiksi työntö tai veto -vaikutuksille . Esimerkiksi mielenterveysongelmat tai sairaudet, yksilölliset ominaisuudet, heidän reaktionsa elämänkokemuksiin ja monet muut.
Tällä hetkellä YK siteeraa omaa raporttiaan – Journey To Extremism in Africa – Matka ääriliiketoimintaan Afrikassa – ”kattavimpana tutkimuksena tähän mennessä siitä, mikä ajaa ihmiset väkivaltaiseen ekstremismiin”. Juuri keskustelemamme työn pohjalta raportissa pääteltiin, että radikalisoituminen on tulosta useista tekijöistä, jotka yhdessä johtavat yksilön ääriliiketoiminnan ja mahdollisen väkivallan tielle.
YK:n ”parhaan tutkimuksen” mukaan lukemattomat tekijät, jotka vaikuttavat radikalisoitumisprosessiin.
YK totesi:
Tiedämme, että väkivaltaisen ääriliikkeiden liikkeellepanijat ja mahdollistajat ovat moninaisia, monimutkaisia ja kontekstikohtaisia, samalla kun niillä on uskonnollisia, ideologisia, poliittisia, taloudellisia ja historiallisia ulottuvuuksia. Ne uhmaavat helppoa analysointia, ja ilmiön ymmärtäminen pysyy vaillinaisena.
BBC:n raportti, jonka mukaan Ali Harbi Alin tarina antaa meille esimerkin ”oppikirjaradikalisoitumisesta”, oli täyttä roskaa. Meillä on ”vaillinainen” ymmärrys radikalisoitumisprosessista, ja sen tarkka tunnistaminen, kuinka yksilö päätyy tekemään väkivaltaisia tai terroritekoja haastaa ”helpon analyysin”.
Kaikki, mitä tiedämme radikalisoitumisprosessista, paljastaa monimutkaisen vuorovaikutuksen sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten, kulttuuristen ja henkilökohtaisten tekijöiden välillä. Nämä erilaiset vaikutteet voivat yhdessä johtaa jonkun kohti väkivaltaista ääriliiketoimintaa ja mahdollista terrorismia. Suurimmassa osassa tapauksista ne eivät sitä tee.
On erittäin vaikea ennustaa, ketkä yksilöt voivat radikalisoitua. Miljoonat ihmiset jakavat samat työntö, veto ja henkilökohtaiset uskomukset ja kokemukset, mutta vain pieni vähemmistö kääntyy ekstremismin ja väkivallan puoleen.
Voimme sanoa, että videoiden katsominen ja online-chatryhmissä hengailu voi olla osa radikalisoitumisprosessia, mutta ilman kaikkia muita myötävaikuttavia elementtejä ei missään tapauksessa ole järkevää väittää, että kenestäkään tulisi terroristi vain siksi, että hän ”radikalisoituu verkossa. ” Ehdotus on absurdi.
YK korosti tätä järjettömyyttä kesäkuussa 2023 julkaisemassaan raportissa ”Prevention of Violent Extremism – Väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy”. YK raportoi:
[. . .] terroristitoiminnan aiheuttamien kuolemien määrä on vähentynyt huomattavasti maailmanlaajuisesti viime vuosina.
Samaan aikaan maailmanlaajuinen internetin käyttö oli lisääntynyt 45 % 3,7 miljardista ihmisestä vuonna 2018 5,4 miljardiin vuonna 2023. On selvää, että jos internetin käytön ja terrorismin välillä on korrelaatio – epävarma – se on käänteinen.
Ennalta varautumisen periaatetta noudattaen, meidän pitäisi ehkä rohkaista useampia ihmisiä saamaan suurempi pääsy laajempiin verkkotietolähteisiin. On olemassa pieni, mutta mahdollinen mahdollisuus, että tämä auttaa jollain tuntemattomalla tavalla vähentämään väkivaltaista ääriliiketoimintaa ja estämään pientä vähemmistöä kääntymästä terrorismia kohti.
Vaikka meillä on hyvin vähän syytä ajatella, että näin on, sillä ei ole missään tapauksessa merkitystä. Hallitukset ympäri maailmaa eivät ole kiinnostuneita tutkimaan tätä potentiaalia.
ONLINE-RADIKALISAATIOMYYTIN HYÖDYNTÄMINEN
Valtion propagandistit, kuten BBC:n Marianna Spring, ovat levittäneet valheita verkossa radikalisoitumisesta jo jonkin aikaa. He ovat tehneet tämän huijatakseen yleisön ajattelemaan, että hallituksen lainsäädäntö, kuten UK:n online-turvallisuuslaki (OSA – Online Safety Act), auttaa ratkaisemaan online-radikalisoitumisen myyttisen ongelman.
Marianna Spring kirjoitti tammikuussa 2024 julkaisemassaan artikkelissa, jonka otsikkona oli ”Young Britons exposed to online radicalisation following Hamas attack – Nuoret britit altistuneet online-radikalisoitumiselle Hamasin hyökkäyksen jälkeen”:
Se on vihan piikki, joka jättää nuoret britit yhä enemmän alttiiksi algoritmin aiheuttamalle radikalisoitumiselle. [. . .] Algoritmit ovat suositusjärjestelmiä, jotka mainostavat uutta sisältöä käyttäjille heihin kytkeytyvien postausten perusteella. Tämä tarkoittaa, että ne voivat ajaa joitain ihmisiä äärimmäisempiin ajatuksiin.
”Algoritmin kautta radikalisoituminen” on Marianna Springin keksimä asia. Perusteettoman Lord Haw-Haw -tason potaskan pohjalta, UK:n terrorismin vastaisen internetyksikön (CTIRU – Counter Terrorism Internet Referral Unit) työhön viitaten, Spring jatkoi:
Painopiste on terrorismiin liittyvässä sisällössä, joka voi johtaa väkivaltaan offline-tilassa tai vaarantaa muiden ihmisten radikalisoitumisen terroristi-ideologioihin sosiaalisessa mediassa.
Tämän järjettömän hölynpölyn päälle kasaten, Spring lisäsi:
Entä se viha, joka on kaiken keskellä? Se ei ole tarpeeksi äärimmäistä ollakseen laitonta, mutta silti se myrkyttää julkista keskustelua ja saattaa ajaa joitain ihmisiä pidemmälle ekstremismiä kohti. [. . .] Vastuu vihamielisten postauksien käsittelystä – tästä lähtien – on sosiaalisen median yrityksillä. Se on jossain määrin myös poliittisten päättäjien, jotka haluavat säännellä sivustoja, ja käyttäjien itsensä vastuulla. Uusi lainsäädäntö, kuten Online Safety Act -laki, pakottaa sosiaalisen median yritykset ottamaan vastuun myös laittomasta sisällöstä.
Selvyyden vuoksi: ei ole mitään syytä ajatella, että sisältö, joka ”ei ole tarpeeksi äärimmäistä ollakseen laitonta”, uhkaa työntää ketään ”äärimmäisyyksiin”. Vaikka vähemmistö omaksuisikin mielipiteitä, joita jotkut saattavat pitää ”äärimmäisinä”, Springin väite, jonka mukaan Iso Teknon tai valtion on valvottava ”vihamielisiä postauksia” – olivatpa ne mitä tahansa – ei perustunut millään muotoa mihinkään.
Springin määritelmien hämärtäminen ”terrorismiin liittyvästä” ”vihaan” ja ”vihamielisistä postauksista” ”äärimmäisyyksiin”, oli näennäisen merkityksetöntä, harhaanjohtavaa hölynpölyä. Hänen propagandansa oli ilmeisesti suunniteltu saamaan yleisö vakuuttuneeksi siitä, että terroristeista tulee terroristeja, koska he katsovat YouTube-videoita tai heihin vaikuttavat ”satuttavat sanat”, joita he lukevat ja jakavat sosiaalisessa mediassa. Mikään niistä ei ollut totta.
Spring yritti lainata jonkin verran uskottavuutta valtion lainsäädäntötyölle vaimentaa kaikki erimielisyydet verkossa ja sensuroida oikeutettu yleinen mielipide. Hänen väitteensä oli, että sillä on jotain tekemistä valtion ja sen yrityskumppaneiden kanssa, jotka ottavat ”vastuun” kansalaisten suojelemisesta heiltä itseltään. Spring kehräsi ajatuksen, että verkossa on radikalisoitumista, rohkaistakseen ihmisiä luopumaan tärkeimmistä demokraattisista oikeuksistaan pysyäkseen turvassa.
Tämä naurettava väite sai Iso-Britannian parlamenttiin vahingossa valitut poliitikkonuket hyväksymään Online Safety Actin laiksi lokakuussa 2023. Heille kerrottiin, kuten yleisölle, että se suojelisi lapsia ja aikuisia joltakin huonosti määritellyltä käsitteeltä, jota kutsutaan nimellä ”haitta”:
Laissa määritellään, miltä laittomalta sisällöltä ja toiminnalta alustojen on suojeltava käyttäjiä, ja tämä koskee myös [. . .] terrorismiin liittyvää sisältöä.
Väärinkäsityksen perusteella tämä oli sellainen asia, jolta online-turvallisuuslain piti suojella lapsia ja aikuisia, ja OSA sai kuninkaallisen suostumuksensa. Nyt, kun meillä on se lakikirjoissa, kaikki sen sisältämä antidemokraattinen sorto on päästetty valloilleen.
UK:n online-turvallisuuslaki (OSA – Online Safety Act) luo rikoksen ”väärän tiedon lähettämisestä, jonka tarkoituksena on aiheuttaa ei-triviaalia haittaa”. Ei ole myöskään selvää, mitä ”ei-triviaalin haitan” oletetaan tarkoittavan. UK:n yleinen syyttäjä (CPS – Crown Prosecution Service) ei todellakaan ymmärrä sitä:
OSA 2023:n 179 pykälän 1 momentissa luodaan tiivistelmä väärien viestien lähettämisen rikoksesta. Rikos on tehty, jos [. . .], lähetyshetkellä henkilö tarkoitti viestin tai siinä olevan tiedon aiheuttavan ei-triviaalia psyykkistä tai fyysistä haittaa todennäköiselle yleisölle. [. . .] Ei-triviaalia psyykkistä tai fyysistä haittaa ei määritellä [. . .]. Syyttäjien tulee olla syytepäätöstä tehdessään selkeästi selvillä siitä, mitä todisteita on epäillyn aikomuksesta ja kuinka se, mitä oli tarkoitettu, ei ollut ”triviaalia” ja miksi. Huomaa, että ei vaadita, että tällaista vahinkoa tosiasiallisesti aiheutettaisiin, vaan sen on oltava tarkoitettu.
Näyttää siltä, että lakimiehet eivät pysty täysin ymmärtämään Yhdistyneen kuningaskunnan valtion luoman uuden rangaistavan rikoksen kauhistuttavia seurauksia. Ehkä siksi, että he edelleen kuvittelevat palvelevansa demokratiaa. Ei ole tarvetta millekään hämmennykselle. Valtio on ollut melko selvä diktatuurinsa luonteesta:
Nämä uudet rikolliset rikkomukset suojaavat ihmisiä monenlaisilta väärinkäytöksiltä ja haitoilta verkossa, mukaan lukien [. . .] valeuutisten lähettäminen, joiden tarkoituksena on aiheuttaa ei-triviaalia fyysistä tai psykologista haittaa.
”Valeuutiset” ovat mitä tahansa valtio, instituutio ja sen ”episteeminen auktoriteetti” sanovat sen olevan. Se, mikä on ”ei-triviaali haitta”, on myös täysin valtion tehtävissä oleva subjektiivinen päätös. Valittu online-turvallisuuden sääntelijä Ofcom määrää totuuden ja valtio rankaisee niitä, jotka uskaltavat vastustaa sen virallisia julistuksia.
Sinun rangaistava rikoksesi on mielipiteesi ilmaiseminen tai tiedon jakaminen, jonka ulkoministeri käski Ofcomin kieltää. Ei ole merkitystä sillä, aiheutitko oikeasti jotain, jonka joku voisi koskaan tunnistaa ”haitaksi”. Se on mahdollinen aikomuksesi mahdollisesti aiheuttaa jotain, jonka valtio määrittelee ”haitaksi”, joka vahvistaa syyllisyytesi.
Esimerkiksi sellaisen tiedon jakaminen verkossa, joka kyseenalaistaa rokotteen turvallisuuden, katsotaan lähes varmasti selväksi todisteeksi mahdollisesta aikomuksestasi mahdollisesti aiheuttaa määrittelemätöntä ”ei-triviaalia haittaa”. Sen pitäisi olla riittävä.
Jos luulet tämän kaiken olevan jotain, joka kuulostaa ”ajatusrikokselta”, olet oikeassa. Sitä se nimenomaan on.
Ehdotus, että OSA:lla on jotain tekemistä lasten suojelemisen tai ihmisten verkossa tapahtuvalta radikalisoitumiselta estämisen kanssa, oli myyntipuhe. Propagandistit, kuten BBC:n Marianna Spring, lähetettiin esittämään tarvittavat naurettavat perustelut saadakseen yleisö uskomaan omaan puheeseensa sekä siihen, että valtion ja sen muiden maailmanlaajuisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sidosryhmien on säänneltävä ja valvottava heidän oikeutettua tiedonsaantiaan.
VALTIO ON TÄYSIN VÄLINPITÄMÄTÖN TERRORISTISISÄLLÖSTÄ VERKOSSA
Väkivaltaan tai rikoksiin yllyttäminen, terrorismin edistäminen, lapsipornon jakaminen ja lasten pedofiilinen groomaus verkossa on ollut laitonta UK:ssa useiden vuosien ajan. Tältä osin online-turvallisuuslaki ei lisää yhtään mitään olemassa oleviin lakeihin.
Ei voisi olla selvempää, että Yhdistyneen kuningaskunnan valtio ja sen propagandistit eivät ole vähääkään kiinnostuneita väitetyn ”verkkoradikalisoitumisen” torjumisesta. Kuten Marianna Springin artikkelista (viitattu yllä) paljastui, hän kuulemma sai omituisia ideoitaan online-radikalisoitumisesta nimeämättömiltä CTIRU-viranomaisilta ja Metropolitan Police Specialist Operations -operaatioiden apulaiskomissaarilta Matt Jukesilta.
CTIRU (Counter Terrorism Internet Referral Unit) perustettiin vuonna 2010 poistamaan ”laiton terroristimateriaali” internetistä. Se esittää sosiaaliseen mediaan ja hosting-yrityksiin muodollisia pyyntöjä terrorismiin liittyvän materiaalin poistamiseksi. Jos verkossa tapahtuva radikalisoituminen olisi jotain – mitä se ei ole – CTIRU:n tehtävänä on ollut pysäyttää se viimeiset 14 vuotta. Se ei näytä juurikaan vaikuttaneen tähän pyrkimykseen.
Ryhmä Jabhat Fateh al Sham (JFS) tunnettiin aiemmin nimellä Al-Nusra rintama tai Jabhat al-Nusra (alias Al-Qaida Syyriassa tai Al-Qa’ida Levantissa). Myöhemmin se fuusioitui Ansar al-Din rintaman, Jaysh al-Sunnan, Liwa al-Haqqin ja Nour al-Din al-Zenki -liikkeen kanssa muodostaen Hay’at Tahrir al-Shamin (HTS), eli ”Levantin vapautusrintaman”.
JFS:n (nykyisin HTS) tavoitteena on islamilaisen valtion luominen Levantiin. UK:n hallituksen kiellettyjen terroristiryhmien listauksen mukaan:
Hallitus antoi heinäkuussa 2013, joulukuussa 2016 ja toukokuussa 2017 määräyksiä, joiden mukaan ”al-Nusrah rintama (ANF)”, ”Jabhat al-Nusrah li-ahl al Sham”, ”Jabhat Fatah al-Sham” ja ” Hay’at Tahrir al-Sham” tulisi käsitellä vaihtoehtoisina niminä organisaatiolle, joka on jo kielletty nimellä Al Qa’ida.
HTS on siis virallisesti määritelty Al-Qaidaksi. Se on sama ryhmä, jonka oletetaan olevan vastuussa 9/11 ja 7/7 julmuuksista.
Vuonna 2016, kuusi vuotta CTIRU:n perustamisen jälkeen, BBC Newsnight haastatteli Al-Qaidan ulkomaisten mediasuhteiden johtajaa Mostafa Mahamedia Al-Qaidan tavoitteista. BBC antoi hänelle runsaasti lähetysaikaa selittää, kuinka Al-Qaida johti taistelua Syyrian valittua presidenttiä Bashar al-Assadia vastaan. BBC väitti, että JFS – HTS – oli aiemmin eronnut Al-Qaidasta. Luultavasti siksi, että BBC yritti perustella kielletyn terroristijärjestön promoamista.
UK:n hallitus ei jaa BBC:n arviota Al-Qaidasta. Iso-Britannian terrorisminvastainen internet-viiteyksikkö ei kuitenkaan näytä olevan liian hämmentynyt siitä, että BBC tarjoaa PR-palveluja Al-Qaidalle.
BBC HTS -promovideo on edelleen katsottavissa YouTubessa. Vaihtoehtoisesti voit katsoa muita JFS-mainosvideoita, jos haluat. Ja jos haluat, voit etsiä YouTubesta minkä tahansa sen tarjoamista lukuisista videoista niille ihmisille, jotka haluavat katsella kiellettyjen islamististen terroristiryhmien toimintaa.
Voit edelleen katsoa Channel 4:n vuoden 2016 perusteellisen raportin, joka ylistää Nour al-Din al-Zenki -terroristien sankaritekoja. Tämä on ryhmä, joka julkisesti mestasi 12-vuotiaan pojan. Itse asiassa Channel 4 mainosti niitä, jotka olivat suoraan vastuussa halveksittavasta rikoksesta. Channel 4 sanoi, että lapsimurhaajat olivat voittaneet ”maineikkaan voiton”.
Kun huomautettiin, että nämä ihmiset mestasivat lapsia, BBC ponkaisi puolustamaan Nour al-Din al-Zenkiä ja huomautti, että lapsi oli luultavasti taistelija, joten hänen kaulansa katkaiseminen oli kuitenkin perusteltua – BBC:n mukaan. BBC ei sittemmin kysynyt haastattelussaan sen Al-Qaida terroristilta Mostafa Mahamedilta, oliko hän periaatteessa lasten murhaamista vastaan.
Tällaisia videoita on ollut saatavilla verkossa jo vuosia, ja niitä ovat jakaneet runsaasti valtavirran mediat, kuten Al-Jazeera, Channel 4, BBC, AP, France24 ja monet muut. Tämä kaikki vaikuttaa melko oudolta, koska vuonna 2018 CTIRU:n komentaja Clarke Jarrett sanoi:
On erittäin tärkeää, että jos yleisö näkee verkossa jotain, jonka he uskovat liittyvän terrorismiin, he TOIMIVAT ja ilmoittavat siitä meille. Terrorismin torjunnan Internet Referral Unit -yksikössämme (CTIRU) on erikoistuneita virkamiehiä, jotka eivät ainoastaan ryhdy toimiin sisällön poistamiseksi, vaan pystyvät yhä useammin myös tarkastelemaan verkkosisällön takana olevia – mikä johtaa yhä useampiin tutkimuksiin.
Mitä CTIRU tarkoittaa ”terrorismiin liittyvillä” ellei terroristijärjestöjen tekemiä tai niiden puolesta tehtyjä mainosvideoita? Kuinka paljon tutkimusta tarvitaan Al-Qaidan tiedottajien BBC:n haastattelujen ”poistamiseksi” ja niiden, jotka ovat tehneet, lähettäneet ja isännöineet niitä verkossa, syytteeseen asettamiseen?
Miksi Googlen palveluiden kautta tällä hetkellä saatavilla olevia satoja, ellei tuhansia terroristipromoja ei pidetä laittomina? Ovatko vain jotkut terroristiryhmät laittomia, kun taas toiset ovat kelpoja? Miksi joitain terroristeja promotaan ja toisia ei?
Totuus on, että koko asia on monumentaalista huijausta. Online-radikalisoituminen ei ole vain myytti, vaan valtio ei voisi vähempää välittää terrorismin promomateriaalista. Netissä radikalisoitumisen myytti on iskenyt propagandistien taholta vain yhdestä syystä. Vakuuttaakseen sinut alistumaan valtion online-sensuuriin.
Artikkelin julkaisi ensimmäisenä UK Column 25.10.2021. Huom! Artikkelin on alun perin muokannut UK Column.
Artikkelin on kirjoittanut Iain Davis ja se on julkaistu iaindavis.com nettisivuilla 10.5.2024 sekä luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Artikkelin löydät täältä:
iaindavis.com: The Myth of Online Radicalisation
