Vapaamuurariuden alkuperä – kuten sellaiselta ”kunnianarvoisalta salaseuralta” voisi odottaakin – on verhottu myytteihin, legendoihin ja lähes läpäisemättömään epämääräisyyteen. Ainakin 1700-luvun lopulta lähtien vapaamuurarien kirjailijat ovat yrittäneet luoda yhteyttä temppeliritarien ja vapaamuurarien välille. Vapaamuurarien perinne ja symbolit on jäljitetty muinaiseen Egyptiin ja Foinikiaan. Silti huolimatta kaikista vapaamuurariutta tutkivista kirjoista ja artikkeleista, jotka on julkaistu viimeisen sadan vuoden aikana, on yksi alue, joka ei ole saanut huomiota. Se koskee vapaamuurariuden velkaa islamilaiselle mystiikalle ja hämärälle perinteelle, joka yhdistää vapaamuurarit Pohjois-Afrikan maureihin.
MAURILAINEN TIEDE
Vapaamuurarien osallistuminen Amerikan yhdysvaltojen perustamiseen on hyvin dokumentoitu. Itse asiassa vapaamuurarit esiintyivät niin näkyvästi laatiessaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta, että monet ihmiset uskoivat sen olevan täysin ”vapaamuurariprojekti”. Ei vain George Washington, vaan myös Yhdysvaltain perustajat Benjamin Franklin ja Thomas Jefferson olivat korkean asteen vapaamuurareita. Vapaamuurariudella oli syvällinen vaikutus yhdysvaltalaisen yhteiskunnan muodostumiseen, mutta siellä oli myös toinen salainen voima, joka on jäänyt täysin huomaamatta.
Kuningas Mohammed III:na tunnetun Sidi Mohammed Ben Abdullahin johtama Marokon kuningaskunta oli ensimmäinen maa maailmassa, joka tunnusti Yhdysvallat itsenäiseksi valtioksi vuonna 1777. Tämä Pohjois-Afrikan muslimivaltakunnan historiallinen teko korostaa Yhdysvaltain vapaamuurarien johtajien ja maurien välistä suhdetta. Ennen kuin tutkimme tätä outoa yhteyttä tarkemmin, meidän on ymmärrettävä maurien rooli tiedon välittämisessä Eurooppaan.
Maurit on Pohjois-Afrikan muslimikansan klassinen nimi Euroopassa. Espanjassa, jossa muslimit hallitsivat yli viisisataa vuotta, arabeja kutsutaan edelleen maureiksi. Termi ”mauri” tuli synonyymiksi ”muslimille” monissa yhteyksissä, esimerkiksi Filippiinien muslimiyhteisöt tunnetaan tähän päivään asti nimellä maurit. Suurin maurien viisaus, josta suuri osa on peräisin muinaisesta Egyptistä, on tullut tunnetuksi ”maurien tieteenä”.
Maurit tarjosivat elintärkeän linkin muinaisen ja modernin sivilisaation välillä. Tiedon valo, joka valaisi Espanjan ja Sisilian maurien maita, auttoi hälventämään tietämättömyyden synkkyyttä, joka peitti keskiaikaisen Euroopan.
”Todellinen renessanssi tapahtui arabialaisen ja maurilaisen kulttuurin elpymisen vaikutuksesta”, kirjoittaa Robert Briffault kirjassaan ’The Making of Humanity – Ihmiskunnan luominen’, ”eikä 1400-luvulla. Espanja, ei Italia, oli Euroopan uudestisyntymisen kehto. Vajottuaan yhä alemmas ja alemmas barbarismissa, se oli saavuttanut tietämättömyyden ja rappeutumisen synkimmät syvyydet, kun saraseenisen maailman kaupungit Bagdad, Kairo, Cordova ja Toledo olivat kasvavia sivilisaation sekä älyllisen toiminnan keskuksia. Siellä syntyi uusi elämä, jonka oli määrä kasvaa ihmisen evoluution uudeksi vaiheeksi. Siitä hetkestä lähtien, kun heidän kulttuurinsa vaikutus alkoi tuntua, alkoi uuden elämän kuhina.”
Orientalisti Stanley Lane-Poole myönsi maurien sivilisaation suuren vaikutuksen Eurooppaan kirjoittaessaan:
Lähes kahdeksan vuosisadan ajan muslimihallitsijoidensa aikana Espanja asetti koko Euroopalle loistavan esimerkin sivistyneestä ja valaistuneesta valtiosta. Taide, kirjallisuus ja tiede kukoistivat tavalla, jolla ne eivät kukoistaneet missään muualla Euroopassa. Opiskelijat kerääntyivät Ranskasta, Saksasta ja Englannista juomaan oppimisen lähteistä, jotka virtasivat vain maurien kaupungeissa. Andalusian kirurgit ja lääkärit olivat tieteen eturintamassa; naisia kannustettiin omistautumaan vakavaan opiskeluun, ja nainen lääkärinä ei ollut tuntematon Cordovan asukkaiden keskuudessa.[1]
1800-luvun ranskalainen esoteeristen tieteiden kirjailija Gerard Encausse, joka tunnetaan nimellä ”Papus”, huomautti kuinka ”gnostilaiset lahkot, arabit, alkemistit, temppeliritarit” muodostavat ketjun välittäen muinaista viisautta länteen. Tämä selittää, miksi vapaamuurariuden rituaalissa on tunnustus ”tulimme idästä ja etenimme länteen”. Vapaamuurarien kirjailija Bernard H. Springett sanoo:
Selvä tosiasia, että suurta osaa siitä, mitä nyt katsomme lähes kokonaan vapaamuurariudeksi, on harjoitettu osana Lähi-idän uskontoja useiden tuhansien vuosien ajan, on avoin kaikille, jotka haluavat pysähtyä lukemaan sen sijaan, että juoksevat ohi. Mutta tavallinen vapaamuurariopiskelija hylkää sen usein ja ylimielisesti…[2]
Joten huomaamme, että aivan kuten Eurooppa lainasi huomattavasti maurien opeista, Euroopan vapaamuurarius otti ”salaisen viisautensa” muslimien idästä.
Espanjan maurien vallan päättyessä eurooppalaiset alkoivat kolonisoida Afrikkaa, Aasiaa ja Amerikkaa. Ajan myötä eurooppalaiset kristityt valloittivat muslimialueita ja lännen sivilisaation suuri velka maureille unohtui nopeasti. 1700-luvulle mennessä eurooppalaiset kristityt pitivät itseään ennalta määrättyinä maailman hallitsijoina, joilla oli jumalallinen tehtävä ”sivistää” pakanat. Länsimaiset historioitsijat jättivät kätevästi huomioimatta loistavan ja energisen maurilaisen sivilisaation valtavan panoksen Euroopan vapauttamisessa keskiaikaisesta barbaarisuudesta. Voimme vain päätellä, että tämä on seurausta länsimaalaisten ylpeydestä ja olettamasta, jotka estävät heitä tunnustamasta totuutta tai tärkeyttä idän veloille.
TOTUUDEN ETSIJÄT
Amerikan tasavallan perustajat korkea-asteen vapaamuurareina olivat tietoisia maurilaisen viisauden ja kulttuurin merkityksestä länsimaisen sivilisaation syntymiselle. Tämä saattaa selittää, miksi Marokko oli historian ensimmäinen kansakunta, joka tunnusti Yhdysvallat, ja mitä oikeastaan on tarinan maurien lipun luovuttamisesta George Washingtonille takana. Jotkut tutkijat uskovat, että tämä lippu koostui punaisesta taustasta, jonka keskellä oli vihreä viisisakarainen tähti. Tähti tai pentagrammi, jota maurit kutsuivat Sulaiymanin sinetiksi ja vihreäksi värjättynä islamin kunniaksi, on myös näkyvästi esillä vapaamuurarien taiteessa ja arkkitehtuurissa. Washington D.C. kaupungin asemapiirustus – vapaamuurarien suunnittelema – sisältää pentagrammin.
Kun maurien mailla matkustavat vapaamuurarit kohtasivat suufit, islamin mystikot, he tunnistivat pian yhteisen siteen. ”Suufilaisuus”, sanoi Sir Richard Burton, oli ”vapaamuurariuden itäinen vanhempi”. John Porter Brown, yhdysvaltalainen diplomaatti Turkissa 1800-luvun puolivälissä, oli vapaamuurari, joka kirjoitti myötätuntoisesti suufipolusta. ’The Darvishes – Dervissit’ kirjassa hän myöntää pitävänsä ”melko outona, että Bektashi-veljeskunnan dervissit pitävät itseään aivan samanlaisina kuin vapaamuurarit ja ovat halukkaita veljeytymään heidän kanssaan”. Brown kommentoi, kuinka Turkissa vapaamuurariutta on alettu yleisesti pitää ”luonteeltaan tuomittavimpana ateismina”. Kanta, joka ei ollut erilainen kuin Papusin, kuuluisan ranskalaisen okkultistin ja gnostisen piispan, joka yritti vastustaa vapaamuurarien looseja, jotka hänen mielestään palvelivat brittiläistä imperialismia ja kansainvälisiä rahoitussyndikaatteja. Papus piti myös vapaamuurariutta muinaisen salaisen perinteen pirullisena perversiona ja pohjimmiltaan ateistisena.
Kun Madame Blavatsky (1831-1891) lähti etsimään piilotettua viisautta, hän matkusti maurien maahan Egyptiin. Blavatsky väitti olevansa mestarien Morya ja Koot Hoomi opetuslapsi. Tutkija K. Paul Johnson näyttää vakuuttavasti tarinansa ”mestareista” oikeiden ihmisten, monien aitojen okkultististen adeptien mallina. Huomattava heidän joukossaan on Jamal ad-Din al-Afghani, suufitutkija, väsymätön poliittinen juonittelija ja radikaalien liikkeiden johtaja kaikkialla muslimimaailmassa, jonka matkat olivat arvoituksellisesti rinnakkain Madame Blavatskyn matkojen kanssa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Blavatsky, joka muistetaan parhaiten Teosofisen Seuran perustamisesta sekä buddhalaisuuden ja hindulaisuuden popularisoinnista lännessä, kirjoitti ylpeänä myös ”elävänsä pyörteilevien dervissien, Libanon-vuoren druusien, beduiiniarabien ja Damaskoksen maraboutien kanssa”.
Madame Blavatskyn ”mestarit” ovat hyvin lähellä khwajaganin (persia: ”mestarit”) suufiperinnettä. Ernest Scott toteaa, että ”khwajagan-opettajat ovat täysin ruumiillisia ja kirjaimellisia, koska he ovat fyysisesti sijainneet Hindukushin alueella 1000-luvulta lähtien. Hindukushin alue sijaitsee Afganistanissa: maantieteellisesti se muodostaa Himalajan läntisen ääripään”.[3] Scott lainaa turkkilaisen kirjailijan artikkelia, joka kuvaa, kuinka khwajaganin jäsenet:
…puuttuvat aika ajoin ihmisten asioihin. He eivät tee tätä ihmiskunnan johtajina tai opettajina, vaan huomaamattomasti ottamalla käyttöön tiettyjä ideoita ja tekniikoita. Tämä interventio toimii tavalla, joka korjaa poikkeamat ihmiskunnan historian ennalta määrätystä suunnasta. Väitetään, että tämä sisäpiiri keskittää toimintansa niille alueille ja aikoihin, jolloin tilanne on ihmiskunnalle kriittinen.”[4]
Varmasti Madame Blavatskyn opettaja Jamal ad-Din al-Afghani, joka kasvoi Afganistanissa, sopii kuvaukseen mestariadeptista. Hänen elämäänsä kuvataan salaperäiseksi odysseiaksi, joka johti maiden halki niinkin kaukana toisistaan kuin Intiassa ja Amerikassa. Kairon ja Istanbulin valtionpäämiesten vastaanottamana, hän liikkui sekä maanalaisissa radikaalipiireissä että Euroopan ja itämaisten pääkaupunkien korkeimmissa valtakeskuksissa.
Ajatus elävistä ”hengellisistä oppaista” tai mestareista on keskeinen suufilaisuudessa. Sir John Glubb Pashan sanoin: ”Suufilaisuutta ei voida määritellä sanoin, eikä sitä voida käsittää ihmisälyllä. Se voidaan vain huomaamatta ’saada kiinni’ tai imeä itseensä yhteydessä suufimestarin kanssa.” Oppilaat kunnioittavat suufimestaria siitä, että hän on yhteydessä korkeampaan tietoisuuden tasoon, ja hänen tehtävänsä maan päällä on korkeampien voimien ohjaama. Tutkiessamme joidenkin suurimpiin kuuluvien suufimestarien elämää huomaamme usein, että he ovat vaeltavia pyhiä miehiä (ja naisia), joiden teot ortodoksiset uskovat yleensä ymmärtävät väärin. Suufimestarien pyhäköt ovat transsitanssin, manauksen ja ihmeellisten paranemisten keskuksia.
Suufiperinne on olennainen osa maurilaista tiedettä.
Suufimestarit ovat myös tunnettuja kommunikoinnista seuraajiensa kanssa unien kautta. On olemassa lukuisia tarinoita suufipyhimyksistä, jotka ilmestyvät oppilaan unissa ja käyttävät telepatiaa ohjatakseen seuraajia erityiseen tehtävään.
MISSIO AMERIKKAAN
Muutama vuosi sen jälkeen, kun Madame Blavatsky perusti Teosofisen Seuran New Yorkiin vuonna 1875, adeptimestari Jamal ad-Din al-Afghani ilmestyi Yhdysvaltoihin vuoden 1882 tienoilla. Kaksi afrikkalaissyntyistä amerikkalaista, joiden huhutaan opiskelleen al-Afganin johdolla, olivat sen miehen vanhemmat, joka jonakin päivänä perustaisi maurien tieteen Yhdysvaltoihin.
Noble Drew Ali (syntyjään Timothy Drew) ryhtyi 1900-luvun alussa töihin kauppamerimiehenä ja löysi itsensä Egyptistä. Erään legendan mukaan Noble Drew Ali teki pyhiinvaelluksen Pohjois-Afrikkaan, jossa hän opiskeli mauritutkijoiden kanssa ja sai Marokon kuninkaalta mandaatin opettaa afrikkalaista syntyperää olevia amerikkalaisia islamiin. Hänen yhteys Marokon hallitsijaan on merkittävä, kun muistelemme tämän maurilaisen maan ja varhaisen Yhdysvaltojen välistä historiallista suhdetta.
Kheopsin pyramidissa hänen seuraajansa uskovat, hän sai vihkimyksen ja otti musliminimeksi Sharif [Jalo] Abdul Ali; Yhdysvalloissa hänet tunnetaan nimellä Noble Drew Ali. Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1913 hän näki unen, jossa hänet käskettiin perustaa liike ”kohottamaan langennutta ihmiskuntaa palauttamalla kansallisuus, jumalallinen uskontunnustus ja kulttuuri maurien alkuperää oleville henkilöille läntisellä pallonpuoliskolla”. Hän järjesti maurien Tieteen temppelin samankaltaisten linjausten mukaisesti kuin vapaamuurarien looseissa on paikallisten haaratemppelien ja ”mestarikammio” -osastojen kanssa, jotka opettivat esoteerista viisautta, joka on johdettu itäisten viisaiden, maurien tieteen mestariadeptien salaisesta piiristä.
Noble Drew Alin sanotaan tehneen historiallisen vierailun Washington D.C.:hen vaatiakseen takaisin maurien lipun ja saadakseen virallisen tunnustuksen kutsua kansansa todelliseen uskoonsa, ”Al Islam”. Yhdysvaltain presidentti uskoi, että afroamerikkalaiset eivät omaksuisi islamia, ja antoi Noble Drew Alille täyden vallan opettaa maurilaista tiedettä Yhdysvalloissa.
1920-luvun loppuun mennessä maurien Tieteen temppelin jäsenmäärä oli kasvanut huomattavasti. Yhä useampien afroamerikkalaisten kokoontuessa Noble Drew Alin taakse, maurien liike joutui pian FBI:n valvontaan. Vuonna 1929 useat maurit, mukaan lukien Noble Drew Ali, pidätettiin Chicagon poliisin kuulusteluja varten. Vankeudesta vapautettu Noble Drew Ali sairastui eikä koskaan toipunut. Monet maurit epäilivät hänen kuolemansa olleen poliisin ankaran pahoinpitelyn seurausta.
Noble Drew Alin selittämättömän ”kuoleman” jälkeen maurien Tieteen temppeli jatkoi ja synnytti ainutlaatuisia islamilaisia ryhmiä afroamerikkalaisen yhteisön joukossa. Suuri osa tunnetusta maurien tieteen historiasta Pohjois-Amerikassa on erittäin monimutkaista ja hämärää.
1950-luvulla jotkut valkoihoiset amerikkalaiset runoilijat ja jazzmuusikot tulivat kosketuksiin maurien tieteen kanssa. Pohjois-Afrikan Tangerin ja Marrakechin kaupungit houkuttelivat Yhdysvaltojen vastakulttuurin johtajia, ja William S. Burroughsin kaltaiset kirjailijat viettivät vuosia maurien mailla. Yhdysvaltojen maurien ortodoksisen kirkon muodostivat valkoiset amerikkalaiset, joilla oli maurien tiedepassi ja joilla oli siteitä tiettyihin vanhojen katolisten ja itäortodoksisten kirkkojen ”vaeltaviin piispoihin”.
Joseph Matheny, yhdysvaltalainen kirjailija ja mediateoreetikko, kohtasi ensimmäisen kerran maurilaisen tieteen tutkiessaan aikamatkailua ja kvanttitietoisuutta. Kirjassaan ’Ong’s Hat The Beginning’, maurien ortodoksista kirkkoa kutsutaan ”yhdeksi salaperäisimmistä ja mysteerisimmistä uskonnollisista järjestöistä, joita ihminen on koskaan tuntenut” ja:
islamin vallankumouksellinen ja harhaoppinen lahko, joka jatkaa muinaista perinnettä, joka pyrki tasapainottamaan ortodoksisen islamin voimia. MOC:n kiistanalaisesta ja epäilyttävästä luonteesta huolimatta osa heidän perinnettään on ollut toimia vapauden soihtuna Maan patriarkaalisen voimarakenteen tyrannimaisia ja sortavia puolia vastaan planeettatietoisuutemme siirtyessä Vesimiehen aikakauteen ja asettuessa paikoilleen rajattomaan vapauteen sekä elämän ilmaisuun kaikessa sen todellisessa ihmeessä ja kauneudessa.
Vuosia ennen ”terrorismin vastaista sotaa” ja Bushin hyökkäystä Afganistaniin ja Irakiin tämä kirjailija osallistui luennolle, jonka järjestivät maurien ortodoksiseen kirkkoon liittyvät ihmiset. Puhuja, maurien sheikki, joka palasi pitkältä oleskelulta idässä, väitti, että vapaamuurarius perustuu maurilaisen tieteen totuuden vääristelyyn. Se on lännen takana oleva salainen voima, joka perustuu esoteerisesta islamista peräisin olevaan Korkeimpaan viisauteen. Eurooppalaiset kolonisaattorit anastivat maurien tiedon ja loivat pahan valvontajärjestelmän, joka sokaisee ihmisen todelliselta identiteetiltä. Vapaamuurarius tunnistettiin maailman ”babylonialaisen” järjestelmän päätoimijaksi, indoktrinaatioinstituutioiden päämieheksi, jotka estävät tuntemasta täyttä tietoa tosi Jumalasta. Maurilainen tiede on tehokas vastustaja vapaamuurarihuijareille ja totuuden, rakkauden, rauhan, vapauden ja oikeuden voima. Sheikki paljasti myös, kuinka Afganistan ja Irak kuvaillaan pyhässä maantiedossa ja numerologiassa, ja mainitsi salaisen sodan angloamerikkalaisten ja aasialaisten valtojen välillä.
Onko okkulttisten veljeskuntien välillä kamppailua vaikuttamassa ihmisten kohtaloon? Ovatko maailmassa tapahtuvat dramaattiset tapahtumat aina Palestiinan, Irakin ja Afganistanin jatkuvasta kiistasta Atlantismin (Iso-Britannia ja USA) ja Euraasian (Venäjä ja Kiina) väliseen kilpailuun vain pintailmiöitä syvemmälle konfliktille ? Varmasti maurien tieteen ja maurien ortodoksisen kirkon outo saaga lisää painoarvoa yhden 1900-luvun kiistanalaisimman mystikon havaintoon:
…Niin kutsutun historiamme takana on historia, jota et voi edes kuvitella. Historialla on syvempi perusta. Periferia, jonka tunnemme historiana, ei ole todellisuutta. Niin kutsutun historiamme takana jatkuu toinen historia, syvällisempi, josta emme tiedä mitään.[5]
Alaviitteet:
[1] Stanley Lane-Poole, Studies in a Mosque
[2] Bernard H. Springett, Secret Sects of Syria and the Lebanon
[3] Ernest Scott, People of the Secret
[4] Ibid.
[5] Bhagwan Shree Rajneesh, I AM THE GATE: The Meaning of Initiation and Discipleship
Artikkelin on kirjoittanut Mehmet Sabeheddin ja se on julkaistu New Dawn Magazine lehden numerossa 86 (syys-lokakuu 2004) sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
newdawnmagazine.com: The Masons and the Moors
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission granted to freely distribute this article for non-commercial purposes if unedited and copied in full, including this notice.
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission to re-send, post and place on web sites for non-commercial purposes, and if shown only in its entirety with no changes or additions. This notice must accompany all re-posting.
