Vuosien huuhaademiahypetyksen ja peiteltyjen uhkausten jälkeen Maailman terveysjärjestö (WHO – World Health Organization) on saanut valmiiksi pandemiasopimuksensa.
Aiemmin ”WHO Pandemic Agreement” -sopimukseksi kutsuttu asiakirja heijastaa vuosien kinastelua, suostuttelua ja kaupankäyntiä globalististen teknokraattien keskuudessa. Ja nyt, kun neuvottelut ovat ohi, heidän kontrollinsa globaalista terveystilasta voidaan kirjata kansainväliseen lakiin.
On syytä olla helpottunut siitä, että asiakirja ei ole niin paha kuin se olisi voinut olla. Kuten jotkut huomauttavat, sopimuksen uusinta luonnosta on merkittävästi karsittu, ja siitä on poistettu räikein sanamuoto pakollisesta täytäntöönpanosta ja WHO:n itsemääräämisoikeudesta. Vielä parempaa on, että tämän sopimuksen merkitystä yhdysvaltalaisille on vähentänyt äskettäinen toimeenpanomääräys, jolla Yhdysvallat vetäytyi WHO:sta.
Mutta me, jotka olemme huolissamme maailmanhallituksen perustamisesta, emme ole vielä selvinneet pulasta. Tässä sopimuksessa on määräyksiä, jotka sallivat tulevien globaalien terveystyrannien laajentua nykyisen luonnostekstin rajojen ulkopuolelle ja ottaa haltuunsa diktatoriset valtuudet, joista heidän kriitikot (kuten allekirjoittanut) ovat varoittaneet sopimuksen suovan WHO:lle.
Mikä pahempaa, se, minkä voi kumota Trumpin presidentillisen kynän (tai robottikynän) sipaisulla, voidaan tehdä uudelleen presidentillisen kynän (tai robottikynän) sipaisulla, ja olisi naiiviuden huippu olettaa, että seuraava Valkoisen talon nukke ei heti allekirjoita Yhdysvaltoja takaisin sopimukseen.
Joten, onko tämä globaalin hallintojärjestelmän alku teknokraattiselle terveydenhuollon valvonnalle? Ja jos on, mitä se tarkoittaa ihmiskunnan tulevaisuudelle?
Vastataksemme tähän kysymykseen, meidän on palattava WHO:n vallankaappauksen juurille. Ja tämä tarina alkaa, käy ilmi, hyvin odottamattomasta paikasta . . .
SOPIMUS ON SYNTYNYT
Ehdotetun pandemiasopimuksen teksti on nyt verkossa, ja niille, jotka ovat seuranneet neuvottelujen raportointiani viimeisten neljän vuoden ajan, kannattaa lukea se saadakseen selville, mitä kaikesta tuosta horinasta lopulta seurasi.
Huonoimmat kohdat käsittävät:
- Artikla 1, määrittelee eri termit ja käsitteet, joita käytetään WHO:n olemassaolon (ja sen kasvavan vallan) perustelemiseen tulevina vuosina syntyvien terveyskriisien aikana;
- Artikla 5, ”Yksi terveys” -käsitteen sementoiminen kansainväliseen oikeuteen ja käytännössä WHO:lle toimivallan antaminen kaikkeen puuttumiseen maataloudesta karjaan ja maankäyttöön;
- Artikla 12, ”Patogeenien saatavuus- ja hyötyjenjakojärjestelmän” perustaminen, jotta voidaan luoda täydellinen tilaisuus todennäköiselle kiistämiselle, kun seuraava bioase kehitetään ja vapautetaan luomaan seuraava maailmanlaajuinen terveyspaniikki;
- ja artikla 19, perustetaan ”Osapuolten konferenssi” (COP – Conference of the Parties), joka pyrkii laajentamaan tämän sopimuksen laajuutta ja soveltamisalaa vuosi toisensa jälkeen.
Toisin sanoen monet niistä keskeisistä artikloista, joista varoitin vuosia sitten, ovat selvinneet neuvottelujen kujanjuoksusta lopulliseen tekstiin.
Tämän sanottuani, lopullinen teksti ei ole aivan niin huono kuin mitä joissakin aiemmissa sopimusluonnoksissa ehdotettiin.
Kuten Thi Thuy Van Dinh ja David Bell toteavat äskettäisessä Brownstone-instituutin artikkelissaan ”Commentary on the WHO’s Draft Pandemic Agreement: Pointless Verbiage – Selostus WHO:n pandemiasopimuksen luonnoksesta: turhaa sanahelinää”, WHO:n salaliittolaiset ovat joutuneet hillitsemään ilmeisimpiä vallanhimoisia kohtuuttomuuksiaan voidakseen navigoida teksti sen monien neuvottelukierrosten läpi ja ”konsensus” saavuttaakseen.
Pandemiasopimuksen luonnosteksti (16. huhtikuuta 2025 päivätty versio) sisältää 37 artiklaa. Kiistanalaisten artiklojen kieltä on vesitetty huomattavasti konsensuksen saavuttamiseksi, mikä on huomattavasti pehmentänyt valtioiden velvoitteita ja jättänyt keskeiset täytäntöönpanoalueet tulevan COP-kokouksen ja liitteiden varaan.
Huomattavaa on, että tekstin aiemmissa luonnoksissa esiintynyt kieli, joka toteaisi tai vihjaisi sitovien velvoitteiden asettamisesta sopimuksen allekirjoittajille, on poistettu. Sen tilalla on pliisuja, täytäntöönpanokelvottomia ilmaisuja WHO:n toiveista ja unelmista, kuten ”voi”, ”tarvittaessa” ja ”kun niin yhteisesti sovitaan”.
Kuten kuitenkin totesin aiemmassa sopimusta käsittelevässä artikkelissani, vuosittaisen ”Osapuolten konferenssin” (COP) luominen sopimuksen tarkistamisen ja laajentamisen jatkamiseksi tulevaisuudessa, on takaovi vahvempien, oikeudellisesti sitovien määräysten lisäämiselle tulevaisuudessa.
Tänään yksi mielenkiintoisimmista kommenteista tästä uudesta sopimuksesta tulee kuitenkin The Lancet -lehdestä. Artikkelissaan ”The pandemic treaty: a milestone, but with persistent concerns – Pandemiasopimus: virstanpylväs, mutta jatkuvilla huolenaiheilla”, The Lancet -lehden toimituskunta huomauttaa erikoisesta ja vähän tunnetusta tosiasiasta: ”Pandemiasopimus on vasta toinen WHO:n neuvottelema oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus.”
Hetkinen, mitä? ”Toinen WHO:n neuvottelema oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus”? Mikä oli ensimmäinen?
Tämä tuppaakin olemaan mielenkiintoinen kysymys, ja vastaus siihen antaa meille, jotka olemme huolissamme vapauden säilyttämisestä globaalin tyrannian edessä, arvokkaan oppitunnin siitä, miten globaalia hallitusta todella perustetaan.
W.H.O – KUKA HELVETTI PERUUTTI SAVUKKEET?!
Muistatko, kun tupakointi oli sallittua pubeissa ja ravintoloissa? Jos olet nuorikko, et luultavasti muista. Minä kuitenkin vanhempana ihmisenä, muistan todellakin.
Erityisesti ihmisenä, joka asui Irlannissa Trinity Collegessa opiskellessaan syksystä 2002 syksyyn 2003, muistan hämmennykseni, kun lukiessani japanilaista sanomalehteä maaliskuussa 2004 sain tietää, että Irlannista oli tullut ensimmäinen maa maailmassa, joka otti käyttöön valtakunnallisen ”tupakointikiellon työpaikoilla”, mukaan lukien pubit ja ravintolat.
Voin vain kuvitella, kuinka irlantilaiset ystäväni pilkkasivat muutosta. ”He kieltävät tupakoinnin pubeissa nyt? Miksi he eivät vain kiellä juomista pubeissa ja hoida hommaa loppuun?”
Silti, monet ihmiset ympäri maailmaa luultavasti lukevat uutisia Irlannista tyyneydellä. ”Hyvä!” he epäilemättä huomauttivat. ”Kuka niitä syöpätikkuja oikein tarvitsee kaikkialla muutenkaan?” Eivätkä he luultavasti yhdistäneet tuota tarinaa Irlannin tupakointikiellosta tupakointikieltoon, joka otettiin käyttöön heidän omassa maassaan myöhempinä vuosina.
Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi tupakointikielto julkisilla paikoilla otettiin käyttöön maassa toisensa jälkeen muutamassa vuodessa? Miten koko planeetta siirtyi käytännössä samaan aikaan tupakoinnista kaikkialla tupakointiin vain tietyillä nimetyillä alueilla? Oliko olemassa koordinoitu maailmanlaajuinen interventio tämän toteuttamiseksi?
Voit lyödä vetoa, että oli! Ja tarina tästä interventiosta vihjaa meille, että olemme eläneet globaalin hallinnon alaisuudessa jo vuosia.
Koko tarina alkaa WHO:n perustuslain 19. artiklassa annetusta valtuudesta, jossa todetaan:
Terveyskokouksella on valta hyväksyä yleissopimuksia tai sopimuksia kaikissa järjestön toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Tällaisten yleissopimusten tai sopimusten hyväksymiseen vaaditaan Terveyskokouksen kahden kolmasosan äänten enemmistö, ja ne tulevat voimaan kunkin jäsenvaltion osalta, kun se on ne hyväksynyt perustuslaillisten prosessiensa mukaisesti.
Tuo laillinen horina saattaa kuulostaa harmittomalta, mutta kuten useimmat byrokraattiset pölinät, se kätkee alleen paljon uhkaavamman todellisuuden. Tämä artikla antaa WHO:lle valtuudet, joita se nyt käyttää hyväksyäkseen bioturvallisuutta tuottavan, maailmanhallitusta synnyttävän pandemiasopimuksen. Se on myös sama valtuus, jota WHO käytti kaksi vuosikymmentä sitten edistääkseen globaalin tyrannian testitapaustaan, WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevaa puitesopimusta (WHO Framework Convention on Tobacco Control).
Aivan kuten WHO:n perustuslain 19. artikla, ”tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus” kuulostaa tarpeeksi harmittomalta. Tupakointi ei ole haitallista vain sinulle, vaan myös ympärilläsi oleville ihmisille. Kuka sitten voisi vastustaa kansainvälistä sopimusta, jolla pyritään ”suojeluun tupakansavulle altistumiselta” sekä ”tupakkariippuvuuden ja sen käytön lopettamisen vähentämistoimenpiteisiin”?
(No, okei, meillä periaatteellisilla voluntaristeilla, jotka uskomme, että hallituksen asettamat rajoitukset yksilön valinnoille ovat luonnostaan epäeettisiä, saattaa olla jotain sanottavaa tällaisesta sopimuksesta, mutta koska suurella yleisöllä on ollut aikaa tai kykyä pohtia perusteltuja argumentteja periaatteista?)
Ja niin kävi, että WHO hyväksyi puitesopimuksen vuonna 2003 vuosittaisessa Maailman terveyskokouksessaan Genevessä. Ja niin kävi, että seuraavana vuonna Irlanti pani täytäntöön tupakointikieltonsa, ja seuraavina vuosina maa toisensa jälkeen ympäri maailmaa seurasi perässä.
Niille, jotka kyseenalaistavat sanojen ”globaali terveystyrannia” käytön tupakointikieltoja koskevien sopimusten yhteydessä, esittelen teille tämän yhä tyrannimaisemman prosessin seuraavan vaiheen: ”The City That Treats Adults Like Children – Kaupunki, joka kohtelee aikuisia kuin lapsia.”
Tammikuussa 2025, Newtonin kaupunginvaltuusto hyväksyi niin absurdin asetuksen, että sen olisivat voineet keksiä vain ihmiset, jotka ajattelevat, että auktoriteetti on yhtä kuin viisaus. Äänin 19-4 valtuusto hyväksyi tupakkatuotteiden ”sukupolvittaisen kiellon”. Kukaan 1. maaliskuuta 2004 jälkeen syntynyt ei koskaan, ikinä, saa ostaa tupakkaa kaupungista. Ei 21-vuotiaana, ei 35-vuotiaana, ei 55-vuotiaana. Se on elinikäinen kielto, joka perustuu yksinomaan syntymävuoteesi.
Hmm. Liittyykö tämä 1. maaliskuuta 2004 jälkeen syntyneille asetettu tupakkatuotteiden ostokielto millään tavalla Irlannin maaliskuussa 2004 voimaan tulleeseen, ennakkotapausta luoneeseen valtakunnalliseen tupakointikieltoon? Tiedonhaluiset mielet haluavat tietää.
Kyllä, vaikka tuskin kukaan tuolloin tunnisti sitä vuonna 2003, Maailman terveyskokouksen Genevessä hyväksymä yleissopimus oli maailmanhistoriallinen tapahtuma. Tyrannit esittelivät lihaksiaan ja todistivat, että WHO on yksi globaalin hallintojärjestelmän rakennuspalikoista. Tarkemmin sanottuna ”terveyshätätilan” avulla WHO voi luoda bioturvallisuusmääräyksiä, jotka sitten säädetään laiksi jokaisessa WHO:n jäsenvaltiossa. Vielä parempi niille, jotka ovat tämän siirron takana kohti globaalia hallintaa – häviävän harvat koskaan ymmärtävät, että heidän paikallinen määräyksensä oli itse asiassa mandaatti, joka valui alas aina Geneven salaliittolaisten konklaavista asti.
Kyllä, mitä tahansa tällaisen toiminnan ansioista ajatteleekin, kansainvälinen sopimus tupakoinnin kieltämisestä julkisissa tiloissa maassa toisensa jälkeen ympäri maailmaa oli vain hyvin ohut syrjä globaalin bioturvallisuustyrannian erittäin suuressa kiilassa. Ja, aivan kuten sensorit aina aloittavat kieltämällä loukkaavimman ja vastenmielisimmän sisällön luodakseen ennakkotapauksen laajemmille kielloille myöhemmin, niin myös globaalien hallitusten bioturvallisuussalaliittolaiset aloittivat helposta tupakoinnin torjunnan kohteesta, jotta he voisivat siirtyä pandemiasopimukseensa myöhemmin.
MITÄ SEURAAVAKSI?
Ensin, hyvät uutiset: byrokraattisia esteitä on vielä poistettava ennen kuin pandemiasopimus – anteeksi, pandemia”yhteisymmärrys” – todella hyväksytään.
Itse asiassa, kuten Kerry Cullinan huomauttaa aiheesta verkkolehdessä Health Policy Watch julkaistussa artikkelissaan, ”WHO Outlines Long Road Ahead Before Pandemic Agreement Comes into Force – WHO hahmottelee pitkää tietä edessä ennen pandemiasopimuksen voimaantuloa”, sopimuksen hyväksymisprosessi – joka on esitetty erillisessä ”menettelylliset asiat” asiakirjassa – on melko monimutkainen. Onneksi asiakirja tarjoaa näppärän vuokaavion, joka tekee prosessista selkeän kuin muta:
Lyhyesti sanottuna: WHO:n perustuslain edellä mainitun 19. artiklan mukaan, joka koskee tällaisten sopimusten hyväksymistä, tämäntyyppinen sopimus vaatii ”kahden kolmasosan enemmistön Terveyskokouksessa”. Menettelyasiakirjassa on kuitenkin outo ehto: ”Tekstin hyväksyminen yksimielisesti täyttää [sic] automaattisesti tämän vaatimuksen.”
Tietenkin yksimielisyys poistaa esteen kahden kolmasosan vaatimukselle, eikö niin? Miksi heidän pitäisi määrätä tästä? Voisiko olla, että he kuvittelevat skenaarion, jossa sopimus hyväksytään samalla tavalla kuin WHO hyväksyi farssinomaisesti muutokset kansainvälisiin terveyssääntöihin vuonna 2022?
Vaikka Maailman terveyskokouksen (World Health Assembly) sirkusjohtaja epäilemättä nuijii tämän tekstin ”konsensus”hyväksymisen, jäsenvaltioilla on 18 kuukautta aikaa ilmoittaa WHO:n pääjohtajalle, allekirjoittavatko ne sopimuksen vai eivät. Kaikki tämä jättää aikaa ja tilaa merkittävälle maailmanlaajuiselle kapinalle WHO:ta vastaan sopimuksen kumoamiseksi ennen kuin bioturvallisuusjärjestelmä sementoidaan asemiinsa.
Mutta nyt huonot uutiset: tällaiset pitkät, prosessuaaliset ja byrokraattiset prosessit ovat JUURI sitä, millä globalistit menestyvät. He ovat enemmän kuin iloisia voidessaan käyttää vuosia, vuosikymmeniä, jopa sukupolvia, näännytyssotaa yleisöä vastaan käyden, tietäen, että seuraava psykologinen operaatio voi helposti harhauttaa meitä ja irrottaa katseemme pallosta niin pitkäksi aikaa, että he ehtivät sujauttaa katastrofaalisen sopimuksen maalivahtimme ohi.
Hetkellinen häivähdys tutkassa, kuten MAHA, ei merkitse näille sukupolvittaisille psykopaateille mitään. Jos heidän on odotettava, että Yhdysvaltojen poliittinen heiluri kääntyy jälleen takaisin voidakseen kietoa amerikkalaiset Yksi Terveys -verkkoonsa, he eivät epäröi tehdä niin.
Jos heidän on käynnistettävä lintuinfluenssakriisi, apinarokkopelko tai Tauti X huuhaademia saadakseen yleisön palaamaan käsikynkkään WHO:n yliherrojemme tahdissa, he tekevät sen silmänräpäyksessä.
Vaikka onkin totta, että WHO:n arvostus on pudonnut Yhdysvaltojen vetäytymisen myötä, se ei ole vielä täysin romahtanut. Itse asiassa, kuten nurkkaan ajettu eläin, joka taistelee hengestään, maailmanlaajuinen bioturvallisuustila on vaarallisempi kuin koskaan. Tiedottakaamme kanssakansalaisillemme tämän pandemiasopimuksen vaaroista ja käyttäkäämme globaalia heräämistä WHO:n tyrannien reunan yli työntämiseen.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 18.5.2025 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: The Strange But True Story of How Smoking Bans Paved the Way for Global Government
Artikkelikuva: Igor Y Eros & Roman_studio/Shutterstock.com
