Ovatko ihmiset matkalla sukupuuttoon? Kun lopetamme kehittymisen sekä fyysisesti että psykologisesti, missä tulemme olemaan? Aina oletetaan, että evoluutio on hyvä asia. Prosessi, joka on suunniteltu luomaan parhaista parasta.
Kelpoisimman eloonjääminen ja se kaikki.
Vaikka emme uskoisikaan Darwinin teoriaan kokonaisuuteena, useimmat ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan, että yksittäiset lajit ovat kehittyneet jollain tavalla – peipot luonnossa hyönteisiä syödäkseen kehittävät paremmat nokat, jotka ovat muuttuneet vuosituhansien aikana, tai olennot kehittyvät eläimiksi, jotka sopivat ja toimivat paremmin muuttuvassa ympäristössä.
Entä me? Mihin olemme matkalla?
Näyttää siltä, että painopisteemme viimeisen 2 000 vuoden ajan (tai kauemmin) on ollut tulla laiskemmaksi ja laiskemmaksi. Meidän on omaksuttava mukavuusasento – mukavuus ensisijaisesti teknologian kautta. Elämästä tulee helpompaa ja helpompaa, ja jopa kehostamme tulee yhä vähemmän kykenevä käsittelemään fyysisiä haasteita, lihavampi, vähemmän lihaksikas, diabeteksen ja sydänsairauksien runsaus. Toimimme fyysisesti yhä vähemmän tehokkaasti.
Emotionaalisesti ja psykologisesti, näemme samantapaisen asian. Pystymme yhä vähemmän kestämään stressitekijöitä elämässämme, yhä useammat meistä ovat masentuneita, melkein kaikki ovat ahdistuneita, ADHD on nykyään normi lapsille ja autismi on huippulukemissa. Onko autismi evoluution tuote?
No, kun näet, että älyllinen evoluutiomme on tuonut mukanaan rokoteteknologian, joka johtaa autismin tähtitieteelliseen nousuun, näet korrelaation.
Ennen kuin tutkimme kaiken tämän syitä, meidän ei tarvitse tässä vaiheessa tehdä muuta kuin tunnustaa, että tämä tapahtuu. Ja mihin se loppuu? Se ei todellakaan ole suuntaa kohti parempaa ihmisolentoa – olentoa, joka on paremmin varustautunut selviytymään elämän haasteista. Se on matkalla kohti päinvastaista olentoa, joka ei selviä yksinkertaisimmasta ja vaarallisimmasta hyökkäyksestä. Pian elämme muovikuplissa, silloin sekään ei ole tarpeeksi turvallista, immuunijärjestelmämme romahtaa kokonaan ja me vain kuolemme – luultavasti muutamassa minuutissa syntymästämme. Uusien ihmisvauvojen synnytys lakkaa kuitenkin kauan ennen kuin kuolemme sukupuuttoon fyysisten riittämättömyyksiemme vuoksi. Se tapahtuu suhteellisen hitaasti, mutta tarpeeksi nopeasti, jotta emme voi tehdä sille mitään, kun se saavuttaa kriittisen massan.
En tietenkään puhu tässä ”normaalista” evoluutiosta. ”Normaali” evoluutio tapahtuu hyvin hitaasti ja sitä hallitsee luonnollinen ympäristö. Ruoan lähteet ja saatavuus muuttuvat ajan myötä, ympäristö vaihtuu, säät muuttuvat (luonnolliset) ja uusia haasteita ilmaantuu luontoon. Se on kaikki orgaanista ja on osoitus dynaamisesta maailmasta, johon on aina mukauduttava. Olennot kehittävät pidemmät tai lyhyemmät raajat, erilaiset kehot, hiukset tai ominaisuusvärit, parantuneet syömisvärkit, jne.
Ihan vain tiedoksesi, en ole dogmaattiseen darwinilaiseen evoluutioon uskova. Resonoin enemmän älykkään suunnittelun teorioiden kanssa. Mutta uskon, että tietyn lajin olentojen sopeutumisessa uuteen ympäristöön on ilmeinen totuus. Ja mitä tulee ihmisiin, suurin osa ympäristöstä, johon he sopeutuvat, on ihmisen tuottamaa. Meidän on myös otettava huomioon agenda ja sen taivuttelut saada ihmiskunta polvilleen tai saattaa se päätökseen.
Ihminen ei voi enää kehittyä klassisessa mielessä. Luonnonvalinta ja se kaikki. Emme anna ihmisten kuolla luonnollisesti, jos he eivät pysty sopeutumaan ympäristöönsä. Tämä empaattinen vastaus on yksi asia, joka tekee meistä ihmisiä. Mutta koska teknologia kehittyy yhä enemmän ja vie yhä enemmän vastuuta ihmisiltä, voimme silti kehittyä, tai tarkemmin sanottuna ”jäädä” joksikin aivan erilaiseksi kuin millaiseksi meidät alun perin luotiin.
Joten, tässä olemme, vaipumassa unohdukseen. Ja useimmat ihmiset eivät välitä. Vaikka transhumanistinen liike ylistääkin, että heidän tarkoitus on pidentää elämäämme ja tehdä meistä ”parempia versioita” kuin alkuperäinen, päinvastainen on enemmän kuin todennäköinen seuraus liikkeestä. Olen kirjoittanut tästä tarpeeksi ennenkin, ja transhumanismista on olemassa varmasti paljon materiaalia, johon voit uppoutua, jos haluat.
Edessämme oleva farmaseuttinen painajainen on valtava toimija, joka tuhoaa meidät kaikki – jälleen kerran lääketieteellisen teknologian kehityksen seurauksena. Kehonosien korvaaminen, sirujen lisääminen, kehomme täyttäminen ”ei-ruoalla”, laittomat huumeet, liikunnan puute, ja niin edelleen. Osa näistä on tietysti tarkoitettu houkutteleviksi ensi silmäyksellä. Mutta on sanomattakin selvää, että seuraukset ovat tuhoisat.
Ja se on vain fyysinen tarina. Psykologisesti olemme luultavasti enemmän sekaisin kuin fyysisesti. Nykyään jokaista ”mentaalista ongelmaa” hoidetaan pillerillä, ja jokainen edistyminen tulevaisuuteen on syy emotionaaliseen romahtamiseen – elämän merkityksen ja tarkoituksen menetys sielutietoisuuden menettämisen vuoksi, Jumalan murhayritys, miehen ja naisen fyysisyyden hajoaminen, mikä johtaa perheen ja perhearvojen kuolemaan (vaikka suurelta osin fyysinen ongelma, ”sukupuolen tunnistamisen” takana oleva sysäys on mentaalinen), hillitön ADHD, masennus, ahdistus, rajapersoonallisuushäiriö, narsismi, kaksisuuntainen mielialahäiriö, tarvitseeko minun jatkaa? Tämän kutsuminen sotkuksi on vähättelyä.
Mitä tehdä, mitä tehdä. No, emme ole vielä kuolleet sukupuuttoon. Voisimme tehdä valtavasti työtä kääntääksemme tämän kaiken päinvastaiseksi. Mutta miten pysäytämme teknologian? Ehkä meidän ei tarvitse pysäyttää sitä, vaan saada vain takaisin tietoisuutemme siitä, että elämässä on muutakin kuin yrittää niin pirun kovasti tehdä kaikesta mahdollisimman kätevää ja mukavaa. Uskon, että meillä voi olla mahdollisuus, jos muutamme asennettamme hieman.
Vaikka Jumala lupasi, ettei hän enää yrittäisi päästä eroon meistä luonnonkatastrofilla (joka sekin on nyt ihmisen tekemä), en ole varma, aikooko Hän pelastaa meidät meiltä itseltämme. Vaikka se on kiistanalainen seikka – ihmiset ovat loppujen lopuksi olleet suuri kokeilu – en tiedä, onko Jumala valmis luopumaan siitä. Useimmat meistä voisivat kuitenkin tappaa itsensä kaiken tämän hölynpölyn kautta, jättäen vain muutamat jatkamaan kokeilua. Loppujen lopuksi kaikki alkoi vain kahdesta meistä, se riittää – niin kauan kuin he eivät ole trans.
Artikkelin on kirjoittanut Todd Hayen ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 19.10.2024 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: The Evolution of Convenience
