Yöllä 12. kesäkuuta 2025 Israel käynnisti hyökkäysten aallon Irania vastaan.
Operaatioksi ”Operation Rising Lion” (Nouseva Leijona) nimettynä, Netanjahu kutsui sitä ”kohdennetuksi sotilasoperaatioksi Iranin uhkan torjumiseksi Israelin olemassaololle” ja lupasi jatkaa operaatiota ”niin monta päivää kuin on tarpeen tämän uhkan poistamiseksi”.
Iskujen välittömissä jälkimainingeissa raportoitiin, että:
- keskeisiä iranilaisia kenraaleja ja tiedemiehiä oli tapettu alkuperäisessä iskussa;
- useisiin strategisiin Iranin kohteisiin, mukaan lukien Natanz, Iranin tärkein ydinvoimalaitos, oli isketty;
- ja Iran oli laukaissut yli 100 dronea ja aloittanut ohjusiskuja Israelia vastaan kostoksi.
Joten, miksi tämä tapahtuu? Mikä on tilanne nyt? Ja minne menemme tästä eteenpäin?
Tutkitaanpa näitä kysymyksiä. Mutta huomioikaa, että kyseessä on kehittyvä, uutisoitava tilanne, ja tiedot, jotka olivat oikein painohetkellä, vanhenevat pian. Tämän seurauksena kehotan Corbett Reportin meneillään olevien avoimen lähdekoodin tutkimusten hengessä Corbett Reportin jäseniä kirjautumaan sisään osoitteessa corbettreport.com ja jättämään linkkejä ajantasaisiin tietoihin siellä olevaan kommenttiosioon.
Kiitos osallistumisesta!
TAUSTA
Israelin riidanhaluinen sodan lietsominen Iranin ydinohjelmaa vastaan ei tietenkään ole mitään uutta. Itse asiassa, jos olet seurannut raportointiani aiheesta vuosien varrella, tiedät kaiken tuomitsemattoman sotarikollisen Benjamin Netanjahun yhä omituisemmista julkisuustempuista ja tiedustelutietoa loukkaavista pilapiirroksista, jotka varoittavat Iranin ydinohjelman ”välittömästä uhkasta”.
Kukapa voisi unohtaa Bibin vuoden 2012 puhetta YK:n yleiskokoukselle, jossa hän heilutteli Kelju K. Kojootin pommin ja punaisen viivan sarjakuvaansa ja ennusti synkästi, että Iran siirtyisi ydinaseohjelmansa viimeiseen vaiheeseen vuoden kuluessa?
Ja kukapa voisi unohtaa, kun Netanjahu vuonna 2018 paljasti verhon takaa (kirjaimellisesti) ”puolen tonnin” tiedusteluaineiston, jonka väitettiin anastetun Iranin ydinarkistoista. Materiaaliin kuului 55 000 sivua asiakirjoja pahaenteisen näköisissä 2-rengaskansioissa ja 183 CD-levyä, jotka sisälsivät toiset 55 000 tiedostoa? (Oletettavasti näyttämöllä ei ollut tarpeeksi tilaa 90 000 levykkeelle.)
Mutta niille, jotka uskovat, että Netanjahu on ennustanut Iranin ydinohjelman tikittävän aikapommin räjähtämisestä vain viimeiset 15 vuotta, siitä on kulunut vielä pidempi aika!
Silloisen Iranin ulkoministerin Mohammad Javad Zarifin mukaan, Bibi on ”esittänyt väitteitä Iranista vuodesta 1992 lähtien. Vuonna 1992 meidän piti, Zarifin mukaan, saada pommi valmiiksi noin viidessä vuodessa. Vuonna 1996 vielä viisi vuotta. Joten hän on julkistanut – jopa todistanut kongressille – että Iran on juuri valmistamassa ydinasetta.”
Mutta älä usko pelkästään Zarifin sanaan. Tässä YNet News: Netanyahu in 1993: Iran will have bomb by 1999 – Netanjahu vuonna 1993: Iranilla on pommi vuoteen 1999 mennessä.
Kuten tämän kolumnin lukijat tietävät, käsitystä ”Iranin ydinaseuhasta” on vuosikymmenten ajan tuettu huhuilla, väärällä tiedolla, propagandalla ja raaoilla harhaanjohtavilla väitteillä. Todellisuudessa:
- YK:n ydinaseiden valvoja on toistuvasti vahvistanut, että Iran ei koskaan ohjannut ydinmateriaalia mihinkään sotilasohjelmaan;
- Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö itse myönsi vuonna 2011, että Iran ei yrittänyt rakentaa ydinpommia;
- ja jopa Mossad teki vuonna 2012 arvion, että Iran ”ei suorittanut aseiden tuottamiseen tarvittavaa toimintaa”.
Sen jälkeen, kun Trump veti Yhdysvallat yksipuolisesti pois ”yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta” (eli Iranin ydinsopimuksesta) vuonna 2018, Iran joutui tilanteeseen, jossa se joutui aloittamaan raskas veden ja uraanin ”varastoinnin”, ei siksi, että se olisi aktiivisesti harjoittanut ydinaseohjelmaa, vaan koska sitä oli laillisesti kielletty tekemästä mitään muuta sillä.
Itse asiassa, lukuisat kohdat JCPOA:n jälkeisen Iranin ydin”uhkan” teeskentelystä voisivat täyttää kokonaisen pääkirjoituksen (ja näin on tehty!). Mutta ehkä tämä laserin kaltainen keskittyminen Iranin (toistaiseksi) rauhanomaiseen siviiliydinohjelmaan menee täysin ohi asian: nimittäin sen, että ainoa todellinen ydinasevalta Lähi-idässä on Israel, joka varasti oman ydinaseohjelmansa teknologian Yhdysvalloilta (Netanjahun avulla), ja jonka ydinasevarastoja ei ole koskaan tarkastettu tai edes virallisesti tunnustettu.
Viime kuukausina Iranin ydinaselaskenta on kuitenkin alkanut muuttua dramaattisesti. Vuosikymmenten ajan vakuutettuaan, ettei Iran koskaan kehittäisi ydinasetta, Netanjahun toistuvat viittaukset Iranin ”Libyan malliin” – eli suostutella maa luopumaan ydinohjelmastaan vastineeksi (valheellisista) avun ja suojelun vakuutteluista – ovat vain vahvistaneet entisestään, että ydinasepelote on ainoa pitkän aikavälin tae siitä, etteivät Israel ja Nato ”rakkauspommittaisi Irania”.
Nämä huolenaiheet ovat monimutkaistaneet huomattavasti Teheranin ja Washingtonin viimeaikaisia neuvotteluja Iranin ydinsopimuksen elvyttämisen mahdollisuudesta. Jännitteet näissä neuvotteluissa kärjistyivät viime viikolla, kun YK:n ydinaseiden valvontaelin, Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA – International Atomic Energy Agency), äänesti Iranin moitteen puolesta sen jätettyä noudattamatta tarkastajien määräyksiä, mikä herätti vaaran kaikkien YK:n pakotteiden uudelleen asettamisesta maalle.
Iran vastasi tähän IAEA:n moitteeseen ilmoittamalla rakentaneensa ja aktivoivansa kolmannen ydinvoimalaitoksen. ”En tiedä, miten voisin tehdä yhteistyötä ulkomaailman kanssa estääkseni heitä tekemästä pahoja tekoja ja antaakseni ihmisten elää itsenäisesti tässä maassa”, Iranin presidentti Masoud Pezeshkian sanoi. ”Jatkamme omaa polkuamme; tulemme saamaan rikastuksen.”
ISKUT
Onko Iranin ilmoituksella kolmannesta ydinvoimalaitoksestaan mitään merkitystä operaation Operation Rising Lion ajoitukseen, on vielä epäselvää. Tiedetään kuitenkin, että isku on ”Israelin tiedustelupalvelun vuosien salaisen suunnittelun, valvonnan ja soluttautumisen tulos”.
Erityisesti, Fox Newsille puhuneen ”vanhemman israelilaisen turvallisuusviranomaisen” mukaan:
Perustimme dronetukikohdan Iraniin, ja h-hetkellä Mossadin operaattorit hakivat ne piilopaikoista. Asetimme tarkkuusohjuksia lukuisiin ajoneuvoihin ja upotimme lisää ohjuksia ympäri maata, kallioiden sisään piilotettuina. Aktivoimme koko tämän ryhmän täsmällisessä yhteistyössä Israelin ilmavoimien kanssa.
Ensimmäinen iskukierros, joka koostui ”yli 200:sta hävittäjäkoneesta noin 100:aan kohteeseen”, näyttää saavuttaneen useita Israelin tavoitteita.
Alustavien raporttien mukaan iskut Teheranin asuinalueille tappoivat 78 ja haavoittivat 329:ää muuta.
Samaan aikaan Iranin Tasnim-uutistoimisto vahvisti pian sotaretken alkamisen jälkeen, että Iranin vallankumouskaartin komentaja Hossein Salami oli kuollut iskuissa. Iranin valtion televisio vahvisti edelleen atomienergiajärjestön entisen johtajan Fereydoun Abbasin, ydintutkijan ja islamilaisen Azad-yliopiston hallintoneuvoston puheenjohtajan Mohammad Mehdi Taranchin sekä kourallisen muiden merkittävien iranilaisten ydintutkijoiden ja -tieteilijöiden kuoleman.
Iskun kohteena olleiden ydinaseiden osalta, Tieteen ja kansainvälisen turvallisuuden instituutti (ISIS – Institute for Science and International Security) raportoi, että ”Natanzin rikastuslaitoksen lisäksi keskeisiä ydinlaitoksia ei näytä olleen kohteena ensimmäisenä päivänä. Itse asiassa ydinsijaintipaikat eivät ylipäätään näyttäneet olleen iskujen kohteena.” Natanzin osalta ISIS raportoi satelliittikuvista sekä alueelta saamistaan maasta otetuista kuvista, jotka osoittavat ”laajoja vaurioita kompleksin sähkönsyötössä, mukaan lukien ulkomuuntaja-asema, piilotettu muuntaja-asema ja kaksi varakaasuturbiinigeneraattoria, ja savua nousi edelleen, kun kuva otettiin noin kello 11 paikallista aikaa”.
KOSTO
Vastauksena operaatioon ”Operation Rising Lion”, Iran on käynnistänyt hieman arkipäiväisemmin nimetyn operaation ”Operation Severe Punishment” (Ankara Rangaistus).
Koska eletään vuotta 2025, Iranin korkeimman johtajan ajatollah Ali Khamenein virallinen kampanjailmoitus ei tullut televisioidusta julkisesta puheesta, vaan postauksesta Elon Muskin X:ssä: ”Tuon [sionistisen] hallinnon tulisi odottaa ankaraa rangaistusta. Jumalan armosta Iranin islamilaisen tasavallan asevoimien voimakas käsi ei anna heidän jäädä rankaisematta.”
Tähän mennessä tuo ”ankara rangaistus” on koostunut sadan dronen parvesta (joita ampuu alas paitsi Israelin ilmavoimat, myös Jordanian armeija) ja yli 150:n ballistisen ohjuksen sarjasta (joiden torjumisessa Yhdysvallat auttaa Israelia).
Economic Times -lehden mukaan, iranilainen media raportoi, että iskujen pääkohde oli Tel Avivin kaupunki, ja Iran väittää onnistuneesti iskeneensä Israelin puolustusministeriöön. Myös ET:n mukaan: ”Iranin ohjukset iskivät Israelin puolustusvoimien keskeiseen komentopaikkaan Kiryassa, jossa sijaitsi suurin osa Israelin sotilaallisesta ja poliittisesta johdosta.”
Toistaiseksi ei ole vahvistettuja raportteja vahingoista Israelissa, eikä väitteille, joiden mukaan Israelin ilmapuolustusjärjestelmä ”Iron Dome” olisi siepannut 50 Iranin ohjusta, ole vahvistusta.
MITEN TÄMÄ PÄÄTTYY
Välitön reaktio näihin tapahtumiin ei ole tuskin yllättävä: Iran on peruuttanut osallistumisensa tänä viikonloppuna Yhdysvaltojen kanssa käytävään ydinsopimusneuvottelujen kuudenteen kierrokseen.
Mutta todellinen kysymys on tietenkin se, mihin tilanne etenee tästä eteenpäin. Ei ole epäilystäkään siitä, että todistamme merkittävää alueellisen sodan eskaloitumista, mutta se, jatkavatko nämä tapahtumat eskaloitumista vai päättyykö tämä nykyinen laukaustenvaihto nopeasti, riippuu pitkälti alueen ulkopuolisten valtojen reaktioista.
Useat ulkomaiset hallitukset, mukaan lukien Japani, Irak, Oman, Saudi-Arabia ja ehkä merkittävimpänä Kiina ja Venäjä, ovat tuominneet Israelin ”ennaltaehkäisevän” iskun hyökkäyksenä ja kansainvälisen oikeuden vakavana rikkomuksena.
Venäjän vastaus on erityisen tärkeä tulevaisuuden rauhan kannalta, sillä Venäjä, Iranin strateginen liittolainen, on varoittanut Yhdysvaltoja hyökkäyksestä Iraniin ainakin vuodesta 2007 lähtien. Tähän mennessä Venäjä on tehnyt selväksi, että se on valmis tukemaan Irania, mutta ei ole tässä vaiheessa sitoutunut antamaan sotilaallisia resursseja asian tukemiseksi.
”Israelin toimia ei voida perustella oikeudellisesta, poliittisesta, sotilaallisesta tai moraalisesta näkökulmasta”, sanoi Konstantin Kosachev, Venäjän parlamentin ylähuoneen varapuhemies ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. ”Ainoa toivo, vaikkakin illuusio, täysimittaisen sodan välttämiseksi on kansainvälisen yhteisön yksimielinen paheksunta tälle operaatiolle.”
Mutta tuo toivo näyttää perustuvan oletukseen, että Yhdysvallat, joka on edelleen maailman sotilaallinen supervalta, liittyy tuomitsevien kuoroon.
Tähän mennessä ”Setä Samuli” on pyrkinyt etäännyttämään itsensä Israelin iskusta. Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio on kutsunut iskua ”yksipuoliseksi toiminnaksi” Israelin taholta ja vakuuttanut, että ”emme ole osallisina.”
Mutta tätä nopeaa kiistämistä heikentää viimeisin raportointi, joka osoittaa, että Washington tiesi iskuista etukäteen, ja että Israelilla ”oli selkeä vihreä valo Yhdysvalloilta” etenemiseen.
Axios julkaisun mukaan: ”Kaksi israelilaista virkamiestä väitti Axiosille, että Trump ja hänen avustajansa vain teeskentelivät vastustavansa Israelin hyökkäystä julkisesti – eivätkä ilmaisseet vastustustaan yksityisesti.”
Sen mukaisesti, Iranin ulkoministeriö on antanut lausunnon, jossa syytetään Yhdysvaltoja hyökkäyksestä:
Sionistisen hallinnon aggressiivisia toimia Irania vastaan ei ole voitu toteuttaa ilman Yhdysvaltojen koordinointia ja valtuutusta. Näin ollen, Yhdysvaltojen hallitus tämän hallinnon pääasiallisena tukijana, tulee olemaan myös vastuussa sionistisen hallinnon seikkailun vaarallisista vaikutuksista ja seurauksista.
Tällä hetkellä epävarmaa, pystyykö Iran yksinään rampauttamaan tai edes merkittävästi vahingoittamaan Israelin ja Yhdysvaltojen yhdistettyjä asevoimia. Useiden analyytikoiden mukaan on suuresti liioiteltu mahdollisuutta, että Iran saartaisi Hormuzinsalmen ja siten tukahduttaisi viidenneksen maailmanlaajuisista öljykuljetuksista – jota on pitkään pidetty yhtenä Iranin tehokkaimmista tavoista näyttää voimansa maailman näyttämöllä.
Esimerkiksi John Kemp JKempEnergy.comista hylkää Hormuzinsalmen saarron uhan kokonaan:
Teoriassa, Iran voisi pysäyttää tankkeriliikenteen salmessa lyhyeksi ajaksi hyökkäämällä tai uhkaamalla aluksia, jotka kulkevat kapeilla vesillä Persianlahden suulla. Mutta todennäköisin vastaus on, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset järjestäisivät aseellisen saattuejärjestelmän, jossa Yhdysvaltojen ja liittoutuneiden sotalaivat saattaisivat tankkereita. Kun saattueet olisivat paikoillaan, hyökkäys johtaisi Iranin suoraan konfliktiin Yhdysvaltojen kanssa – konfliktiin, jota Iranin johtajat ovat aiemmalla käytöksellään osoittaneet haluavansa välttää.
Arvio siitä, rohkaistuisiko Iran hyökkäämään suoraan Yhdysvaltoja vastaan, voisi kuitenkin muuttua merkittävästi, jos Venäjä (ja jopa Kiina) lähettäisivät joukkoja alueelle. Jos ja kun Iran uskoo, että Venäjä, Kiina ja muut näistä hyökkäysiskuista ja kansainvälisen lain rikkomuksista huolestuneet maat ovat valmiita taistelemaan näiden periaatteiden puolesta, on olemassa todellinen mahdollisuus laajemmasta, usean rintaman sodasta, joka tästä voi seurata. Valitettavasti ei vaadi paljon mielikuvitusta kuvitella skenaario, jossa Kiina hyökkää Taiwania vastaan ja Venäjä tekee päättäväisen syöksyn Ukrainaan samalla, kun se taistelee Yhdysvaltojen ja Israelin joukkoja vastaan Lähi-idässä.
Kyllä, kuten Corbett Reportterit ovat tienneet vuodesta 2007 lähtien, kolmas maailmansota alkaa Iranissa. Toivotaan vain, että kylmäpäät voittavat, jotta maailmanlaajuinen tuho ei ala vuonna 2025.
Kuten tämänpäiväisen tutkielman alussa mainittiin, tämä on kehittyvä uutinen, ja suuri osa iskuja ja niiden vastatoimia koskevista tiedoista vanhenee pian. Jälleen kerran Corbett Reportin jäseniä pyydetään kirjautumaan sisään ja jättämään ajantasaista tietoa tämän jutun kehityksestä kommenttiosioon.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 14.6.2025 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: Israel Attacks Iran: An Open Source Investigation
