Millaisia esi-isämme olivat yli 10 000 vuotta sitten? Yleisin kuva on pieni nomadijoukko loputtomasti seuraavaa ateriaa tavoittelemassa. Miehet metsästivät riistaa, kun taas naiset ja lapset keräsivät hedelmiä, siemeniä, juuria, versoja, hyönteisiä ja muuta syötävää.
Tekniikan huippu oli hienoksi työstetty kiviveitsen terä tai keihäänkärki; verkkoja, koreja ja naruja käytettiin myös hyvin. Pysyvät rakenteet olivat tarpeettomia, sillä ryhmä ei koskaan pysynyt yhdessä paikassa kovin pitkään. Aineelliset hyödykkeet olivat niukkoja, koska omaisuutta oli rajoitettava helposti kannettavaan. Korut (ehkä helmiä, eläimen hampaita tai simpukoita nyöriin pujotettuna) ja henkilökohtaiset koristeet (vartalomaalaus, tatuoinnit) olivat arvossaan. Kylmemmässä ilmastossa sopivat vaatteet valmistettiin eläinten nahoista. Sosiaaliset instituutiot olivat minimaalisia. Vasta neoliittisen vallankumouksen aikana, joka alkoi noin 10 000 vuotta sitten, maanviljely ja kesyttäminen ilmaantuivat. Tämä puolestaan mahdollisti pysyvän asettumisen, mikä johti työvoiman erikoistumiseen, käsityön (mukaan lukien keramiikka ja metallintyöstö) kehittymiseen, merkittävien rakenteiden rakentamiseen, kaukokaupan sekä monimutkaisten yhteiskuntien hitaaseen ja asteittaiseen kehittymiseen.
Mikään näistä ei tapahtunut yhdessä yössä. Kesti tuhansia vuosia, ja vasta noin 4000–3000 eaa. todelliset korkeakulttuurin merkit, kuten koristeelliset käsityöt, kirjalliset muistiinpanot, taivaan tieteelliset havainnot, monimutkaiset poliittiset organisaatiot ja megaliittiset rakennusprojektit, ilmaantuivat ensimmäisen kerran. Tämä saavutuksen taso saavutettiin Mesopotamiassa, Niilin laaksossa ja Indus-laaksossa kolmannen vuosituhannen alussa eaa. Tunnettu esimerkki on dynastisen Egyptin nousu noin 3200–3100 eaa. ja Djoserin porraspyramidin rakentaminen noin 2630 eaa. Stonehenge Englannissa on peräisin samalta ajalta.
Vaikka monet hyväksyvät sen dogmaksi, tämä mukavan siisti skenaario voi olla täysin väärä.
HYVÄKSYTYN HISTORIAN KYSEENALAISTAMINEN
Vuonna 1991 minulla oli hullunrohkeutta ilmoittaa, että Egyptin Gizan sfinksi, joka on perinteisesti ajoitettu vuoteen 2500 eaa. (faarao Khafren hallituskausi), on tosiasiallisesti peräisin 7000-5000 eaa. aikaväliltä tai mahdollisesti aikaisemmalta ajalta.
Ilmoitukseni tehtiin Amerikan geologisen seuran lokakuun 1991 vuosikokouksessa pidetyssä esitelmässä (tämä sallittiin vasta sen jälkeen, kun kollegani John Anthony Westin kanssa toimitettu muodollinen abstrakti hyväksyttiin positiivisen ammatillisen vertaisarvioinnin perusteella).[1] Laadin juttuni hyödyntäen tieteellisiä analyyseja, vertaamalla eroosio- ja sääprofiileja sfinksin ympärillä Egyptin muinaiseen ilmastohistoriaan.
Lyhyesti sanottuna sfinksi makaa Saharan aavikon reunalla, alueella, joka on ollut hyperkuiva viimeiset 5000 vuotta; kuitenkin patsas osoittaa huomattavaa sateen aiheuttamaa eroosiota. Alkuperäisen rakenteen on ajoituttava tuhansia vuosia ennen vuotta 3000 eaa. (pää veistettiin uudelleen dynastisina aikoina).
Olin työntänyt Gizan sfinksin, luultavasti maailman mahtavimman ja tunnistetuimman patsaan, takaisin aikaan, jolloin ihmiskunta oli juuri siirtymässä metsästäjä-keräilijätaloudesta paikoilleen pysyttelevään elämään. Ihmiset, 7000 tai enemmänkin vuosia sitten, olivat vielä raakoja ja epämiellyttäviä, ainakin nykyaikaisten sivistyksen standardien mukaan. He eivät tietenkään kaivertaneet jättimäisiä patsaita (sfinksi on noin 20 metriä korkea ja yli 70 metriä pitkä) kiinteästä kalkkikivestä. Välittömästi sen jälkeen, kun ilmoitin vanhemmasta sfinksistä, olin hyökkäyksen kohteena. Mediassa lainattiin arkeologi Carol Redmountia (Kalifornian yliopisto, Berkeley): ”Se ei vain voi olla totta.” Artikkelissa jatkettiin: ”Sen alueen ihmisillä ei olisi ollut tekniikkaa, hallintoelimiä tai edes tahtoa rakentaa tällaista rakennelmaa tuhansia vuosia ennen Khafren hallituskautta”, hän sanoi.[2]
Alkuperäinen älämölö saavutti huippunsa helmikuussa 1992 Gizan sfinksin iän ”keskustelussa”, joka käytiin American Association for the Advancement of Science -järjestön Chicagon kokouksessa.[3] Kuten New York Times totesi, ”tilaisuuden piti kestää yhden tunnin ajan, mutta se levisi tiedotustilaisuuteen ja sitten yhteenottoon käytävällä, jossa ääniä korotettiin ja sanoilla luisteltiin tieteellisen kohteliaisuuden jään reunalla.” Egyptologi Mark Lehner ei voinut hyväksyä ajatusta vanhemmasta sfinksistä, hyökäten henkilökohtaisesti minua vastaan leimaamalla tutkimukseni ”pseudotieteeksi”. Lehner väitti: ”Jos sfinksin rakensi aikaisempi kulttuuri, missä ovat todisteet tuosta sivilisaatiosta? Missä ovat keramiikkapalat? Ihmiset tuona aikana olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. He eivät rakentaneet kaupunkeja.”[4]
Tuolloin minulta puuttui keramiikkapalat. Mutta olin varma tieteestäni ja sinnittelin. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin meillä on jotain parempaa kuin keramiikkapalat, ja jopa aikaisempaa kuin konservatiivinen sfinksipäivämääräni noin 5000 eaa. – 7000 eaa. (tällä hetkellä kannatan tämän aikavälin vanhempaa päätä tai vielä aikaisempaa ajoitusta alkuperäiselle sfinksille). Göbekli Tepe ajoittuu yli 10 000 vuoden taakse.
PAREMPI KUIN RUUKUN PALASET
Lyhyen ajomatkan päässä Urfasta (vaihtoehtoisesti Sanlıurfa), Kaakkois-Turkista, vuoren huipulla Harranin tasangon pohjoispuolella, sijaitsee Göbekli Tepe. Vuodesta 1995 lähtien professori tohtori Klaus Schmidt Saksan arkeologisesta instituutista on kaivanut paikkaa.[5] Kävin siellä itse äskettäin. Olin hämmästynyt.
Göbekli Tepessä seisoo Stonehengen kaltaisissa ympyröissä valtavat, hienosti veistetyt ja koristellut T-muotoiset kalkkikivipilarit, joista monet ovat kahdesta viiteen ja puoleen metriin korkeita ja painavat arviolta 10-15 tonnia. Työn laatu on poikkeuksellista selkein terävin reunoin, joista jokainen nykyajan muurari olisi ylpeä. Se voi olla klisee, mutta en voi olla ajattelematta vuoden 1968 klassikkoelokuvan 2001: Avaruusseikkailu aloituskohtausta. Ryhmä apinan kaltaisia proto-ihmisiä löytää jättimäisen monoliitin; sen vaikutuksesta he oppivat käyttämään työkaluja, mikä johtaa sivilisaatioon.[6]
Göbekli Tepen eri pilareita koristavat eläinten reliefit, mukaan lukien ketut, villisiat, käärmeet, alkuhärät (villikarja), aasialaiset villiaasit, villilampaat, linnut (kurjet, korppikotka), gasellit ja niveljalkaiset (skorpioni, muurahaiset). Kaiverrukset ovat hienostuneita, monimutkaisia ja kauniisti toteutettuja. Siellä ei ole ainoastaan reliefejä, vaan myös kaiverruksia, mukaan lukien lihansyöjäpeto, mahdollisesti leijona tai muu kissaeläin, joka etenee pylvästä alaspäin, ilmeisesti jahdatakseen alle kohokuvioitua villisikaa. Kehästä on paljastettu kaiverruksia leijonista ja villisioista, jotka sijaitsevat nyt Sanlıurfan museossa, kuten myös luonnollisen kokoinen patsas miehestä, joka, vaikka onkin kotoisin Urfasta, on ilmeisesti peräisin Göbekli Tepen aikakaudelta.
Myös Göbekli Tepeltä ovat täydellisesti poratut kivihelmet. Ja, professori Schmidtin mukaan, vaikka osa kivipilareista asetettiin paikalliseen kallioperään, toiset asetettiin betoni- tai terrazzo-tyyppiseen pohjaan. Pelkästään tyyliä ja työn laatua tarkasteltaessa voidaan helposti ehdottaa, että Göbekli Tepe ajoittuu vuosiin 3000-1000 eaa. Kuinka väärässä sitä olisikaan. Radiohiilianalyysien perusteella paikka juontaa juurensa ajalle 9000 – 10 000 eaa., ja haudattiin tarkoituksella noin 8000 eaa.[7] Eli paikka ajoittuu hämmästyttävästi 10 000 – 12 000 vuoden taakse!
Tämä oli oletettavasti raakalaisten, paimentolaisten, metsästäjien ja keräilijöiden aikaa, joilla ei monien akateemikkojen mukaan ollut menetelmiä, hallintoelimiä tai tahtoa rakentaa sellaisia rakenteita, kuten Göbekli Tepestä löytyy. On selvää, että tavanomaisten historioitsijoiden ja arkeologien kaikki nämä vuodet opettaman ja paikan päällä olevien selkeiden todisteiden välillä on ero.
Kuten Stanfordin yliopiston arkeologi Ian Hodder kommentoi, Göbekli Tepe on ”uskomattoman iso ja hämmästyttävä, naurettavan aikaiselta ajalta… valtavia upeita kiviä ja mahtavaa, erittäin hienostunutta taidetta… Monet ihmiset ajattelevat, että se muuttaa kaiken… Se pilaa kaikki huolella laaditut suunnitelmat. Kaikki teoriamme olivat vääriä.”[8] Kuten Gizan sfinksin uudelleen ajoitukseni, Göbekli Tepe pakottaa meidät pohtimaan muinaisuuttamme.
Ja, kuten työni sfinksistä, asiantuntijat ovat hämmentyneitä Göbekli Tepestä. Patrick Symmes kirjoitti Newsweek-lehdessä:
Mutta todellinen syy, miksi Göbeklin rauniot säilyvät lähes tuntemattomina, eivät ole vielä oppikirjoihin sisällytettyinä, on se, että todisteet ovat liian vahvoja, eivät liian heikkoja. ”Tämän löydön ongelma”, kuten [Glenn] Schwartz Johns Hopkinsista sanoo, ”on se, että se on ainutlaatuinen”. Muita monumentaalisia kohteita tältä ajalta ei ole löydetty. Ennen Göbekliä ihmiset piirsivät tikkuhahmoja luolan seinille, muotoilivat savesta pieniä nukkeja ja kenties kasasivat pieniä kiviä suojaksi tai palvontaa varten. Edes Göbeklin jälkeen on vain vähän todisteita hienostuneesta rakentamisesta.[9]
Lyhyesti sanottuna, meillä on todisteita korkeasta kulttuurista ja sivilisaatiosta noin 10 000 – 8000 eaa., mutta sitten näennäinen lasku tai tauko tuhansien vuosien ajan, kunnes sivilisaatio ”nousee” jälleen Mesopotamiassa, Egyptissä ja muualla. Mitä tapahtui?
PREKESSION ENNÄTYS GÖBEKLI TEPESSÄ
Sivilisaation tunnusmerkki on tarkka tieteellinen havainto. Tähtitiedettä pidetään usein varhaisimpana, mutta kehittyneimpänä tieteenä. Erityisen hienovarainen tähtitieteellinen ilmiö, jonka löytö yleensä lasketaan Rodoksen Hipparkukselle toisella vuosisadalla eaa.,[10] on tähtien hidas liike suhteessa ekvatoriaaliseen koordinaattijärjestelmään. Tätä kutsutaan yleisesti päiväntasausten prekessioksi. Koko sykli, jolloin tähdet palaavat ”lähtöpisteisiinsä”, kestää hieman alle 26 000 vuotta. Jotkut tutkijat ehdottavat, että muinaiset egyptiläiset ja muut varhaiset sivilisaatiot tunsivat prekession, ja se heijastuu myytteihin maailmanlaajuisesti.[11] Toiset kiistävät tällaiset väitteet. Löysin todisteita prekessiosta Göbekli Tepeltä, mikä lisäsi uuden kerroksen hienostuneisuutta tälle merkittävälle paikalle.
Göbekli Tepen kaivetut osat sijaitsevat kukkulan etelärinteellä, josta on näkymät eteläiselle taivaalle. Tähän mennessä suurin osa neljästä kivikehästä (muurien ympäröimä alue) on kaivettu noin 40 x 40 neliömetrin alueelta. Ylimääräisiä, myöhempiä ja pienempiä pylväitä ja rakenteita on paljastettu osittain sekä 20-30 metriä pohjoiseen että noin 80 metriä länteen suurimmasta kehäalueesta,[12] ja vähintään 18 kivikehää on tunnistettu vielä maan alla. Alue D sijaitsee pohjoisimmassa. Kaakkoon sijaitsee alue C, ja alueen D eteläpuolella on alue B ja lopuksi A. Alueet ovat hyvin lähellä toisiaan, melkein toisiaan vasten. Jokaisessa kivikehässä on pari korkeita, yhdensuuntaisia keskipilareita, joita ympäröi lyhyempien pilarien kehä, joiden välissä ovat myöhemmät kiviseinät. Jos kivikehät jossain vaiheessa peitettiin, niihin on saatettu mennä sisään ylhäältä; todellakin, on löydetty mahdollisia kaiverrettuja kiviportaaleja, jotka on voitu asettaa kattoon.
Keskimmäiset pilariparit suuntautuvat yleisesti kaakkoon, ikään kuin ne muodostaisivat tähtäysputkia kohti taivasta. Kivikehän D keskipilarit kattavat käsivarret ja kädet, joissa kädet pitävät vatsan tai navan aluetta, ja on selvää, että antropomorfiset pilarit ovat etelään päin. Suuntaukset vaihtelevat kuitenkin kivikehästä toiseen. Kivikehän D keskipilarit on suunnattu noin 7º etelästä itään. Kivikehien C, B ja A keskipilarit ovat vastaavasti noin 13º itään etelästä, 20º itään etelästä ja 35º itään etelästä.[13] Nämä vaihtelevat kulmat viittaavat siihen, että rakentajat tarkkailivat tähtiä ja rakensivat uusia kivikehiä, jotka suuntautuivat asteittain itään niiden seuratessa tiettyjä tähtiä tai tähtijoukkoja satojen vuosien aikana.
Mitä rakentajat havaitsivat? Tähän on vaikea vastata, mutta voimme olettaa. Kevätpäiväntasauksen aamuna noin 10 000 eaa., ennen kuin aurinko nousi suoraan itään Göbekli Tepessä, Plejadit, Härkä ja Orionin huippu olivat näkyvissä kivikehän D keskikivien osoittamassa suunnassa, ei kaukana horisontin yläpuolella Orionin vyön kanssa (alueen parhaista näköaloista katsottuna) aamunkoitteessa.[14] Samanlainen skenaario soveltui kivikehän C keskikivien suuntautumiseen noin 9500 eaa. ja kivikehän B kohdalla noin 9000 eaa. Kivikehä A on suunnattu kohti Plejadeja, Härkää ja Orionia kevätpäiväntasauksen aamuna noin 8500 eaa., mutta prekessiomuutosten vuoksi koko Orionin vyö ei enää noussut horisontin yläpuolelle ennen aamunkoittoa. Noin vuoteen 8150 eaa. Orionin vyö jäi horisontin alapuolelle kevätpäiväntasauksen aamun sarastaessa. Nämä päivämäärät sopivat hyvin Göbekli Tepelle radiohiiliajoituksen perusteella määritettyyn aikakehykseen.
Kevätpäiväntasaus on helppo havaita ja huomioida, ja historian alusta lähtien se on ollut tärkeä merkki, jota juhlitaan juhlallisuuksin. Se merkitsee vuoden ensimmäistä päivää lukuisissa kalentereissa, ja se on sidottu kosmologisiin luomistarinoihin. Epäilen, että nämä perinteet juontavat juurensa Göbekli Tepen aikoihin, ja vielä aikaisempiinkin.
Taivaan Orion-Härkä alue on ollut muinaisten ihmisten keskipisteenä kymmeniä tuhansia vuosia Euroopassa ja Lähi-idässä. Täällä sijaitsevat Orionin vyön ja Hyadien asterismit sekä Plejadit. Tutkijat, kuten Michael Rappenglueck, Frank Edge ja Luz Antequera Congregado, ovat tunnistaneet Härän tähdistön ja Plejadit Ranskan Lascaux’n luolan maalauksista, jotka ovat peräisin ajalta 16 500 vuotta sitten.[15] Rappenglueck väittää lisäksi, että Saksasta löydetty pieni mammutinluukaiverrus, joka ajoittuu vähintään 32 500 vuoden päähän, kuvaa Orionin tähdistöä tutussa kapeavyötäröisen miehen hahmossa kädet ja jalat ojennettuina.[16]
Tällaisten todisteiden perusteella on perusteltua, että göbeklitepeläiset tunnistivat Orionin ihmishahmoksi, jopa metsästäjäksi. Göbekli Tepeä kaivaessa löydettyjen nisäkäsjäännösten (mukaan lukien lukuisat gasellit, alkuhärät tai villikarja, villiaasi, kettu, villilammas/vuohilajit ja villisiat) sekä pilarien kohokuvioiden voidaan katsoa viittavaan metsästysyhteiskuntaan. Itse asiassa, kun tutkitaan kivikehän D antropomorfisia pilareita, ne voivat edustaa tyyliteltynä Orionia. Niissä ei ole ainoastaan käsivarsia (jotka voitaisiin tulkita Orionin haaroiksi kehoon laskettuna), vaan myös näkyvät vyöt (Orionin vyön tähdet) ja ketunnahkainen lanneliina, jotka voivat edustaa Orionin sumua ja siihen liittyviä piirteitä.
Ehdotukseni, että Göbekli Tepen ihmiset tarkkailivat taivaan Orion-Härkä-Plejadit -aluetta kevätpäiväntasauksen aamuna, on vain hypoteesi. Jos he tarkkailivat tähtiä (esimerkiksi Aurinkoon verrattuna), heidän täytyi säätää havaintojaan uudelleen vuosisatojen kuluessa prekessiomuutosten vuoksi. Ja ehkä he havainnoivat jotain muutakin kuin vain aurinkoa, kuuta, planeettoja ja tähtiä.
GÖBEKLI TEPE, PÄÄSIÄISSAARI JA PLASMAYHTEYS
Palattuani Pääsiäissaarelta (tammikuu 2010), ei kauan ennen vierailua Göbekli Tepessä (toukokuussa 2010), olin yllättynyt nähdessäni lukuisia ikonografisia yhtäläisyyksiä näiden kahden välillä. Uskon, että nämä yhtäläisyydet ovat todellisia, mutta olisin voinut jättää ne huomiotta, jos en olisi käynyt peräkkäin molemmissa paikoissa. Lisäksi sekä Pääsiäissaari että Göbekli Tepe voivat liittyä voimakkaisiin plasmatapahtumiin taivaalla viimeisen jääkauden lopussa.
Pääsiäissaaren erinomainen piirre on moai, ne valtavat kivipäät ja torsot, jotka täplittävät saaren. Göbekli Tepen tapauksessa maisemaa hallitsevat kivipilarit. Hämmästyttävää kyllä, sekä moailla että antropomorfisilla Göbekli Tepen kivikehän D keskipilareilla on käsivarret ja kädet samalla tavalla vartaloa vasten, käsien ja sormien ulottuessa vatsan ja navan alueelle. Moait katsovat taivaalle, ja uskon, että myös Göbekli Tepen pylväät katsovat taivasta kohti. Etsivätkö ne identtisiä ilmiöitä?
Kuva: tolga ildun/Shutterstock.com
Kuten olen keskustellut muualla,[17] Pääsiäissaaren alkuperäinen rongorongo kirjoitusjärjestelmä saattaa taltioida suuren plasmatapahtuman taivaalla tuhansia vuosia sitten, viimeisen jääkauden lopussa. Plasma koostuu sähköisesti varautuneista hiukkasista. Nykyään maan päällä tuttuja plasmailmiöitä ovat salamat ja revontulet, pohjoiset ja eteläiset. Menneisyydessä on saattanut tapahtua paljon voimakkaampia plasmatapahtumia, johtuen ehkä Auringosta lähtevistä koronaalisista massoista tai muiden taivaankappaleiden päästöistä. Voimakkaat plasmailmiöt voivat saada ankaria sähköpurkauksia iskemään Maahan, polttaen ja tuhkaten materiaaleja planeetan pinnalla.
Los Alamosin plasmafyysikko Anthony L. Peratt ja hänen työtoverinsa ovat todenneet, että maailmanlaajuisesti löydetyt kalliopiirrokset tallentavat esihistorian intensiivisen plasmailmiön (tai ilmiöt).[18] Peratt on määritellyt, että taivaalla havaitut voimakkaat plasmailmiöt ottaisivat luonteenomaisia muotoja, jotka muistuttavat humanoidihahmoja, ihmisiä, joilla on linnunpäitä, kehien sarjoja tai donitsin muotoja, ja kiemurtelevia käärmeitä – muodot kuvastuivat muinaisissa kalliopiirroksissa. Plasmailmiöt voivat olla hallitseva teema Pääsiäissaaren muinaisten jäänteiden joukossa. Samoin plasma voi olla tärkeä Göbekli Tepen ymmärtämisen kannalta.
Yksi Göbekli Tepen oudoista ja hämmentävistä puolista on, että sitä ei yksinkertaisesti hylätty ja jätetty unohduksiin, vaan se haudattiin tarkoituksella noin vuonna 8000 eaa. Lisäksi, ennen lopullista hautaamista, tarkasti muotoiltujen pilarien väliin rakennettiin kivimuurit. Nämä muurit ovat mielestäni selvästi toissijaisia, koska ne peittävät monissa tapauksissa pilarien hienot kohokuvitukset. Ne ovat myös paljon karkeampia kuin pilarit. Lisäksi jotkin pilarit näyttävät kaatuneen ja rikkoutuneen, ja ne korjattiin tai pystytettiin uudelleen muurien rakentamisen yhteydessä. Useissa tapauksissa rikkoutuneiden pilarien perustat puuttuvat tai makaavat vaakasuorassa kivikasassa oikealle korkeudelle asetettujen rikkoutuneiden pilarien yläosien alla. Tässä myöhäisessä vaiheessa muurit ja pilarit on saatettu kattaa.
Pääsiäissaaren omituisuuksia ovat matalat, kiinteät, paksuseinäiset kivirakennukset, joiden sisäänkäynnit ovat kapeat, ja jotka näyttävät bunkkereilta tai laskeumasuojilta. Nämä Pääsiäissaaren kivitalot ovat samanlaisia kuin Göbekli Tepen seinien ja pilarien muodostamat rakenteet. Olisivatko ne molemmissa tapauksissa olleet suojana tietyntyyppisiltä taivaalta tulevilta ilmiöiltä, kuten plasmaiskuilta?
Jotkut saattavat arvostella Pääsiäissaaren ja Göbekli Tepen välisiä vertailuja, paitsi sillä perusteella, että ne ovat maapallon vastakkaisilla puolilla, vaan myös näennäisesti tuhansia vuosia erillään (Göbekli Tepe vuodelta 8000 eaa. ja sitä ennen, kun taas vakiokronologioiden mukaan Pääsiäissaari oli asutettu vasta puolitoista vuosituhatta sitten). Vastaväitteenä kyselen, tiedämmekö todella, milloin Pääsiäissaari ensimmäisen kerran kolonisoitiin. Vaikka Pääsiäissaaren säilyneet muinaiset esineet ja rakenteet ovat suhteellisen myöhäiseltä ajalta, ne saattavat heijastaa aikaisempia perinteitä ja tyylejä, jotka saattavat olla muualta tulleiden uudisasukkaiden tuomia, ja jotka juontavat juurensa voimakkaiden plasmapurkausten aikaan. Rongorongo-taulut voivat säilyttää huolellisesti muinaisia tekstejä, joita kopioitiin yhä uudelleen.
Aivan kuten olen väittänyt, että Pääsiäissaaren rongorongo kirjoitukset tallentavat plasmailmiöitä muinaisilla taivailla, niin voivat myös tietyt Göbekli Tepeltä löydetyt kaiverretut aiheet. Peratt on yhdistänyt kalliopiirrokset lintuihmisistä ja plasmailmiöt ympäri maailmaa. Pääsiäissaarelta löytyy kalliopiirroksia lintuihmisistä sekä lintuihmisiä ja lintumerkkejä rongorongohieroglyfien joukosta. Göbekli Tepessä yhteen pilariin kaiverrettiin hyvin samanlainen lintumuoto. Peratt tallentaa monia plasmailmiöitä, joiden voidaan tulkita omaavan käärmeiden ulkonäön. Göbekli Tepen pilareista löytyy runsaasti käärmeitä, jotka liukuvat pystysuunnassa ylös ja alas joidenkin pilarien päistä. Voivatko nämä edustaa valtavia plasmasalamoita?
HAUDATTU JÄLKIMAAILMALLE
Hitaasti koottujen todisteiden perusteella näyttää siltä, että antiikin aikana saattoi olla suuri plasmatapahtuma tai tapahtumia. Edellisessä artikkelissa (katso New Dawn 121)[19] esitin, että suuri plasmailmiö, noin 9700 eaa., auttoi saattamaan viimeisen jääkauden päätökseen. Jos Göbekli Tepen radiohiiliajoitus, noin 10 000 – 8000 eaa. pitää paikkansa, ehkä ensimmäisen kivikehän rakentaminen käynnistettiin vastauksena tähän noin 9700 eaa. tapahtuneeseen plasmailmiöön.
Kuvat: GCphotographer & Gabrielle/Adobe Stock.
Plasmailmiöitä havaittiin etelästä, mihin suuntaan Göbekli Tepen kompleksi on suunnattu. Plasmatapahtumat ovat saattaneet jatkua vuosisatoja, ja ne voivat korreloida Göbekli Tepessä nähtyjen lisäysten ja muokkausten – kivimuurien ja kivikehien – kanssa. Ehkä lopulta plasma oli liikaa Göbekli Tepen ihmisille kestettäväksi, ja he hylkäsivät paikan, mutta eivät ennen kuin peittivät sen huolellisesti. Emme tiedä, oliko heidän tarkoitus palata taivaan rauhoittumisen jälkeen vai säilyttää työnsä jälkipolville.
Mitä Göbekli Tepessä tapahtui? Mitä tuon ajan ihmiset tekivät? Mitä he kokivat? Miksi he hautasivat luomuksensa ja lähtivät? Minne he menivät? Nämä voivat olla enemmän kuin yksinkertaisia akateemisia kysymyksiä. Epäilen, että Göbekli Tepen ihmiset kokivat jotain dramaattista, jotain niin tärkeää, että he tunsivat olevansa pakotettuja tallentamaan sen muistiin kiveen, joka saattoi kestää yli kymmenentuhatta vuotta. He käyttivät valtavia resursseja jättääkseen meille viestin, mahdollisesti varoituksen. Nyt on aika paljastaa se kokonaan ja selvittää, mitä heillä oli sanottavanaan.
Alaviitteet
[1] Robert M. Schoch ja John Anthony West, “Redating the Great Sphinx of Giza, Egypt”, Geological Society of America abstracts with programs, vol. 23, no. 5, A253 (1991). Lisäkeskusteluksi Gizan sfinksin ajoituksesta, katso: Robert M. Schoch. “Redating the Great Sphinx of Giza”, KMT, A Modern Journal of Ancient Egypt, vol. 3, no. 2, 52-59, 66-70 (Kesä 1992); Robert M. Schoch, “Geological Evidence Pertaining to the Age of the Great Sphinx”, New Scenarios on the Evolution of the Solar System and Consequences on History of Earth and Man (toim. Emilio Spedicato and Adalberto Notarpietro), Konferenssin aineisto, Milano ja Bergamo, 7.-9.6.1999, Università degli Studi di Bergamo, Quaderni del Dipartmento di Matematica, Statistica, Informatica ed Applicazion, Serie Miscellanea, Anno 2002, N. 3, 171-203 (2002); Robert M. Schoch, “Life with the Great Sphinx: Some Personal Reflections”, Darklore, vol. 1, 38-55, 291 (2007); Robert M. Schoch ja Robert Aquinas McNally, Voices of the Rocks: A Scientist Looks at Catastrophes and Ancient Civilizations, New York: Harmony Books, 1999; Robert M. Schoch ja Robert Aquinas McNally, Voyages of the Pyramid Builders: The True Origins of the Pyramids from Lost Egypt to Ancient America, New York: Jeremy P. Tarcher/Penguin, 2003; Robert M. Schoch ja Robert Aquinas McNally, Pyramid Quest: Secrets of the Great Pyramid and the Dawn of Civilization, New York: Jeremy P. Tarcher/Penguin, 2005; Robert M. Schoch ja John Anthony West, “Further Evidence Supporting a Pre-2500 B.C. Date for the Great Sphinx of Giza, Egypt”, Geological Society of America abstracts with programs, v. 32, no. 7, A276 (2000); T. L. Dobecki ja R. M. Schoch, “Seismic Investigations in the Vicinity of the Great Sphinx of Giza, Egypt”, Geoarchaeology, vol. 7, no. 6, 527-544 (1992).
[2] Lee Dye, “Sphinx’s New Riddle–Is It Older Than Experts Say? Archeology: Geologists cite study of weathering patterns. But Egyptologists say findings can’t be right”, Los Angeles Times, 23.10.1991. Postattu osoitteessa: articles.latimes.com/1991-10-23/news/mn-183_1_great-sphinx (käyty 14.6.2010).
[3] Robert M. Schoch, “How old is the Sphinx?”, Abstracts for the 1992 Annual Meeting of the American Association for the Advancement of Science, Chicago, 202 (1992).
[4] Anonyymi, “Scholars Dispute Claim That Sphinx Is Much Older”, New York Times, 9.2.1992. Postattu osoitteessa: www.nytimes.com/1992/02/09/us/scholars-dispute-claim-that-sphinx-is-much-older.html (käyty 14.6.2010).
[5] Klaus Schmidt, Sie bauten die ersten Tempel: Das rätselhafte Heiligtum der Steinzeijäger, Die archäologische Entdeckung am Göbekli Tepe, München: Deutscher Taschenbuch Verlag, 2006/2008; Klaus Schmidt, Tas Çagi Avcılarının Gizemli Kutsal Alanı Göbekli Tepe En Eski Tapınagı Yapanlar, Istanbul: Arkeolojí ve Sanat Yayınları, 2007; K. Schmidt, “Göbekli Tepe, Southeastern Turkey: A Preliminary Report on the 1995-1999 Excavations,” Paléorient, vol. 26, no. 1, 45-54 (2001); Joris Peters ja Klaus Schmidt, “Animals in the symbolic world of Pre-Pottery Neolithic Göbekli Tepe, south-eastern Turkey: a preliminary assessment”, Anthropozoologica, vol. 39, no. 1, 179-218 (2004). Suosittuihin keskusteluihin Göbekli Tepestä, katso: Graham Chandler (valokuvat Ergun Çagatay), “The Beginning of the End for Hunter-Gatherers”, Saudi ARAMCO World, vol. 60, no. 2, 2-9 (maalis-huhtikuu 2009); Andrew Curry (valokuvat Berthold Steinhilber), “The World’s First Temple? Predating Stonehenge by 6,000 years, Turkey’s Stunning Gobekli Tepe Upends the Conventional View of the Rise of Civilization”, Smithsonian, vol. 39, no. 8, 54-58, 60 (marraskuu 2008); Patrick Symmes, “History in the Remaking: A temple complex in Turkey that predates even the pyramids is rewriting the story of human evolution”, Newsweek, 1.3.2010, artikkeli julkaistu online 19.2.2010 osoitteessa: www.newsweek.com/id/233844 (käyty 29.4.2010).
[6] Stanley Kubrick ja Arthur C. Clarke, ohjaus Stanley Kubrick, 2001: Avaruusseikkailu (elokuva), Metro-Goldwyn-Mayer, 1968.
[7] Keskustelin lyhyesti Göbekli Tepen ajoituksesta paikan päällä prof. Schmidtin kanssa. Se ei perustu pelkästään kalibroituihin radiohiiliajoituksiin, jotka ovat noin 9000 eaa. tai sitä aikaisempia, tai orgaanisiin jäännöksiin, jotka on löydetty paikan täyttämiseen käytetystä materiaalista (nämä ajoitukset olisivat myöhempiä kuin paikan todellinen käyttöaika), vaan myös ajoituksiin noin 8000-7500 eaa. pedogeenisistä karbonaattipinnoitteista ja muurikivien mikrostalaktiiteista (katso Peters ja Schmidt, 2004, 182 [huomautus 5.]). Nämä karbonaattipinnoitteet ja mikro-stalaktiitit olisivat muodostuneet vasta paikan hautaamisen ja maanmuodostuksen alkamisen jälkeen, mikä viittaa siihen, että itse paikka on haudattu noin 8000 eaa. Kaiken kaikkiaan olen vakuuttunut siitä, että todisteet osoittavat, että paikkaa käytettiin aktiivisesti kymmennenellä ja yhdeksännellä vuosituhannella eaa. ja se haudattiin tarkoituksella (kuten täytemateriaalin systemaattiset kerrokset ja täytteen sisältämä materiaali, mukaan lukien piikivityökalut ja jätteet, eläinten ja kasvien jäänteet, osoittavat) noin 8000 eaa. Vanhemmat kivikehät (A, B, C ja D) kuuluvat Schmidtin ”kerrokseen III”. Yläkerros III on nuorempi kerros II, joka sisältää pienempiä pylväitä ja rakenteita, ja saattaa olla peräisin samalta ajanjaksolta kuin Nevali Çorin neoliittinen alue, joka on Göbekli Tepeltä luoteeseen ja on monessa suhteessa samanlainen kuin Göbekli Tepen kerroksen II kausi. Nevali Çori kaivettiin 1990-luvulla, mutta se on sittemmin tulvinut Eufrat-joelle rakennetun Atatürk-padon seurauksena. Nevali Çori ja Göbekli Tepen kerros II saattavat olla peräisin yhdeksännen vuosituhannen toiselta puoliskolta eaa. Badisches Landesmuseumin Karlsruhen vuoden 2007 näyttelyyn liitetyssä luettelossa ((Die ältesten Monumente der Menschheit. Vor 12.000 Jahren in Anatolien, Stuttgart: Konrad Theiss, 2007)) Göbekli Tepen aikaisempi materiaali, kerros III, ajoitetaan vuosiin 9500-8800 eaa., kun taas kerroksen II materiaali ajoitetaan 8800-8000 eaa. ja materiaali Nevali Çorista on ajoitettu noin 8500-7900 eaa. Professori Schmidt ehdotti, että jotkut kaiverretuista syvennyksistä ja uurteista, esimerkiksi pylväiden huipuissa, voivat olla ajalta, jolloin paikka haudattiin, mutta silti tärkeänä tai pyhänä paikkana muistettuna, ja ihmiset tulivat nauttimaan paikan energiasta. Kuten paikallisen maanomistajan poika Veysí Yildiz selitti, aluetta kunnioitettiin jo ennen kuin arkeologiset jäännökset löydettiin Göbekli Tepestä (kukkulan huipulta löytyy kivihautoja tähän päivään asti).
[8] Patrick Symmes lainaus, Newsweek [katso merkintä 5.].
[9] Patrick Symmes [katso merkintä 5.]
[10] Giulio Magli, “On the possible discovery of precessional effects in ancient astronomy”, artikkeli vuodelta 2004, postattu osoitteessa: arxiv.org/ftp/physics/papers/0407/0407108.pdf (käyty 17.6.2010); Giulio Magli, Mysteries and Discoveries of Archaeoastronomy: From Giza to Easter Island, New York: Copernicus Books, 2009.
[11] Katso esimerkiksi, J. Norman Lockyer, The Dawn of Astronomy, New York: Macmillan, 1894 (uusi painos, Giorgio de Santillanan johdannolla, Cambridge, Mass.: MIT Press, 1964); Giorgio de Santillana ja Hertha von Dechend, Hamlet’s Mill: An Essay on Myth and the Frame of Time, Boston: Gambit, 1969.
[12] Tässä artikkelissa käsiteltävä Göbekli Tepen tärkein ja vanhempi osa kuuluu Schmidtin kerrokseen III; nuoremmat ja pienemmät pilarit ja rakenteet kuuluvat Schmidtin kerrokseen II [katso merkintä 7.].
[13] Nämä mitat ovat vain likimääräisiä ja perustuvat Göbekli Tepen pohjapiirrokseen sivulla 186, Peters ja Schmidt, 2004 [merkintä 5.].
[14] Tässä käsitellyt linjaukset määritettiin tietokoneohjelmalla “Starry Night Pro 4.5” (Toronto: Space Holding Company, 2003).
[15] Christopher Seddon, “Ice Age Star Maps?” artikkeli päiväyksellä 1.1.2008, postattu osoitteessa: www.christopherseddon.com/2008/01/ice-age-star-maps.html (käyty 5.6.2010); Gary D. Thompson, “Paleolithic European Constellations – star maps in Lascaux cave in France 16,500-13,000 B.C.”, artikkeli päivätty 2001-2007, postattu osoitteessa: www.mazzaroth.com/ChapterOne/LascauxCave.htm (käyty 5.6.2010); David Whitehouse, “Ice Age star map discovered”, artikkeli päiväyksellä 9.8.2000, postattu osoitteessa: news.bbc.co.uk/2/hi/871930.stm (käyty 5.6.2010).
[16] David Whitehouse, “ ‘Oldest star chart’ found”, artikkeli päiväyksellä 21.1.2003, postattu osoitteessa: news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/2679675.stm (käyty 5.6.2010).
[17] Robert M. Schoch, “An Ancient Warning, A Global Message, From the End of the Last Ice Age”, New Dawn 121, 15-22 (heinä-elokuu 2010).
[18] Anthony L. Peratt, “Characteristics for the Occurrence of a High-Current, Z-Pinch Aurora as Recorded in Antiquity”, Institute of Electrical and Electronics Engineers Transactions on Plasma Science, vol. 31, no. 6, 1192-1214 (joulukuu 2003); Anthony L. Peratt, John McGovern, Alfred H. Qöyawayma, Marinus Anthony Van der Sluijs, ja Mathias G. Peratt, “Characteristics for the Occurrence of a High-Current, Z-Pinch Aurora as Recorded in Antiquity Part II: Directionality and Source”, Institute of Electrical and Electronics Engineers Transactions on Plasma Science, vol. 35, no. 4, 778-807 (elokuu 2007); A. L. Peratt ja W. F. Yao, “Evidence for an Intense Solar Outburst in Prehistory”, Physica Scripta (Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia), 13 sivua (joulukuu 2008).
[19] Katso merkintä 17.
Artikkelin on kirjoittanut Robert M. Schoch ja se on julkaistu New Dawn Magazine lehden numerossa 122 (syys-lokakuu 2010) sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission granted to freely distribute this article for non-commercial purposes if unedited and copied in full, including this notice.
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission to re-send, post and place on web sites for non-commercial purposes, and if shown only in its entirety with no changes or additions. This notice must accompany all re-posting.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
newdawnmagazine.com: The Mystery of Göbekli Tepe and Its Message to Us
