Yuka-sovellus on mobiilisovellus, joka on suunniteltu auttamaan kuluttajia arvioimaan nopeasti elintarvikkeiden ja kosmetiikkatuotteiden terveyslaatua niiden viivakoodit skannaamalla. Se tuottaa terveyspistemäärän väliltä 0–100 ja tarjoaa värikoodatun luokituksen, joka luokittelee tuotteet terveyden kannalta erinomaisiksi, hyviksi, keskinkertaisiksi tai huonoiksi.
Pisteytysjärjestelmä perustuu kolmeen painotettuun tekijään: ravintoarvo (60 %), lisäaineiden esiintyminen ja riski (30 %) sekä luomusertifiointistatus (10 %).
Yuka arvioi kalorien, sokerin, tyydyttyneiden rasvojen, suolan, proteiinin, kuidun ja hedelmien tai vihannesten sisällön sekä tekee lisäaineiden toksikologisia analyysejä käyttämällä muun muassa Nutri-Score-järjestelmää ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tietoja. Se ei pysty havaitsemaan glyfosaatin tai muiden terveyttä vahingoittavien torjunta-aineiden esiintymistä, mutta se antaa ”luomulle” 10 %:n painoarvon.
Sovellus tarjoaa selvät ja selkokieliset ainesosaluettelot ja ehdottaa terveellisempiä vaihtoehtoja, kun skannaus antaa alhaisen arvosanan. Se ylpeilee itsenäisyydellään kieltäytyen brändisponsoroinnista tai mainonnasta. Yukan takana olevat ihmiset ansaitsevat rahansa premium-ominaisuuksilla, joista asiakkaat maksavat.
Tämä vaikuttaa kätevältä työkalulta, ja on hyvä syy, miksi kymmenet miljoonat ihmiset ympäri maailmaa käyttävät sovellusta. Mutta ruoan on tarkoitus olla ravitsevaa ja elämää vahvistavaa. Nyt tarvitsemme sovelluksen, joka havaitsee sen myrkyllisyyden.
Miten päädyimme tähän pisteeseen?
Jokaisen skannatun viivakoodin takana on laaja tuotanto- ja jakeluverkosto, jota ovat muokanneet maatalousmonopolit, kemikaali-intensiivinen maatalous, jalostusteollisuus ja sääntelykehykset, jotka asettavat markkinoiden kasvun ja yritysten katteet ihmisten ja ekologisen hyvinvoinnin edelle. Yukan tunnistamat terveysriskit eivät ole sattumia – ne ovat suora seuraus säilyvyyttä, liikevoittoa ja kätevyyttä ajatellen suunnitellusta ruokakulttuurista ravitsemuksen tai ihmisten tarpeiden sijaan.
Yuka-sovellus tarjoaa mukavan ja kuluttajaystävällisen työkalun, joka tarjoaa käyttäjille selkeät, värikoodatut terveyspisteet ja ainesosaluettelot yritysten hallitsemassa ruokakulttuurissa navigoimiseksi. Kuitenkin, pelkistämällä monimutkaiset systeemiset ongelmat yksilöiden valinnoiksi supermarketin hyllyllä, kaikista hyvistä aikomuksistaan huolimatta Yuka yksilöllistää vastuun ruokaterveydestä samalla, kun se mahdollisesti hämärtää epäterveellisten tuotteiden taustalla olevia suurempia poliittisia ja taloudellisia voimia.
Se ei pysty nimeämään maatalousteollisuuden konglomeraatteja, korostamaan sääntelyn kaappausta tai näyttämään maailmanlaajuisen epätasa-arvon taustalla olevia syitä ruoan saatavuudessa, jotka ylläpitävät tätä haitallista järjestelmää. Sovellus yksinkertaistaa syvällisen rakenteellisen ruokakriisin henkilökohtaisiksi kuluttajapäätöksiksi, kääntäen huomion pois kiireellisestä tarpeesta kohdata vallitsevaa ruokajärjestelmää muokanneet vallat ja politiikat.
Nykyaikaista teollista ruokajärjestelmää ohjaavat ensisijaisesti yritysten maatalousteollisuus ja suuret elintarvikeyhtiöt, joiden toimet ovat vastuussa siirtymisestä kohti erittäin prosessoituja, ravinnevajaisia tuotteita, jotka ruokkivat lihavuus-, diabetes-, syöpä- ja sydän- ja verisuonitautiepidemioita maailmanlaajuisesti. Mutta tämä on ”hyvää liiketoiminnalle”, olipa kyseessä sitten jättimäisten maatalous- ja elintarvikealan toimijoiden liiketoiminta tai ”terveydenhuoltoala”.
Terveydenhuoltoalan laajeneminen, jota usein ylistetään taloudellisena ”edistyksenä”, on itse asiassa synkkä heijastus ruokavalion epäonnistumisesta – useammat sairaalat, lääkeyhtiöt ja biotiedepuistot viestivät teollisen ruokamallin aiheuttamien ruokavalioon liittyvien sairauksien lisääntymisestä. Tämä ”kasvun” muoto on itseään ylläpitävä katastrofi, joka jättää huomiotta riippuvuuden epäterveellisistä hyödykkeistä sekä maatalous- ja elintarvikeyritysten kaksinaamaiset toimet samalla, kun se hämärtää BKT-lukujen taustalla olevia inhimillisiä kustannuksia.
Tämä kieroutunut sykli on jyrkässä ristiriidassa perinteisten terveysfilosofioiden, kuten Intian ayurvedan kanssa, joka näkee terveyden kokonaisvaltaisen harmonian tuotteena – kehon, mielen, ruokavalion, yhteisön ja luonnonympäristön välisinä, toisiinsa kietoutuneina yhteyksinä, joita tukee henkinen tietoisuus. Ayurveda on ennaltaehkäisevää, kausiluonteista ja paikallista – läheisesti sopusoinnussa ihmisiin ja paikkaan. Se on vallitsevan biolääketieteellisen mallin vastakohta, joka pilkkoo kehon osiin, hoitaa oireita lääkkeillä ja jättää myrkyllisen ruoan ja pilaantuneen ympäristön huomiotta sairauksien perimmäisinä syinä.
Nykyaikainen riippuvuus teknologisista ”fiksauksista”, kuten Yuka-sovelluksesta, on osa ”yököttävien liikevoittojen” kierrettä. Biotiedepuistot ja teknologiayritykset lupaavat upeita teknologisia ratkaisuja terveyskriiseihin, jotka itse ovat yritysten ruokajärjestelmien tuotteita. Nämä innovaatiot hyödykkeistävät terveystietoisuutta, mikä johtaa jonkin sovelluksen ostamiseen, mutta eivät kyseenalaista ongelman juurisyitä.
Biotiedepuistojen laajentuessa – julkisten tukien sekä liikevoittojen ja kasvun mittaaman menestyksen kannustamana – ne vaativat yhä enemmän maata ja ottavat käyttöön ”innovatiivisen”, huipputeknologisen terveydenhuollon virran geenitekniikan, nanoteknologioiden ja biolääkkeiden avulla.
Ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa, kun hedelmällinen viljelysmaa korvataan laajoilla biotieteiden osilla ja aurinkopaneeleilla, tuleeko ruoasta synteettinen laboratoriotuote, joka luodaan biotiedepuistossa sekä irrotetaan luonnosta ja yhteisöstä? Mikä sovellus ohjaa kuluttajia silloin? Ehkä kallonpohjaan kiinnitetty neuraalipunos (engl. neural lace), jos Sainsbury’s saa tahtonsa läpi (katso Manifesto for Corporate Control and Technocratic Tyranny – luku kuusi).
Nykyiset politiikat asettavat etusijalle globaalit markkinat, teollisen maatalouden, yhtiöiden toimitusketjut, yritysten siemenet ja tiedon sekä pitkälle jalostetun ruoan pienten tilojen, alueellisten markkinoiden, paikallisten toimitusketjujen, alkuperäisten siementen ja tiedon, monipuolisen agroekologisen viljelyn ja ravinnepitoisten ruokavalioiden kustannuksella.
Ja, kun otamme huomioon lukuisat yhtiöiden kaappaamat kansainväliset ja kansalliset päätöksentekoelimet, jotka mahdollistavat kaiken edellä mainitun, meillä on vastaus aiemmin esitettyyn kysymykseen: näin olemme päätyneet tähän pisteeseen.
Todellinen muutos edellyttää demokratisoitua hallintoa ja kulttuurisesti juurtuneiden, ekologisesti kestävien ruokakulttuurien palauttamista, jotka asettavat kokonaisvaltaisen terveyden ja ruokasuvereniteettimme etusijalle hyödykkeistämisen ja liikevoiton sijaan.
Skannaa ”hyvä” murosi ja juhli ”erinomaista” jogurttiasi, mutta pysy tietämättömänä monoviljelyksistä, taantuneesta maaperästä, ryöstetyistä maanviljelijöistä, maan takavarikoinnista, torjunta-ainejäämistä, tuhoutuneista maaseutuyhteisöistä ja maanviljelijöiltä kaapatuista yritysten siemenistä. Mikään sovellus, algoritmi tai teknologiayritys ei pelasta meitä teollisen ruokajärjestelmän seurauksilta, jota kieltäydymme kohtaamasta ja jonka valtavia terveys-, ympäristö- ja sosiaalisia kustannuksia kannamme edelleen.
Aito ruokatietoisuus on supermarkettien hyllykäytävien tuolla puolen.
Artikkelin on kirjoittanut Colin Todhunter ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 30.9.2025 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Yuck! The Sour Taste of the Modern Food System
Artikkelikuva: Koshiro K/Shutterstock.com
