Muistatko, kun olit lapsi ja pohdit, mitä ihmeitä meitä odotti 2000-luvulla?
Vau! 2024? Lyön vetoa, että me kaikki ajamme lentävillä autoilla siihen mennessä! . . . Tai ainakin ajamme Back To The Future -hoverboardeillamme. Kyllä, kuvittele vain, mitä upeita vempaimia ja teknologisia ihmeitä näillä tiedemiehillä on meille varastossa!
Ja nälkä? Sairaudet? Sota? Olemme ratkaisseet kaikki nuo ongelmat siihen mennessä! En malta odottaa tulevaisuuden utopiaamme!
No, tässä ollaan vuonna 2024, ja minulla on sinulle uutisia: näköpiirissä ei ole yhtäkään lentävää autoa, ja nälkä, sairaudet ja sodat ovat edelleen masentavan laaja-alaisia.
Mutta on yksi tutkimusalue, jolla valopäät eivät ole pettäneet meitä: uusien pelottavien orjuuttamisen teknologioiden kehittäminen!
Esimerkki: Sveitsiläinen teknologia-startup on juuri julkistanut ensimmäisen ”bioprosessorin”, joka on rakennettu 16:sta ”ihmisaivojen organoidista”.
Tietämättä edes mitä se tarkoittaa, voit jo sanoa, että tämä on huonoa. Mutta et tiedä vielä puoliakaan . . .
FINALSPARK JA ”ELÄVÄ TIETOKONE”
Jos pidät silmällä vallanmedian propagandaa, olet ehkä huomannut äskettäisen koordinoidun julkistamisen viimeisimmästä VVM-kauhujutusta: tekoälyteollisuus käyttää valtavia määriä energiaa!
”Googlen päästöt kasvavat lähes 50 % viidessä vuodessa tekoälyn energian kysynnän vuoksi”, The Guardian huutaa.
”Iso Tekno on siirtymässä ydinvoimaan, koska se tarvitsee enemmän energiaa tekoälylle”, varoittaa Quartz.
”Tekoälyn energianhimo saattaa tappaa sähköverkon”, huudahtaa teknologiajournalismin linnake Fudzilla.
Jos olet kuten minä, olet valmistautunut iskuihin siitä lähtien, kun nämä pelkoa lietsovat tarinat alkoivat tulvimaan uutissyötteisiin. Loppujen lopuksi tiedämme, että hysteriakampanjoita käytetään yleensä valmistamaan yleisöä johonkin kauheaan uuteen ”ratkaisuun”, joka teknokraateilla on meitä odottamassa.
No, arvaa mitä? Tuo ”ratkaisu” on täällä, ja siihen liittyy elävästä ihmisen aivokudoksesta valmistettu tietokone!
Oikein! Sveitsiläinen Finalspark niminen startup julkaisi juuri ensimmäisen verkkoalustan, joka tarjoaa tutkijoille pääsyn ”elävään tietokoneeseen”, joka on valmistettu aivojen ”organoideista” eli keinotekoisesti, in vitro kasvatetusta ihmisen aivokudoksesta.
Ne, jotka haluavat hienoja yksityiskohtia siitä, kuinka tämä ”Neuroplatform” on rakennettu ja miten se toimii, voivat lukea Finalsparkin tuoreen tutkielman aiheesta. Siinä voit oppia kaiken siitä, kuinka: ”Ihmisen hermoston kantasolut, jotka on johdettu ihmisindusoidusta pluripotentista (hiPS – human induced pluripotent stem) kantasolulinjasta (ThermoFisher), galvanoitiin CellStartilla (Fisher Scientific) päällystettyihin pulloihin ja monistettiin Stempro NSC SFM -sarjan (ThermoFischer) valmiissa väliaineessa.”
Tai, jos haluat mieluummin hylätä jaarittelun ja valita jotain englantia muistuttavaa, voit kääntyä populaaritieteellisen lehdistön puoleen, joka kertoo sinulle kaiken tästä näppärästä uudesta teknologiasta:
Neuroplatformin toiminta perustuu tällä hetkellä arkkitehtuuriin, joka voidaan luokitella wetware-ohjelmistoksi: laitteiston, ohjelmiston ja biologian sekoitukseen. Pääasiallinen Neuroplatformin tarjoama innovaatio on käyttää neljää MEA:ta (Multi-Electrode Array), jotka sisältävät elävää kudosta – organoideja, jotka ovat aivokudoksen 3D-solumassoja.
Jokaisessa MEA:ssa on neljä organoidia, joita yhdistää kahdeksan elektrodia, joita käytetään sekä stimulaatioon että tallentamiseen. Data kulkee edestakaisin digitaalisten analogisten muuntimien (Intan RHS 32 -ohjain) kautta 30 kHz:n kokeilutaajuudella ja 16-bittisellä resoluutiolla. Näitä keskeisiä arkkitehtonisia suunnitteluominaisuuksia tukevat mikrofluidinen elämää ylläpitävä järjestelmä MEA:ille ja valvontakamerat. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, ohjelmistopinon avulla tutkijat voivat syöttää datamuuttujia ja sitten lukea sekä tulkita prosessorin tulosteita.
Nyt, jos sinulla on pää ruuvattu kohdilleen, sinulle herää ilmeinen kysymys: Miksi? Miksi ihmeessä nämä propellipäät ovat niin kiinnostuneita luomaan tietokoneita elävästä aivokudoksesta?
Onneksi pop-sci ”toimittajat” voivat vastata sinulle myös tähän!
FinalSpark sanoo, että sen Neuroplatform pystyy oppimaan ja käsittelemään informaatiota, ja pienen virrankulutuksensa ansiosta se voisi vähentää tietojenkäsittelyn ympäristövaikutuksia. FinalSpark väittää äskettäin kehitystään käsittelevässä tutkielmassa, että yhden LLM:n, kuten GPT-3:n, kouluttaminen vaati noin 10 GWh – noin 6 000 kertaa enemmän energiaa kuin keskiverto eurooppalainen kuluttaa koko vuoden aikana. Tällaista energiankulutusta voitaisiin vähentää merkittävästi bioprosessorien onnistuneen käyttöönoton seurauksena.
Kyllä, ei kenenkään yllätykseksi, kaikki tämä tekoälyn virrankulutusta koskeva hysteria sattuu täydellisesti samaan aikaan uuden ihmeellisen teknologian ilmestymisen kanssa, joka ratkaisee tämän ongelman. Quelle coinkydink! kuten ranskalaiset sanoisivat.
Tietysti pelkkä ajatus ihmisen aivokudoksen käyttämisestä ”bioprosessoreina” laskennan suorittamiseen vaikuttaa hieman ällöttävältä . . .
. . . Mutta odota! Se tulee paljon pahemmaksi!
ORJAT PURKISSA
Ok, tehdään yhteenveto: kuluneen kuukauden aikana matkijamedian suukappaleet ovat alkaneet varoittaa yhdessä uhkaavasta energia-apokalypsista, kun tekoälyteollisuus alkaa kuluttaa valtavia määriä sähköä. Sitten yllättäen sveitsiläinen teknologia-startup (yksityisten rahoittajien kanssa) saapuu ratkaisullaan: ”Neuroplatform”, joka voi säästää valtavia määriä energiaa käyttämällä elävää ihmisen aivokudosta tietojen käsittelyyn!
Toistaiseksi, niin outoa. Mutta tässä se muuttuu karmivaksi: kun Firespark-aivotukset puhuvat elävän ihmiskudoksen käyttämisestä tämän ”bioprosessorin” luomiseen, se ei ole kielikuva. Tässä ”elävässä tietokoneessa” käytetyt ”aivojen organoidit” – jotka on kehitetty, kuten heidän tutkielmansa kertoo, ”ihmisen iPSC-johdetuista neuraalisista kantasoluista” – ovat itse asiassa elossa.
Tämä ärsyttävä pieni fakta nostaa esiin joitain syviä moraalisia epätietoisuuksia – ”aivot purkissa” tapaisia eettisiä pulmia, jotka ovat luonnollisesti jääneet kokonaan huomiotta Firesparkin bioinsinööreiltä ja tarinaa käsittelevältä, nöyristelevältä korporatiiviselta lehdistöltä.
Nimittäin:
- Jos nämä aivotietokoneet todella koostuvat elävästä ihmisen aivokudoksesta, lasketaanko ne eläviksi olennoiksi kaikilla samoilla oikeuksilla ja näkökohdilla, jotka ulottaisimme kaikkiin muihin eläviin olentoihin?
- Ne voivat suorittaa laskelmia ja käsitellä tietoja . . . eli mitä, jos ne ovat tuntevia? Voivatko ne olla tietoisia ympäristöstään? Tuntevatko ne kipua tai kärsimystä?
- Joka tapauksessa, kuinka nämä elävät olennot saadaan suorittamaan tämä tietojenkäsittely? Ja entä jos nämä avuttomat orjatietokoneaivot – jotka on luotu laboratoriossa ainoastaan käsittelemään informaatiota isäntiensä puolesta – eivät halua toteuttaa tiedemiesten käskyjä?
No, ainakin tuo viimeinen kysymys on jo kysytty ja siihen on vastattu Firesparkin Neuroplatformia koskevan, yhden äskettäisen raportin mukaan.
Saatuaan sisäänkirjautumistunnuksen/salasanan tutkijat voivat lähettää sähköisiä signaaleja etänä hermosoluille ja vastaanottaa niiden vastaukset. Sitten on tutkijoiden vastuulla suunnitella optimaaliset algoritmit organoidien käyttäytymisen hallitsemiseksi.
Käyttäjät voivat jäljitellä muistitoimintoa käyttämällä säännöllistä sähköstimulaatiota synapsien vahvistamiseksi toiston kautta, mikä tekee halutuista poluista vahvempia.
Tutkijat tekevät tämän kouluttamalla organoideja palkitsemisjärjestelmän avulla. Organoidit palkitaan dopamiinilla, nautinnosta (ja riippuvuudesta) vastaavalla välittäjäaineella.
Samaan aikaan organoidit ovat ”rangaistuksena” alttiina kaoottisille ärsykkeille, kuten epäsäännölliselle sähköiselle toiminnalle.
Kyllä, luit sen oikein. Kaikista hienouksista ja kohteliaista verukkeista riisuttuna, tutkijat douppaavat ja kiduttavat vuorotellen tätä aivokudosta pakottaakseen sen käsittelemään informaatiota heidän puolestaan. Jos ajattelemme hetken, että nämä laboratoriossa kasvatetut ihmisaivojen organoidit ovat itse asiassa eläviä olentoja, koko tämän järjestelmän pitäisi saada aikaan kylmiä väreitä selkärankaa pitkin.
Omassa artikkelissaan aiheesta riippumaton tutkija Michael Snyder karttaa ”organoidien” kiertoilmaisua ja kutsuu näitä olentoja siksi mitä ne ovat – ”orjuutetuiksi miniaivoiksi”. Sitten hän asettaa tämän ”palkitsemisen ja rangaistuksen” koulutusjärjestelmän oikeaan perspektiiviinsä:
Jos orjuutetut miniaivot tekevät sen, mitä niiden kuuluukin tehdä, ne palkitaan suurella ilolla. Jos orjuutetut miniaivot eivät tee sitä, mitä niiden pitäisi tehdä, niihin kohdistuu paljon ”epäsäännöllistä sähköistä toimintaa”. Toisin sanoen näitä miniatyyri-ihmisaivoja kidutetaan, kunnes ne oppivat tottelemaan. Sen lukemisen pitäisi kirjaimellisesti tehdä sinut sairaaksi. Se, mitä nämä tiedemiehet tekevät, on niin uskomattoman pirullista.
Hämmästyttävästi, eivät Firespark-tutkijat itse eivätkä pop-sci ”journalisteiksi” naamioituneet PR-miehet ole käsitelleet näitä huolenaiheita tai edes osoittaneet kiinnostusta elävän ihmiskudoksen laboratoriossa kasvattamisen ja sen heidän käskystään toimimiseksi pakottamisen filosofisiin seurauksiin.
Haastettaessa, he epäilemättä kehottaisivat kaikkia, joilla on kysyttävää tästä projektista, vain rentoutumaan! Loppujen lopuksi nämä eivät ole täysin kehittyneitä aivoja, jotka on kerätty tuoreista ihmisraadoista tai muista vastaavista. Ne ovat vain etuaivojen organoideja (FO – forebrain organoid), jotka on kytketty ”monielektrodiryhmän” (MEA – multi-electrode array) elektrodeihin.
Katso itse:
Näetkö? Siitä ei ole mitään syytä huolestua, eikö niin?
Mutta silti, kun otetaan huomioon, että nämä ”etuaivojen organoidit” ovat elossa . . . tarkoittaako se, että ne kuolevat?
No mutta, kyllä! Kyllä, ne kuolevat! Mutta älkää kaikki huoliko, Finalspark-tiimin ahkera työ on pidentänyt näiden biotietokoneiden käyttöikää huomattavasti!
Kuten tutkijat itse kehuskelevat, vaikka näiden biotietokoneiden alkuperäinen käyttöikä ”oli vain muutama tunti”, he ovat – ”erilaisia parannuksia” ”mikrofluidiikka-asetuksiin” toteuttamalla – onnistuneet pidentämään tämän eliniän ”parhaimmissa tapauksissa jopa 100:aan päivään”.
Finalspark ei tietenkään pysty kuvailemaan, mitä se tarkalleen tekee näiden ”organoidien” kanssa niiden kuoltua. Mutta se kertoo meille, että Neuroplatformin neljän vuoden aikana orjuutetut miniaivot on vaihdettu 250 kertaa. Ja, kun otetaan huomioon, että heillä on neljä näistä ihmisaivoista kytkettynä ”monielektrodiryhmään” kerrallaan, ”tämä tarkoittaa yli 1000 organoidin testaamista”.
Jos tämä ei ole oudoin ja pelottavin tarina, jonka olet kohdannut viime aikoina, en tiedä mitä sanoa. Mutta, jos olet kanssani samaa mieltä siitä, että tämä tarina on kieroutunut, kauhistuttava ja syvästi häiritsevä, sinun on parempi valmistautua. Jos teknokraatit saavat tahtonsa, tämä on vasta alkua.
VITALISMIN LOPPU?
On tärkeää huomata, että se mitä Finalspark tekee, ei ole mikään marginaalinen, ghoulimainen tieteellinen poikkeama. Se ei ole mikään outo, hullujen tiedemiesten poikkeava havainto. Itse asiassa, se ei ole edes uusi idea.
Kuten käy ilmi, on olemassa kokonainen tietokoneala nimeltä ”wetware computing -tietotekniikka”, joka keskittyy löytämään tapoja käyttää orgaanista materiaalia informaation prosessointiin. Ensimmäinen esimerkki tästä ”elävän tietokoneen” ideasta rakennettiin vuonna 1999, kun professori Bill Ditto Georgian teknillisestä korkeakoulusta loi ”uuden kalkulaattorin” – ”leech-ulator” eli iilimato-ulaattoriksi kutsutun – joka käytti iilimaton neuroneja yksinkertaisten laskelmien suorittamiseen. Ditto väitti, että idea oli vallankumouksellinen, koska tavallisille tietokoneille on kerrottava tarkasti, mitä tehdä, kun taas bioprosessorit voivat selvittää sen itse. Nämä ”elävät” tietokoneet, jotka on siunattu luonnollisella, orgaanisella älykkyydellään ja ongelmanratkaisukyvyillään, voivat jopa saada oikeita vastauksia osittaisista tai virheellisistä datasyötteistä.
”Tavalliset tietokoneet tarvitsevat ehdottoman oikeaa tietoa joka kerta löytääkseen oikean vastauksen”, hän sanoo. ”Toivomme, että biologinen tietokone löytää oikean vastauksen osittaisten tietojen perusteella itse aukkoja täyttämällä.”
Ja se oli 25 vuotta sitten. Siitä lähtien olemme nähneet ihmisen aivosoluista valmistettujen tietokoneiden, jotka voivat suorittaa äänentunnistusta, saapumisen. Ja joukko ihmisen aivosoluja tietokoneen sirulla, jotka on koulutettu pelaamaan ”Pong”-videopeliä. Nyt kun Neuroplatform on tutkijoiden käytettävissä, kuka tietää, mitä nämä nerot keksivät seuraavaksi!
Joten, mitä saisit, jos laittaisit yhden näistä ”elävistä tietokoneista” kyborgin ulkoiseen tukirankaan, joka on peitetty elävällä ihmisen iholla?
Se saattaa tuntua sellaiselta kysymykseltä, joka rajoittuu puhtaasti hypoteettiseen valtakuntaan – ehkäpä rehuksi jollekin hullulle scifi-kirjailijalle, jolla on yliaktiivinen mielikuvitus – mutta se ei ole sitä. Kuten olemme jo nähneet, ”elävät tietokoneet”, jotka käyttävät ihmisen aivokudosta laskelmien tekemiseen, ovat jo täällä. Ja arvaa mitä? Myös robottien elävä iho on jo täällä.
Juuri viime kuussa ilmoitettiin, että: ”Tokion yliopiston tutkijaryhmä on kehittänyt robotin kasvot, jotka on peitetty itsestään paranevalla, laboratoriossa kasvatetulla iholla, joka voi jäljitellä ihmisen ilmeitä.”
Kuvittele nyt, jos orgaaniset orjatietokoneaivot laitetaan robottiin, joka on peitetty itseparantuvalla, laboratoriossa kasvatetulla, ihmisen ilmaisua jäljittelevällä iholla. Ja kuvittele nyt, näyttäisikö tuo robotti todella puistattavalta Disneyn animatroniselta robotilta.
(Kyllä, Disney-robotti on todella asia, ja on vielä häiritsevämpää, kun näet sen liikehtimässä.)
Joten, vastataan tuohon kysymykseen. Mitä saisit, jos laittaisit orgaanisen orjatietokoneen tällaisen iholla peitetyn animatronisen robotin sisään?
Vastaus on visainen. Sinulla ei varmasti olisi ihmistä. Mutta sinulla ei myöskään olisi varsinaisesti robottia. Ja se on juuri se pointti.
Saatat muistaa kolmen vuoden takaisen reportaasini ”biodigitaalisesta konvergenssista”. Jos ei, palaa takaisin ja lue se artikkeli uudelleen tai katso podcast uudelleen, jotta pääset tutustumaan hulluun Kanadan hallituksen ajatushautomon raporttiin siitä, kuinka ”biologiset ja digitaaliset järjestelmät lähentyvät” ja kuinka tämä lähentyminen ”voi muuttaa tapaamme ymmärtää itsemme sekä saada meidät määrittelemään uudelleen, mitä pidämme inhimillisenä tai luonnollisena”.
Kun teet niin, huomaa, kuinka panin erityisesti merkille tämän kohdan kyseisestä asiakirjasta:
Kun ymmärrämme ja hallitsemme biologian taustalla olevia mekanismeja paremmin, voimme nähdä siirtymisen pois vitalismista – ajatuksesta, jonka mukaan elävät ja ei-elävät organismit ovat pohjimmiltaan erilaisia, koska niitä uskotaan hallitsevan eri periaatteet. Sen sijaan, ajatus biologian ennustettavista ja digitaalisesti hallittavissa olevista ominaisuuksista voi yleistyä biodigitaalisella aikakaudella elämisen seurauksena. Jokainen biologian opiskelija nykyään on kasvanut digitaalisessa maailmassa ja voi tietoisesti tai alitajuisesti soveltaa tätä viitekehystä bioinformatiikkaan ja biologiaan yleisesti.
Kuten tuolloin totesin, tämä on yksi koko transhumanistisen agendan keskeisistä tekijöistä. Aivan, kuten keskuspankin digitaalisen valuutan paradigma ja digitaalisen elämämme täydellinen hallinta perustuu digitaaliseen ID-järjestelmään, niin myös transhumanistinen unelma ihmisen ja koneen yhdistämisestä perustuu vitalismin filosofisen intuitiomme murtumiseen. Toisin sanoen, saadakseen meidät hyväksymään tuleva transhumaaninen dystopia, teknokraattien on murrettava perustavanlaatuinen, syvästi juurtunut uskomme elävän, orgaanisen aineen ja elottoman ei-elämän väliseen eroon.
Tämä vitalismin tunne on juuri se syy, miksi pidämme orgaanisia orjatietokoneita elävällä ihmisiholla ja animatronisia robotteja, joilla on realistiset ilmeet, niin syvästi kammottavina. Nämä teknologiat alkavat haastaa uskomme elämän ja ei-elämän välisiin rajoihin.
Nyt, tässä kaikessa on yksi toiveikas seikka: jos vieläkin tunnet puistatuksia siitä, kun ajattelet tai luet tai katsot tätä teknologiaa, se on hyvä asia. Tämä tarkoittaa, että sinulla on edelleen pää ruuvattuna suoraan, vaikka edessäsi on niin paljon propagandaa, jonka tarkoituksena on saada meidät antamaan periksi Trans(humaanille) Agendalle.
Syleile tuota karmaisevuuden tunnetta. Älä menetä inhoa tätä teknologiaa kohtaan. Sinun tulee takertua siihen, jotta voit voimakkaasti ja tehokkaasti torjua tämän teknologian ja kaiken ja kaikki siihen liittyvät. Ne, jotka yrittävät murtaa tämän eron ja tehdä meidät tunteettomiksi tälle ”elävän” tietokoneen idealle, ovat ideologisia vihollisiamme. Jos koskaan lakkaamme näkemästä heitä vihollisina tässä taistelussa, silloin menetämme ihmisyytemme kokonaan.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään teoreettinen varoitus jostain kaukaisesta, hypoteettisesta uhasta. Se on täällä. Nyt. Nämä teknologiat ovat jo olemassa.
Kammottavia Disney-robotteja.
”Itseparantuvat” kyborgit laboratoriossa kasvatetun elävän ihon peitossa.
Ja tietysti orgaaniset orjatietokoneet.
Tervetuloa kaikki vuoden 2024 maailmaan! Jumala meitä kaikkia auttakoon.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 7.7.2024 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: Scientists Create Organic Slave Computers! (What Could Go Wrong?)
