Sään muokkaaminen on todellisuutta. YK:n Maailman meteorologinen järjestö julkaisee joka neljäs vuosi satasivuisen raportin kymmenien ja kymmenien kansakuntien toteuttamista siviilien säänmuokkauksista ympäri maailmaa.
Kaksi ensisijaista syytä siviilien säänmuokkaamiselle ovat sateen aiheuttaminen kuivuudesta kärsivillä alueilla sadon kasvun edistämiseksi ja rakeiden, jotka voivat vahingoittaa satoa, tukahduttaminen. Käytettyjä kemikaaleja ovat kuivajää ja hopeajodidi. Yleisin ja käytännöllisin keino kemialliseen hajontaan ovat pienet lentokoneet, jotka lentävät troposfääriin, jossa pilvet muodostuvat.
Sanomattakin on selvää, että armeija on aina ollut kiinnostunut säänmuokkauksesta. 1950-luvulla Britannian kuninkaalliset ilmavoimat peittivät tulviin pienet Lyntonin ja Lynmouthin ystävyyskaupungit, kun ne osana Operaatio Cumulusta päästivät valloilleen tulvan kippaamalla kuivajäätä pilviin, 34 ihmistä tappaen. 1960-luvun lopulta 1970-luvulle Yhdysvaltain puolustusministeriö käytti säätä aseena Vietnamin sodassa (Operaatio Popeye).
Mutta ilmastonmuokkaus on paljon suurempaa. Toisin kuin sään modifikaatiolla, ei ole konkreettista näyttöä siitä, että ilmastonmuokkausta tapahtuu laajasti. Mutta on paljon vihjeitä siitä, että peiteltyä suunnittelua ja jopa operaatioita voi olla käynnissä. Sään hallinta tarkoittaa paikallisten ilmastojen manipulointia lyhyen ajan. Ilmaston hallinta tarkoittaa globaalien säämallien ja lämpötilojen muuttamista kuukausien tai jopa vuosien ajan. Kuten sään modifikaatioon osallistuvissa, siviili- ja armeijatutkijoissa on päällekkäisyyksiä. Kuten sään modifikaatiossa, myös ilmaston muokkaamisessa käytetyt siviili- ja sotilaalliset työkalut – lentokoneet, kemikaalit, tiede, analyysi – menevät päällekkäin. Toisin kuin sään modifikaatio, joiden olemassaolon harva kiistää (vaikka sen tehokkuudesta keskustellaan edelleen), tieteen, hallituksen ja armeijan viranomaiset kiistävät, että tahallista ilmastonmuokkausta tapahtuu.
Kymmenen säänmuutosteknologiaa käytössä nykyään. Grafiikka: Jim Lee, ClimateViewer.com
Viime vuosina, ilmaston modifiointi on tunnettu ilmaston tahallisena muokkaamisena. Ainakin 1960-luvun alusta lähtien, Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA – Central Intelligence Agency) on ilmaissut kiinnostuksensa ilmastonmuokkauksesta. Tämä artikkeli kartoittaa CIA:n kiinnostuksen historiaa aihetta kohtaan.
CIA 60-LUVULLA: ”TÄYSIN UUDENLAINEN SODANKÄYNTI”
Kylmän sodan ja nousevan ilmastonmuutoksen tieteen yhteydessä, Yhdysvaltojen armeijaan liittyvät henkilöt laativat strategioita ilmaston aseistamista. Varhaisin viittaus CIA:n kiinnostukseen ilmastonmuokkaukseen näyttää olevan peräisin marraskuulta 1960, jolloin virastolle lähetettiin luottamuksellinen raportti aiheesta. Raportissa todetaan:
Sotilaallisesti, ilmastollisen hallinnan kyky tuo esiin mahdollisuuden täysin uudenlaiseen sodankäyntiin. Tällaista sodankäyntiä voidaan kutsua ”geofyysiseksi sodankäynniksi”, jossa kykyämme hallita sääympäristöä voidaan käyttää aseena.
Kontra-amiraali Luis de Florez oli ilmailun pioneeri, joka työskenteli Yhdysvaltain laivaston palveluksessa. Florez välitti luottamuksellisen raportin ilmastonmuokkauksesta CIA:n apulaisjohtaja kenraali Charles P. Cabellille. Raportin oli kirjoittanut Travelers Insurance Companyn tutkimusosasto, jota johti geofyysikko tohtori Thomas F. Malone. Kuten de Florez, Malone oli sotilas ja palvellut ilmavoimissa meteorologina. Kuten Florez, Malone oli kytköksissä MIT:hen valmistuttuaan ja opetti sitten instituutissa. Malonen raportti kannatti ”ilmastonhallintatutkimusohjelman tarvetta”, ja on pitkän lainauksen arvoinen. Siinä sanotaan:
Laajamittainen ilmastonhallinta edellyttää globaalien säämallien muuntamista muuttamalla ja häiritsemällä laajamittaisia fyysisiä prosesseja, jotka liittyvät ilmakehän yleisen kierron mittakaavaan ominaisiin liikkeisiin.
Ihmiset, jotka uskovat, että hiukkasten aerosolisruiskutusta stratosfääriin (SAI – stratospheric aerosol injection) tapahtuu nykyään, panevat merkille taivaamme valkaisun (albedoilmiö) korkealla lentävän lentokoneen jättämien, pysyvien jälkien vuoksi. Muistiossa todetaan, että:
Suurten alueiden energiatasapainoa on ehdotettu muutettavaksi muuttamalla pinnan albedoa. Tämän luonteiset ehdotukset sisältävät pinta-albedon muuttamisen käyttämällä aineita, joilla on asianmukaiset imukykyiset tai heijastavat ominaisuudet, ja jotka eroavat luonnollisesta pinnasta.
Joten SAI:n konsepti juontaa juurensa ainakin 1960-luvun alkuun. Kääntäen, ”esimerkkinä on ehdotus, että napa-alueet peitetään nokikerroksilla” lämpenemisen aiheuttamiseksi. 1970-luvulla Coloradon yliopisto ehdotti suihkukoneiden jälkipoltinmoottoreiden muuntamista vapauttamaan hiilimustapölyä (nokea) sateen stimuloimiseksi.
Mitä tulee tieteelliseen ilmastonhallintaan yleensä, vuoden 1960 raportissa todetaan:
Muita ehdotuksia on tehty ilmakehän energiatasapainon muuttamiseksi ruiskuttamalla pölyä ja muita hiukkasia korkeaan ilmakehään, mikä saattaa muuttaa aurinkoenergian syöttöä ilmakehään.
Tämä on olennaista tämän päivän ehdotetun ilmastonmuokkauksen kannalta, koska se, mitä juuri lainattiin, kuvaa nykyaikaisia SAI-ehdotuksia / mahdollisia salaisia ohjelmia. Myöhemmin tarkastelemme CIA:n nykyistä kiinnostusta SAI:ta kohtaan.
Muistiossa lisätään:
Ehdotukset ilmakehän normaalin energiakierron muuttamiseksi ulottuvat myös ilmakehän aineiden kemian muutoksiin erityisesti korkeassa ilmakehässä, mikä saattaa myös vaikuttaa säteilytasapainoon (sic).
Sen sijaan, että hurrikaaneja kylvettäisiin hopeajodidilla ja muilla kemikaaleilla, kuten aiemmat tutkijat ovat tehneet, pyrkiessään heikentämään ja jopa ohjaamaan hurrikaaneja, ilmaston muokkaaminen (”kiertojärjestelmien muutokset”) voisi ”vaikuttaa tuhoisten myrskyjen normaaleihin reitteihin”. Mutta tätä varten tarvittiin supertietokoneita. Tietokoneet mahdollistavat ”erilaisten fysikaalisten prosessien” ”tutkimisen valvotuissa olosuhteissa”. Muistiossa todetaan, että ”nyt on tullut mahdolliseksi, ei ainoastaan spekuloida seurauksista, joita ihmisen puuttuminen ilmakehän prosesseihin aiheuttaa, vaan myös stimuloida, testata ja tutkia näitä seurauksia”.
DARPAN ”NIILINSININEN” JA ILMASTOTIETEEN ALKUPERÄ
Virallinen ilmastotutkimus alkoi 1970-luvulla Pentagonin Advanced Research Projects Agency (ARPA) -tutkimusorganisaatiossa Project Nile Blue -projektilla. Ilmastontutkimus jatkuu nykyään useissa siviililaitoksissa. Myöhemmin ARPA merkitsi nimeensä etuliitteen ”Defense – Puolustus” kaiken kukkuraksi. Se tunnetaan nykyään nimellä DARPA. 1990-luvulla säätä muokkaavat sotilastutkijat kehottivat potentiaalisia sään aseistajia ”etsimään perhosta” eli etsimään pieniä efektejä, joita voidaan käyttää laukaisemaan paljon suurempia ilmiöitä. 1960-luvun raportti kertoo saman. Se neuvoo lukijoita, että ”niin kutsutut ’laukaisumekanismit’ vaativat luultavasti pääsyn valtavan kokoisiin energialähteisiin asianmukaista hyödyntämistä varten. Tällä atomiaikakaudella, meillä on nyt saatavilla todella valtavia potentiaalisia voimanlähteitä, ja on erittäin todennäköistä, että elämämme aikana hyödynnetään vedyn fuusiovoimaa.” On olennaista, että Yhdysvaltain armeijan virastot olivat kiinnostuneita käyttämään ydinenergiaa ilmaston muokkaamiseen, koska he pelkäsivät Neuvostoliiton tekevän samoin. Itse asiassa, pelko Neuvostoliiton ydinkokeista ilmaston muokkaamista varten kiihdytti Yhdysvaltain armeijan kiinnostusta ilmastonmuutostieteeseen.
Sääsota ei ole uutta. Kolme 1970-luvun sanomalehdissä julkaistua tarinaa kertovat, kuinka Yhdysvaltain armeija kylvi pilviä Vietnamissa ja Kuubassa lisätäkseen ja hallitakseen sademäärää.
Maaliskuussa 1971, Neuvostoliitto räjäytti kolme ydinpommia yrittääkseen muodostaa kanavan kaivannon. Yhdysvaltain anturit havaitsivat räjähdyksen ja Yhdysvallat syytti Neuvostoliittoa rajoitetun testikieltosopimuksen (1963) rikkomisesta. Yhdysvallat piti tätä kotimaista kasteluoperaatiota ilmaston muokkauksena (joskin maalla). Defence Advanced Research Projects Agency (DARPA) -tutkimusorganisaatio sai tehtäväkseen tutkia ilmastoa seuratakseen mahdollisia Neuvostoliiton ilmastomanipulaatioita. Ilmavoimien upseeri John Perry, jolla oli tausta meteorologiasta, pantiin vastuuseen ohjelmasta, jonka koodinimi oli Nile Blue – Niilinsininen. Kolmen miljoonan dollarin projekti (noin 20 miljoonaa dollaria tämän päivän rahassa) koordinoitiin DARPAn ydinvalvonnan johtajan, Eric Willisin kanssa.
(D)ARPA-tutkijat loivat ARPANETin, jonka muut kehittivät internetiksi. (D)ARPA käytti myös ILLIAC IV:tä, varhaista supertietokonetta. Mutta ILLIAC IV oli vaarassa jäädä rahoituksen ulkopuolelle, joten se vaikutti täydelliseltä Nile Blue:lle, jolla oli kunnioitettava budjetti ja joka tarvitsi supertietokoneen palveluita. DARPAn tutkimus päättyi vuonna 1976. Se auttoi kuitenkin perustamaan kansallisen ilmastonmuutostutkimusohjelman, jota laajensivat myöhemmin siviilivirastot, mukaan lukien Yhdysvaltain kansallinen tiedesäätiö (NSF – National Science Foundation) ja Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio (NOAA – National Oceanic and Atmospheric Administration).
2000-LUVULLE: CIA JA ILMASTONMUUTOS
Vuonna 2009, CIA perusti Center on Climate Change and National Security -keskuksen, ilmastonmuutos- ja kansallisen turvallisuuden keskuksen. (Kongressi sulki sen kolme vuotta myöhemmin.) Keskuksessa oli edustajia tiedustelupalvelun hallinnosta ja tiede- ja teknologiaosaston hallinnosta. Keskus pyrki ”tarjoamaan tukea yhdysvaltalaisille poliittisille päättäjille heidän neuvotellessaan, toteuttaessaan ja tarkistaessaan kansainvälisiä ympäristöasioita koskevia sopimuksia. Se on jotain, mitä CIA on tehnyt vuosia.” Silloinen CIA:n johtaja Leon Panetta sanoi:
Päätöksentekijät tarvitsevat tietoa ja analyyseja ilmastonmuutoksen vaikutuksista turvallisuuteen. CIA:lla on hyvät mahdollisuudet toimittaa nämä tiedustelutiedot.
Tämä uutinen kertoi Dartmouth Collegen geofysiikan asiantuntijan Gordon J.F. MacDonaldin todistuksesta Yhdysvaltain senaatin sääsodankäynnin alakomitealle vuonna 1974.
Kaksi vuotta myöhemmin, kaksi CIA:lle työskentelevää konsulttia, Michael Canes ja Roger Lueken, esittivät ilmaston siviilitutkijalle, tohtori Alan Robockille, joitain levottomuutta herättäviä kysymyksiä. He kysyivät a) voitaisiinko havaita, jos Yhdysvallat muokkaisi ilmastoa, ja b) voitaisiinko havaita, jos vihollisvaltiot tekisivät samoin. Mielenkiintoista on, että Canes ja Lueken kysyivät, voidaanko ohut pilvikerros havaita satelliiteilla tai muilla keinoin. Tämä vahvistaa, että jos Yhdysvallat käyttäisi lentokoneita stratosfäärin ilmastonmuokkauksen ohjelmissa tai kokeissa, tällaiset ohjelmat/kokeet tuottaisivat ohuita stratosfääripilviä. Mutta ohuita stratosfääripilviä kutsutaan termillä cirrus [untuvapilvi]. Lentokoneet tuottavat luonnostaan ihmisen tekemiä untuvapilviä pysyvien kondensaatiovanojen eli tiivistymisjuovien muodossa. Monet uskottavat todistajat ovat jo pitkään raportoineet epätavallisista, pysyvistä vanoista (tunnetaan nimellä ”chemtrails – kemikaalivanat”) alueilla, joilla kaupalliset suihkukoneet eivät yleensä lennä. Voisiko näillä havainnoilla olla mitään tekemistä Canesin ja Luekenin havaitseman ohuen pilvipeitteen kanssa?
Robock vastasi CIA:n toimeksisaajille sanoen, että ”ei ole mitään keinoa tehdä [suuren mittakaavan ilmastonmuokkausta] ilman muun maailman suostumusta. Luulen, että maa voisi tehdä sitä oman alueensa yllä.” Robock vastasi myös kysymykseen, voisiko Yhdysvallat havaita muiden muokkaavan sen ilmastoa:
Jos joku tuottaisi ohuen pilven alempaan stratosfääriin, voisimme havaita sen nykyisellä satelliitti- ja maassa sijaitsevalla havaintojärjestelmällämme. Voimme nähdä erilaisten pienten tulivuorenpurkausten vaikutukset.
Hän sanoi:
Jos joku purjehtii laivoilla valtameren ympäri pilviä kirkastaen, voisimme nähdä pilvien viivat satelliittikuvien avulla. Ja voisimme nähdä lentokoneet tai laivat, jotka tekivät sitä. Joten olisi mahdotonta tehdä sitä salassa.
Robock kertoi lehdelle:
Tietenkin he kysyivät myös: ”Voimmeko hallita jonkun muun ilmastoa?”
Robock esitti toisen tärkeän toteamuksen: että CIA oli rahoittanut suuren National Academy of Science -konferenssin, joka johti kahteen raporttiin.
Se oli pääasiassa CIA:n rahoittama. CIA pyysi useita muita virastoja, kuten NASA ja NOAA, auttamaan sen rahoittamisessa, jotta raportti näyttäisi yhteiseltä pyrkimykseltä.
NOAA on National Oceanic and Atmospheric Administration – Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio.
Minulle kerrottiin, että se oli melkein koko CIA, joka kulkee raportissa ”USA:n tiedusteluyhteisön” kautta. Mikä tässä kuvassa on vikana? CIA haluaa selvittää, kuinka hallita maapallon säätä.
Konferenssi tuotti kaksi raporttia: Climate Intervention: Carbon Dioxide Removal and Reliable Sequestration – Ilmastointerventio: hiilidioksidin poisto ja luotettava eristäminen ja Climate Intervention: Reflecting Sunlight to Cool Earth – Ilmastointerventio: Auringonvalon heijastaminen maan viilentämiseksi.
Ajatellaanpa silloisen CIA:n johtaja John Brennanin vuonna 2016 pitämää puhetta US Council on Foreign Relations -neuvostolle, jossa käsitellään ilmakehän valkaisua ja hiilenpoistoa, kuten Robockin mainitsemissa raporteissa. Brennan panee merkille ”joukon teknologioita, joita usein kutsutaan yhteisesti ilmastonmuokkaukseksi, ja jotka voivat mahdollisesti auttaa kääntämään globaalin ilmastonmuutoksen lämmittävät vaikutukset.” Brennan jatkaa: ”Yksi, joka on saanut henkilökohtaisen huomioni, on stratosfäärin aerosoliruiskutus tai SAI.” Muista, että 1960-luvun raportti, joka välitettiin CIA:lle, käsitteli SAI:ta (silloin eri nimellä). Brennan kuvailee SAI:ta ”menetelmänä kylvää stratosfääriin hiukkasia, jotka voivat auttaa heijastamaan auringon lämpöä samalla tavalla kuin tulivuorenpurkaukset”. Brennan jatkaa huomauttamalla, että:
SAI-ohjelma voisi rajoittaa globaalin lämpötilan nousua, vähentää joitain korkeampiin lämpötiloihin liittyviä riskejä ja antaa maailmantaloudelle lisäaikaa fossiilisista polttoaineista siirtyäkseen.
Kuten Robock huomautti, kysymys kuuluu, voidaanko se havaita? Brennan lisää:
Tämä prosessi on myös suhteellisen edullinen. Kansallinen tutkimusneuvosto arvioi, että täysin käyttöön otettu SAI-ohjelma maksaisi noin 10 miljardia dollaria vuodessa.
”Niin lupaavaa kuin se saattaa ollakin, SAI:n eteneminen nostaisi myös useita haasteita hallituksellemme ja kansainväliselle yhteisölle”, Brennan jatkaa.
Teknisellä puolella, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen olisi silti myötäiltävä SAI:ta muiden ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi, kuten valtamerten happamoitumista, koska SAI ei yksin poista kasvihuonekaasuja ilmakehästä… Geopoliittisella puolella, teknologian potentiaali muuttaa sääolosuhteita ja hyödyttää tiettyjä maailman alueita muiden alueiden kustannuksella saattaa aiheuttaa joidenkin kansakuntien jyrkkää vastustusta.
Brennan päättelee:
Toiset saattavat tarttua SAI:n etuihin ja luopua sitoutumisestaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Ja kuten muidenkin läpimurtoteknologioiden kohdalla, maailmanlaajuisista normeista ja standardeista puuttuu ohjeistus SAI:n ja muiden ilmastonmuokkausaloitteiden käyttöönotosta ja toteuttamisesta.
PÄÄTELMÄ
Mitä muita todisteita on olemassa sotilaallisesta kiinnostuksesta ilmaston muokkaamiseen? Ennusteessa vuoteen 2045 Britannian puolustusministeriö (MOD – Ministry of Defence) kirjoittaa:
Teoreettisesti uskottavia ilmastonmuokkauksen menetelmiä (ilmastonmuutosta vastaan suunnattuja tahallisia, laajamittaisia toimia) on ehdotettu useiden vuosien ajan. Yksityiskohtaisia tutkimuksia eri ilmaston muokkaamistoimintojen ympäristövaikutuksista on viime aikoina alkanut ilmestyä, mutta tällaisten menetelmien laajamittaista testausta ja käyttöönottoa ei ole tapahtunut – joissain tapauksissa yleisön vastustuksen vuoksi.
Nämä mainostaulut olivat esillä eri paikoissa Yhdysvalloissa verkkosivuston GeoengineeringWatch.org toimesta.
Asiakirjassa lisätään:
Yksi teoreettinen ”auringon säteilyenergian hallinta” -tekniikka pyrkisi hajottamaan sulfaatteja yläilmakehään, heijastaen auringonsäteet takaisin avaruuteen, tuottaen viilentävän vaikutuksen. Kuitenkin, kuten useimpien ilmastonmuokkauksen tekniikoiden kohdalla, on kysymyksiä siitä, kuinka interventio voidaan ylläpitää ja minimoida mahdolliset haitalliset sivuvaikutukset. Ei esimerkiksi tiedetä, mitkä pitkän aikavälin vaikutukset olisivat suurten sulfaattimäärien levittämisellä ilmakehään. Yliluottamus tiettyyn ilmastonmuokkausteknologiaan ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi saattaa myös tehdä käyttäjät alttiiksi katastrofaalisille vaikutuksille, jos laitteet vioittuvat tai niitä sabotoidaan. Siksi ei ole selvää, mikä rooli, jos mikään, ilmastonmuokkauksella on vuoteen 2045 mennessä ilmastonmuutoksen vaikutusten torjunnassa, ja missä määrin se voi lisätä kansainvälisiä jännitteitä.
Toinen Iso-Britannian puolustusministeriön raportti vuodelle 2050 sanoo:
Ilmastonmuutoksen kustannukset hallituksille ja yhteiskunnille kasvavat, ja ajan myötä lieventämistoimenpiteistä tulee yhä monimutkaisempia ja kalliimpia toteuttaa. Tarve koordinoidulle maailmanlaajuiselle ilmastonmuutoksen torjuntakampanjalle kasvaa, kun akuutit vaikutukset tuntuvat yhä epävakaammaksi muuttuvasta ilmastosta ja huolestutaan lähestyvästä ekologisesta ’käännekohdasta’. Ilmastonmuokkaus (tahallinen, laajamittainen ympäristöllisen prosessin manipulointi) voi muuttua strategiseksi geopoliittiseksi (ja peruuttamattomaksi) valinnaksi hallituksille… Puolustus- ja turvallisuussuunnittelun oletuksia, ei vähiten pääsyä, tukireittejä, logistiikkaa ja ympäristöä, jossa sotilaallisten kapasiteettien on toimittava, on tarkistettava.
Raportin päätteeksi mainitaan mahdollisuus ”ilmastonmuokkauksen yksipuoliseen käyttöön”. Vaikuttaa siltä, että CIA:n kiinnostus ilmastonmuokkausta kohtaan, joka juontaa juurensa ainakin 1960-luvulle, on ruokkinut nykyaikaista keskustelua aiheesta armeijan piireissä. Supertietokoneiden sotilaallinen alkuperä ja niiden käyttö ilmastomallinnuksessa ovat hämärtäneet eroa siviilien ja sotilaallisten ilmastonmuutostutkimusten välillä. Jatka taivaiden katselemista!
Alaviiteet
1. For a scholarly history, see James R. Fleming (2010) Fixing the Sky, Columbia University Press
2. WMO Expert Team on Weather Modification’s website, www.wmo.int/pages/prog/arep/wwrp/new/weathermod_new.html
3. AIR 2/13343, “Rainfall of August 15th 1952: Flooding at Lynmouth, opened 18 August 1952.”
4. Memorandum From the Deputy Under Secretary of State for Political Affairs (Kohler) to Secretary of State Rusk, Foreign Relations of the United States, 1964-1968, Vol. XXVIII, Laos, State Department, Office of the Historian, Washington, DC: Government Printing Office, history.state.gov/historicaldocuments/frus1964-68v28/d274. For extended discussion, see Committee on Commerce, Science, and Transportation (1979) Weather Modification: Programs, Problems, Policy, and Potential, 9th Congress, 2nd Session, Washington, DC: Government Printing Office, pp. 36, 428, 433
5. One report suggests that, unlike weather modification, geoengineering involves changing global temperatures. The Royal Society (2009), Geoengineering the climate Science, governance and uncertainty, London: RS, p. 4, royalsociety.org/~/media/royal_society_content/policy/publications/2009/8693.pdf
6. The earliest scientific, in situ weather modification experiment, Project Cirrus (1940s), involved civilian scientists (researchers and theorists), the General Electric corporation (financiers), federal and local authorities (who authorised it), and the military (which provided equipment and share data). Barrington S. Havens (1952), History of Project Cirrus, Armed Services Technical Information Agency and General Electric Research Laboratory, Research Publication Services, apps.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/006880.pdf
7. For instance: “A coalition representing the most powerful academic, military, scientific and corporate interests has set its sights on vast potential profits … Notable among the group is David Whelan, a man who spent years in the US defence department working on the stealth bomber and nuclear weapons and who now leads a group of people as Boeing’s chief scientist.” John Vidal, “Big names behind US push for geoengineering,” Guardian, 6.10.2011, www.theguardian.com/environment/blog/2011/oct/06/us-push-geoengineering
8. CIA (1960), “Climate control,” Memorandum, Executive Registry No. 60-9040, www.cia.gov/library/readingroom/docs/CIA-RDP78-03425A002100020014-2.pdf
9. William M. Gray and William M. Frank (1974), Weather Modification by Carbon Dust Absorption of Solar Energy Atmospheric, Science Paper 225, Department of Atmospheric Science, Colorado State University, https://
tropical.colostate.edu/media/sites/111/2016/10/225_Gray.pdf
10. Tämä oli Project Stormfury. Katso J.H. Chaffe, M.H. Stans, E.T. Harding and R.M. White (1969) Project Stormfury Annual Report 1969, ESSA-SP-NHRL-71-08, Springfield, National Technical Information Service, apps.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/717498.pdf
11. Arnold A. Barnes (1997) “Weather modification,” Technology Test Symposium ’97, Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory, Weather Modification/PL/GPA/AAB/970402 21, r3zn8d.files.wordpress.com/2013/02/haarp-weather-modification-test-technology-symposium-1997-usaf-dr-arnold-a-barnes-jr.pdf
12. Sharon Weinberger, “How Soviet Bomb Tests Paved the Way For U.S. Climate Science,” The Smithsonian Magazine, 7.5.2018, www.smithsonianmag.com/science-nature/how-soviet-bomb-test-led-us-climate-science-180968890/
13. CIA, “CIA opens Center on climate change and national security,” Historical Document, 25.9.2009, www.cia.gov/news-information/press-releases-statements/center-on-climate-change-and-national-security.html
14. Katso, esimerkiksi, Robert J. Fitrakis (2005), The Fitrakis Files: Star Wars, Weather Mods & Full Spectrum Dominance, Columbus Alive, Inc.
15. Alan Robock, “Cloud control: Climatologist Alan Robock on the effects of geoengineering and nuclear war,” Bulletin of the Atomic Scientists, 71(3): 1-7
16. Council on Foreign Relations, “John Brennan on Transnational Threats to Global Security,” 29.6.2016, www.cfr.org/event/john-brennan-transnational-threats-global-security
17. MoD (2014) Strategic Trends Programme Global Strategic Trends – Out to 2045, MoD, p. 38, espas.secure.europarl.europa.eu/orbis/sites/default/files/generated/document/en/MinofDef_Global%20Strategic%20Trends%20-%202045.pdf
18. Ministry of Defence (2018 (6th ed.)), Global Strategic Trends: The Future Starts Today, MoD, pp. 13, 57, assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/771309/Global_Strategic_Trends_-_The_Future_Starts_Today.pdf
Tri Tim Colesin uusi kirja ’The War on You’ on saatavana verkkokirjakaupoista ja täältä.
Artikkelin on kirjoittanut tri Tim Coles ja se on julkaistu New Dawn Magazine lehden numerossa 175 (heinä-elokuu 2019) sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
newdawnmagazine.com: Clouds of Secrecy: Chemtrails & Weaponising the Climate
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission granted to freely distribute this article for non-commercial purposes if unedited and copied in full, including this notice.
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission to re-send, post and place on web sites for non-commercial purposes, and if shown only in its entirety with no changes or additions. This notice must accompany all re-posting.
Artikkelikuva: Tomislav Zvonaric/Shutterstock.com
