Pimeyden ruhtinaat Vatikaanissa

Covid-vedätyksen aikana monet ihmiset alkoivat esittää vakavia kysymyksiä roomalaiskatolisesta kirkosta.

Miksi se oli niin räikeästi osallisena tässä globalistisessa psykologisessa operaatiossa, jopa siinä määrin, että se laski liikkeelle erikoiskolikon, joka juhlisti Iso Farman piikitysohjelmaa? [1]

Ja miksi Vatikaanin Paavali VI:n audienssisali näyttää siltä kuin se kuvaisi käärmeen päätä?

Toukokuussa 2022 Strasbourgin yliopiston uskontotieteiden professori Matt Smyth antoi Winter Oak -lehteen julkaistavaksi artikkelin otsikolla ”Francis, A Pope of the poor? A Pope for the environment? Or a Pope of the global elite? – Franciscus, köyhien paavi? Ympäristön paavi? Vai globaalin eliitin paavi?” [2]

Hän varoitti, että silloinen paavi oli ”tehnyt Vatikaanista globaalin hallinnon puolestapuhujan” ja lähettänyt viestin WEF:n vuosittaisiin sionistisen globalistisiin pirskeisiin Davosissa [3] peräti neljä kertaa.

Smyth lisäsi:

Rooma näkee itsensä jonkinlaisena ’hengellisenä’ kumppanina yritysmaailmalle, joka pyrkii hallitsemaan planeettaa täysin.

Tämä yhteys globaaliin agendaan tunnustettiin virallisesti, kun Lynn Forester de Rothschild perusti Vatikaanin kanssa The Council for Inclusive Capitalism -yhteisön eli Inklusiivisen kapitalismin neuvoston.

Olen nyt oppinut lisää tästä roomalaiskatolisen kirkon korruptiosta todellisesta kultakaivoksesta, Pierre Hillardin teoksesta Archives du mondialisme (”Globalistiset arkistot”). [4]

Taustaksi hän sisällyttää Ben Zion Wacholderin vuonna 1982 juutalaisen uskonnon instituutin, Hebrew Union College -yliopiston (Cincinnati, Yhdysvallat) julkaiseman englanninkielisen artikkelin otsikolla ”‘Jacob Frank and the Frankists: Hebrew Zoharic Letters – Jacob Frank ja frankistit: heprealaiset zoharilaiset kirjeet”. [5]

Frank oli kiistanalainen 1700-luvun juutalainen hahmo, joka väitti olevansa kansansa Messias, raamatullisen Jaakobin ylösnousemus, ja perusti kultin, joka on edelleen erittäin vaikutusvaltainen, vaikkakin siitä puhutaan harvoin.

Wacholder kirjoittaa:

Frank näki ennalta Euroopan juutalaisuuden tuhon, elleivät juutalaiset omaksuisi ’Edomin pyhää uskoa’, eli kristinuskoa. Kääntymisen kristinuskoon oli kuitenkin tarkoitus toimia välineenä, joka johti kristinuskon lopulliseen tappioon. [6]

Yhteenvetona tiettyjen Frankin kirjoittamien ja hänestä kertovien asiakirjojen sisällöstä hän sanoo, että lopullinen viesti on, että ”Jacob Frank johtaa Israelin lunastusta valloittamalla maailman, mukaan lukien katolisen kirkon”. [7]

Frankin omin sanoin: ”Jokaisen, joka on Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siementä, on noudatettava tätä Edomin pyhää uskoa [kristinuskoa]… Tulet luomaan riitaa”. [8] Hän sanoo, että ”tulemme asumaan kansakuntien [ei-juutalaisten] keskuudessa” ja ”toimimaan viekkaasti”. [9]

Sivuhuomautuksena mietin, oliko tämä erityinen juutalainen sanan ”kansakunnat” käyttö globalistisen Kansainliiton ja sitten Yhdistyneiden kansakuntien nimien taustalla. [10]

Frank itse toimi ”viekkaasti”, kun hän kirjoitti pelottelu- ja propagandaviestejään muille juutalaisille vankina ollessaan.

Wacholder selittää:

Frank käyttää kirjeen eri osissa erilaisia kirjoitustyylejä. Väitteet, jotka kehottavat juutalaisia kastamaan itsensä, on muotoiltu yksinkertaisella heprealla, jonka katoliset sensuurin tarkastajat olisivat ymmärtäneet.

Mutta viittaukset kristinuskon lopulliseen tuhoon on puettu vaikeasti ymmärrettäviin heprean- tai arameankielisiin riveihin, jotka vain hänen oppineet opetuslapsensa pystyivät tulkitsemaan. [11]

Suunnitelma ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään hämäysten käyttöön:

Frank viittaa seuraajiensa sotilaskoulutukseen osana tätä herätystä.

He eivät ainoastaan opi käyttämään jousta ja nuolta, vaan heidän on myös opittava nuolen käyttäytymisestä. Maksimaalisen tehokkuuden saavuttamiseksi jousta on vedettävä voimalla; niin on Israelin toimittava täysin armottomasti. [12]

Yhdessä tarkasteltuna tämä harhautus ja raakuus merkitsivät todellista moraalikoodin kääntämistä nurinpäin, jonka juutalainen perinne piti Jumalan Moosekselle antamana.

Kuva: Marco Iacobucci Epp, Shutterstock.

Wacholder selittää:

Täyttääkseen Messiaan tulemisen edellyttämät vaatimukset, Israelin olisi velvollisuus kiistää Laki. [13]

Hän sanoo, että tämä

paljastaa, kuinka kauas frankistinen lahko oli harhautunut valtavirran juutalaisuudesta. Käskyjen noudattaminen oli alusta asti Israelin päätavoite.

”Kukaan ennen Frankia, ei edes Jeesus, ole ollut äärimmäinen käskyjen kieltämisessä. Mitä tämä Lain kieltäminen oli?” [14]

Olen aiemmin maininnut, kuinka vapaamuurariutta on käytetty soluttautumisen ja kontrollin välineenä viekkaan ja armottoman globalistisen kabaalin toimesta. [15]

Joten mielestäni voimme hyvin kuvitella, mitä kulissien takana oli tapahtunut siihen mennessä, kun Carlo Alberto Agnoli julkaisi vuonna 1996 kirjasen La Massoneria alla conquista della Chiesa (”Vapaamuurarius valloittaa kirkon”), joka on myös Hillardin arkistoissa, ranskankielisenä käännöksenä. [16]

Hän kuvailee ”vapaamuurariuden tunkeutumista korkeimpiin kirkollisiin portaisiin, tunkeutumista niin syvälle, että se antaa aiheen epäillä, että tämä lahko on käytännössä ottanut ohjat käsiinsä juuri siitä katolisesta kirkosta, jonka se vuosisatojen ajan loosiensa salaisuudessa oli vannonut tuhoavansa”. [17]

Kirkkoa oli vähitellen ohjattu kohti laajaa uskonnollista ”yhtenäisyyttä”, joka itse asiassa vastasi vapaamuurarien tavoitetta ”Universaalista tasavallasta” – toisin sanoen globaalia hallitusta yhden uskonnon alaisuudessa. [18]

Tämä, hän sanoo, tarkoittaa ”ei mitään muuta kuin kristinuskon ja vapaamuurariuden, kirkon ja antikirkon fuusiota, myös uskomusten alueella”. [19]

Vapaamuurarien katolisen kirkon valtaukseen osallistuneiden verkostojen synkkä luonne havainnollistuu Italian P2-loosiin kuuluvan Licio Gellin [20] johtavassa roolissa. Gelli oli vahvasti mukana Naton Operaatio Gladiossa ja sen 1900-luvun lopun verenhimoisessa false-flag terrorismissa. [21]

Agnoli antaa lukuisten kirkon virkamiesten nimiä, joiden hän uskoo olevan yhteydessä salaiseen vallankaappaukseen.

Kerran tai kaksi pelkästään heidän sanansa ja tekonsa johtivat hänet tähän johtopäätökseen, kuten pappi ja kirjailija David Maria Turoldon (1916-1992) tapauksessa.

Vuonna 1971 hän katkaisi rukousnauhan Tiranon pyhäkössä Pohjois-Italiassa ja levitti ne uskovien keskuuteen huutaen ”Nyt riittää nämä keskiaikaiset taikauskot!”, ja vuonna 1988 hän julisti: ”Krusifiksilla ei ole mitään arvoa nykymaailmalle”.

Agnoli kommentoi:

Pitäisikö meidän olla yllättyneitä, jos löydämme tällaisen veljen yhdeltä tai useammalta vapaamuurarien listalta? Mielestäni ei! [22]

Hän nimeää myös monia johtavia kirkon virkamiehiä, jotka esiintyvät vuotaneilla vapaamuurarien eri listoilla, ja joilla on todistettavissa olevia yhteyksiä jonkinlaiseen vapaamuurariuteen, joten katsotaanpa lyhyesti muutamia heistä.

PAAVI JOHANNES XXIII (Angelo Roncalli, 1881-1963)

Kuva: Renata Sedmakova, Shutterstock.

Johannes XXIII:ta ylisti paroni Yves Marsaudon kirjassaan L’oecuménisme vu par un franc-maçon de tradition (”Ekumenia perinteisen vapaamuurarin silmin”) kirjoittaen ”hänen siunauksestaan, ymmärryksestään ja suojeluksestaan” ja ylisti häntä ”Rauhan paaviksi”. [23]

Olen yhä varovaisempi sanan ”rauha” suhteen, kuten olen aiemmin selittänyt. [24]

Marsaudon oli katolisen kirkon Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen ”modernisoinnin” innokas kannattaja, tuoden sen lähemmäksi masonistista globalistista näkemystä. [25]

Kuten hänen kirjansa esipuheessa todetaan, hän oli satanisti Oswald Wirthin oppilas. Wirth esitti lausuntoja, kuten ”paholainen on suuri maaginen voima, jonka ansiosta ihmeitä saavutetaan” ja ”ilman pirullista intohimoa pysymme kylminä ja voimattomina: meillä täytyy olla paholainen kehossamme muihin vaikuttaaksemme”. [26]

KARDINAALI FRANZ KÖNIG (1905-2004)

Wienin arkkipiispana König oli avainhenkilö sekoitetun katolis-masonisen komission takana, joka laati 5. heinäkuuta 1970 annetun ”Lichtenaun julistuksen”.

Agnoli sanoo, että tämä ”alkaa uskomattomalla tavalla rukouksella maailmankaikkeuden suurelle arkkitehdille, toisin sanoen vapaamuurareiden jumalalle, ja päättyy toivomalla kaikkien katolisen kirkon vuosisatojen aikana antamien lukuisten tuomioiden ja erityisesti vuoden 1917 kanonisen säännöstön kumoamista tälle lahkolle.”

Muistettakoon, että Johannes Paavali II täytti tämän toiveen julistaessaan uuden ’codex juris canonican’ vuonna 1983. [27]

PAAVI PAAVALI VI (Giovanni Montini, 1897-1978)

Paavali VI, jolle Vatikaanin käärmemäinen sali on omistettu, ”seurasi ja edisti” vuosina 1969–1977 pidettyjä tapaamisia ”kirkon edustajien ja vapaamuurarilahkon erittäin korkeiden arvohenkilöiden välillä”. [28]

3. kesäkuuta 1971 hän tapasi julkisesti juutalaisten ylivaltaa kannattavan vapaamuurariyhteisön B’nai B’rithin edustajia. [29]

Hänen kuoltuaan vuonna 1978 Rivista Massonica (”Vapaamuurarikatsaus”) julisti:

Tämä on ensimmäinen kerta, kun länsimaisen suurimman uskonnon johtaja on kuollut ilman vihamielisyyttä vapaamuurareita kohtaan.

Ja ensimmäistä kertaa historiassa vapaamuurarit voivat osoittaa kunnioitustaan paavin haudalla ilman epäselvyyksiä tai ristiriitoja. [30]

KARDINAALI JEAN VILLOT (1905-1979)

Villot työskenteli paavien Paavali VI:n ja Johannes Paavali II:n palveluksessa. Vuonna 1976 hän vaati julkaisun, joka oli listannut hänet vapaamuurariksi, takaisinvetoa väittäen, että hänellä ei ollut missään vaiheessa elämäänsä ollut pienintäkään yhteyttä vapaamuurariuteen tai mihinkään muuhun salaseuraan.

Hänen kuolemansa jälkeen hänen tavaroistaan kuitenkin löydettiin kirja nimeltä Vie et perspectives de la franc-maçonnerie traditionnelle (”Perinteisen vapaamuurariuden elämä ja näkökulmat”), jonka oli kirjoittanut Jean Tourniac, Grande Loge Nationale de France -loosin Suuri oraattori.

Tämän kirjan kannessa oli kaksi käsin kirjoitettua omistuskirjoitusta Villotille, toinen kirjoittajalta itseltään ja toinen saman loosin Suurmestarilta. [31]

PAAVI JOHANNES PAAVALI II (Karol Wojtyła, 1920–2005)

Agnoli sanoo, että Johannes Paavali II oli hyvin selvästi myötämielinen vapaamuurariutta kohtaan:

Hän otti vastaan valtuuskuntia B’nai B’rith -looseista ainakin kolme kertaa: ensimmäisen kerran 22. maaliskuuta 1984, toisen kerran 19. huhtikuuta 1985 ja kolmannen kerran 6. joulukuuta 1990. Ensimmäisen audienssin aikana hän toivotti osanottajat lämpimästi tervetulleiksi kutsuen heitä ’rakkaiksi ystäviksi’…

Toinen audienssi oli paljon merkittävämpi kuin edellinen, koska se merkitsi yhden Vatikaanin toisen konsiilin tärkeimmistä asiakirjoista, Nostra aetate -julistuksen, 20-vuotisjuhlan juhlintaa. Nostra aetate -julistuksen alkuperään ja sisältöön B’nai B’rithin vapaamuurareilla oli ollut ratkaiseva vaikutus… B’nai B’rith oli yksi instituutioista, jotka edistivät näitä muistojuhlia. [32]

Wikipedia kertoo meille:

Nostra aetate -julistus (”Aikamme”, 1965), Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen asiakirjoista lyhyin, on lyhyt kommentaari ei-kristillisistä uskonnoista, ja siinä on erityinen osio juutalaisista.

Paavi Johannes halusi kirkolliskokouksen tuomitsevan antisemitismin, mukaan lukien kaikki katoliset opetukset, jotka saattaisivat kannustaa antisemitismiin. Katsottiin, että tapa välttää levottomuuksien lietsominen Lähi-idässä, oli sisällyttää juutalaisia koskeva kohta laajempaan asiakirjaan ei-kristillisistä uskonnoista. [33]

Julistus vakuuttaa, että ”Jumala ei hylkää tai kiroa juutalaisia Jeesuksen kuoleman vuoksi: kaikkia silloisia juutalaisia eikä ketään nykyajan juutalaista voida syyttää Jeesuksen kuolemasta. Kirkko paheksuu jyrkästi kaikkea vihaa ja antisemitismiä.” [34]

Ja se päättyy kaikenlaisen uskontoon tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän tuomitsemiseen – mikä muistuttaa minua siitä, miten juutalaisten etuja edistäviä lausekkeita salakuljetettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin rauhansopimuksiin ”vähemmistöjen oikeuksien” yleisen suojelemisen varjolla. [35]

Agnoli kirjoittaa:

Tämä B’nai B’rithin osallistuminen Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen ainakin yhden tämän konferenssin perusasiakirjan määräävänä ja inspiroivana voimana voi olla vain hämmentävää. [36]

Hän sanoo, että tämä on sitäkin enemmän niin, kun otetaan huomioon B’nai B’rithin todistetut yhteydet huumekauppaan ja pornoteollisuuteen Yhdysvalloissa sen ”merkittävien edustajien” kautta.

Lisäksi, B’nai B’rith on noussut esiin armottomalla taistelullaan, jota se on käynyt Yhdysvalloissa pyyhkiäkseen pois kaikki kristinuskon jäljet maan instituutioista. [37]