Kun puhutaan datakeskuksista, katseet kääntyvät yleensä sähköön. Mutta Forssassa muhii toinen, vaietumpi pommi, joka uhkaa räjäyttää kuntalaisten vesilaskut ja sementoida kaukolämmön hinnat pilviin. Tässä avataan veden ja rahan reittiä – ja se reitti ei näytä hyvältä forssalaisen veronmaksajan kannalta.
Edellisissä osissa käsiteltiin sähköverkon uhraamista ja poliittista teatteria. Nyt avaamme sen, mitä tapahtuu maan alla vesiputkissa ja kaukolämpöverkossa.
1. VESI – UUSI ÖLJY, JOTA TUHLATAAN JÄÄHDYTYKSEEN
Forssan vesihuoltoliikelaitoksen sivut kertovat ylpeänä, että he toimittavat asiakkailleen korkealaatuista pohjavettä. Koko kaupungin – kotitalouksien, teollisuuden ja palveluiden – veden pumppausmäärä on tällä hetkellä noin 5 000 kuutiota (m³) vuorokaudessa.
Sitten kuvaan astuu datakeskus. Vaikka YVA-selostuksessa puhutaan keskimääräisestä 135 kuution kulutuksesta, totuus infran mitoituksesta on toinen. Jäähdytysjärjestelmät on rakennettava huippukulutuksen mukaan. Kesähelteillä, kun ”ilmainen” ilmajäähdytys ei riitä, laitos tarvitsee massiivisen määrän vettä haihdutettavaksi.
Kylmä laskelma kapasiteetista:
Jos laitoksen jäähdytysjärjestelmän huipputarve ja varaus on aiemmin esillä olleet n. 1 350 m³ vuorokaudessa, se tarkoittaa 27 % lisäystä koko Forssan nykyiseen vedenkulutukseen.
Mitä tämä tarkoittaa? Yksi ainoa peltihalli Ratasmäellä varaa itselleen kapasiteetin, joka vastaa kaikkien Forssan kerrostaloasukkaiden yhteenlaskettua vedenkäyttöä.
Kysymys kuuluu: Onko järkevää käyttää ensiluokkaista, juotavaksi kelpaavaa suomalaista pohjavettä amerikkalaisten palvelimien suihkutteluun?
Ja jos joku ihmettelee lukuja 135 ja 1350 niin YVA-tekstissä mainitaan ”arvioitu vedenkulutus noin 135 kuutiometriä päivässä”.
Tämä on vuosikeskiarvo.
Koska Suomessa on kylmä suurimman osan vuodesta (loka–huhtikuu), datakeskus jäähdyttää pelkällä ilmalla eikä kuluta vettä juuri lainkaan.
Kun lasket yhteen talven nollakulutuksen ja kesän huippukulutuksen ja jaat sen 365 päivälle, saat pienen ja sievän luvun (135 m³), joka näyttää paperilla vaarattomalta.
Luku 1 350 m³ (tekninen realiteetti): ”infran mitoitus”.
Vesilaitos ei voi rakentaa putkia keskiarvon mukaan. Putket, pumput ja vesitornit on rakennettava vuoden kuumimman hetken mukaan.
Adiabaattinen jäähdytys: Kun helle iskee (+25°C), jäähdytysjärjestelmä alkaa sumuttaa vettä massiivisesti. Tällöin vedenkulutus ei ole 135 m³, vaan se voi olla 10-kertainen eli se aiemmin mainittu 1 350 m³ vuorokaudessa (tai jopa enemmän).
Palovesi: Lisäksi laitoksella on oltava valtava kapasiteetti sammutusvettä varten.
Johtopäätös: Infran pitää kestää 1 350 m³ virtaus, vaikka sitä tarvittaisiin vain viikko vuodessa.
2. VESILAITOKSEN KULUTUSAUTOMAATTI – MIKSI SINUN LASKUSI NOUSEE?
Monet luulevat, että ”kaupunki maksaa”. Mutta vesihuollossa tämä ei pidä paikkaansa. Forssan vesihuoltoliikelaitos on taseyksikkö, joka toimii kustannusvastaavuusperiaatteella. Se ei saa verotuloja, vaan se rahoittaa toimintansa vesimaksuilla.
Tässä kohtaa törmäämme karuun taloudelliseen realiteettiin.
Jos vesihuoltoliikelaitos joutui ottamaan käyttöön uuden jätevesimaksun ja varoittelee lainanhoitokulujen noususta jo nyt (kun investoidaan ”vain” miljoona euroa perusinfraan), mitä tapahtuu, kun datakeskus vaatii kapasiteetin nostamista 30 %?
Mittakaavavirhe: Nykyinen vesihuoltoliikelaitoksen investointitaso (1 M€) on tarkoitettu nykyisen infran ylläpitoon. Datakeskus vaatii täysin uuden kokoluokan pumppaamot, siirtolinjat ja varavesisäiliöt. Puhutaan moninkertaisista summista.
Maksaja: Koska tilinpäätös 2024 osoittaa, että laitos toimii jo nyt ”kädestä suuhun” -periaatteella ja rahoittaa investoinnit maksuja korottamalla, on matemaattinen mahdottomuus, että se pystyisi rahoittamaan datakeskuksen vaatimat jätti-investoinnit ilman rajua hintojen nousua.
Kierre on valmis. Datakeskus maksaa liittymismaksun, mutta se on vain murto-osa koko järjestelmän elinkaarikustannuksista. Vesilaitos velkaantuu investoinneista, ja koska laitos on yhtiöitetty, sen on kerättävä rahat asiakkailta. Tämä tarkoittaa veden kuutiohinnan ja perusmaksujen nousua jokaiselle forssalaiselle mummolle ja yrittäjälle.
On täysin mahdollista, että datakeskuksesta saatavat kiinteistöverot (n. 1,5 milj. €/v) palavat ensimmäisen 10-15 vuoden aikana pelkästään siihen, että kaupunki rakentaa ja ylläpitää infraa, jota tämä yksi jättiläinen vaatii.
3. NEVEL JA KAUKOLÄMPÖANSA – MYYTY MAHDOLLISUUS
Poliitikot hehkuttavat usein datakeskuksen tuottamaa ”hukkalämpöä” ekotekona. Forssassa tämä ilo on kuitenkin ennenaikaista, sillä kaupunki on tehnyt kardinaalivirheen. Se on myynyt kaukolämpöverkkonsa sijoitusyhtiö Nevelille.
Tämä asettaa kaupungin ja kuntalaiset täysin altavastaajan asemaan.
Monopoli: Nevel omistaa putket. Sillä on alueellinen monopoli.
Rahastus: Nevel ottaa (tai ostaa nimellisellä hinnalla) hukkalämmön datakeskuksesta. Mutta luuletteko, että he siirtävät säästön suoraan kuluttajahintoihin? Pääomasijoittajan tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, ei alentaa forssalaisten lämmityskuluja.
Ei neuvotteluvaraa: Koska kaupunki ei omista verkkoa, sillä ei ole vipuvartta neuvotella hinnoista. Rahat valuvat Nevelin kautta ulkomaisille sijoittajille, ja forssalaiset maksavat edelleen markkinahintaista kaukolämpöä, vaikka vieressä hönkii jättimäinen lämpöpatteri.
4. FOSSIILINEN VARMUUSVARASTO
Ja jotta kuva ”vihreästä” hankkeesta murenisi lopullisesti, katsotaan vielä YVA-selostuksen lukua: 504 varavoimageneraattoria.
Yhteenlaskettu teho: 1 260 megawattia.
Tämä on käsittämätön määrä polttomoottoreita. Se on varautumista fossiilisella polttoaineella mittakaavassa, joka hakee vertaistaan. Pohjavesialueen kylkeen ollaan siis rakentamassa paitsi vedenimuria, myös yhtä Suomen suurimmista dieselvoimaloista.
Mittakaavaa on tavallisen ihmisen vaikea käsittää. Mitä tuo 1 260 megawatin (MW)** dieselvoimala tarkoittaa käytännössä?
Luvut ovat täysin järjettömiä.
1. POLTTOAINEEN KULUTUS: 10 SÄILIÖAUTOA TUNNISSA
Iso teollisuusluokan dieselgeneraattori kuluttaa nyrkkisääntönä noin 250–270 litraa dieseliä tunnissa tuottaakseen yhden megawatin (MW) sähköä.
Kun kerromme tämän suunnitellulla kokonaisteholla (1 260 MW):
Kulutus tunnissa:
Mitä se tarkoittaa? Normaali täysperävaunullinen polttoainerekka tuo noin 30 000–40 000 litraa.
Tämä tarkoittaa, että jos laitos joutuisi ajamaan täydellä teholla, sen pihaan pitäisi ajaa yksi täysi polttoainerekka joka 6.–7. minuutti, yötä päivää, jotta koneet pysyvät käynnissä.
Vuorokausikulutus: Jos katkos kestäisi 24 tuntia, dieseliä palaisi lähes **8 miljoonaa litraa.
Kyseessä ei ole mikään ”varavoima”, vaan massiivinen öljynpolttolaitos.
2. PÄÄSTÖT:”PIIPPU MATALALLA” -HIILIVOIMALA
Vastaako se hiilivoimalaa. Vastaus on kyllä, ja paikallisesti jopa pahempaa.
Teho: 1 260 MW vastaa teholtaan suurta ydinvoimalayksikköä (Olkiluoto 1 on n. 890 MW) tai kahta suurta kivihiilivoimalaa (esim. Meri-Porin hiilivoimala on n. 560 MW).
CO2-päästöt: Diesel tuottaa hiilidioksidia hieman vähemmän kuin kivihiili, mutta silti valtavasti. Tunnin ajo tuottaisi noin 800–900 tonnia hiilidioksidia.
Pienhiukkaset ja typenoksidit (NOx): Tämä on se suurin myrkky.
Oikeissa voimalaitoksissa on yli 100 metriä korkeat piiput ja massiiviset savukaasupesurit, jotka suodattavat rikin ja typen.
Datakeskusten varavoimakoneissa on matalat piiput, ja niiden suodatusjärjestelmät ovat usein kevyempiä (koska ne ovat ”hätäkäyttöön”).
Lopputulos on se, että jos nämä käynnistetään, Ratasmäen ja Forssan ylle nousee massiivinen pienhiukkas- ja savupilvi, joka vastaa satojen tuhansien dieselautojen tyhjäkäyntiä yhdessä pisteessä.
3. ÖLJYRISKI POHJAVESIALUEELLA
YVA-selostuksessa mainitaan varavoimageneraattoreiden sijoittaminen ”piha-alueille”. Jotta laitos voisi toimia edes 48 tuntia ilman sähköä, alueella on varastoitava yli 15 miljoonaa litraa dieseliä.
Se on valtava määrä polttoainetta.
Vaikka säiliöt olisivat kuinka ”kaksivaippaisia”, inhimillisen virheen, putkistovuodon tai onnettomuuden riski on olemassa.
Yksi vuotava säiliöauto voi pilata pohjaveden laajalta alueelta. Tässä puhutaan öljyvarastosta, joka vastaa valtakunnallisen huoltovarmuusvaraston kokoa – ja se sijaitsee keskellä ”järkivihreää” Forssaa.
Jos nämä koneet käynnistyvät, Forssassa ei hengitetä raikasta ilmaa. Se on fossiilinen inferno, jota yritetään myydä digitaalisena välttämättömyytenä.
PÄÄOMA VIE, FORSSA VIKISEE
Forssan datakeskushanke on taloudellinen saksiliike, joka leikkaa kuntalaista kahdelta puolelta:
Vesi: Maksamme infran laajennuksen nousevina vesimaksuina, jotta datakeskus saa jäähdytysvetensä.
Lämpö: Emme hyödy hukkalämmöstä rahallisesti, koska verkko on myyty yksityiselle sijoittajalle.
Olemme tilanteessa, jossa Forssa tarjoaa ”talon, sängyn ja aamiaisen”, mutta vieras (Blackstone/QTS) määrää hinnan, syö kuormasta ja jättää laskun isäntäväelle.
PS. Kai kaupunginjohtaja Kesäniemi, kaupungin tekninen johtaja sekä QTS:n edustajat kertoivat nämä asiat teille näissä tiedotustilaisuuksissaan vaikka ”pikkuseikkoja” ovatkin?
FORSSAN DATAKESKUS – OSA 3.5 (päivitys 23.2.): KESKIARVOHARHA, 15 KILOMETRIN PUTKIPOMMI JA WALL STREETIN TEURASTAMO
Tämä on tärkeä lisäpäivitys aiemmin julkaistuun osaan 3 (Vesilasku ja kaukolämpöansa). Kun kaivaa hieman syvemmälle datakeskushankkeen PR-puheita, fysiikan lakeja ja Lounais-Hämeen maantiedettä, paljastuu jotain karmivaa. Aiempi arvio vesilaskun räjähtämisestä ei ollut liioittelua – se oli aivan liian optimistinen.
Tässä on koottuna se, miksi datakeskuksen vesihuolto ei ole pelkkä ”tontin rajalle vedettävä putki”, ja miksi Forssan neuvottelijat on naulattu seinälle jo ennen kuin he ovat edes ehtineet istahtaa neuvottelupöytään.
1. NEUVOTTELUASEMA: HAI JA KULTAKALA SAMASSA PÖYDÄSSÄ
Aloitetaan kaikkein karuimmasta faktasta. Jotta ymmärrät, miksi Forssa on häviämässä tämän pelin, sinun on ymmärrettävä, kenen kanssa tässä neuvotellaan.
Toisella puolella pöytää istuvat Forssan kunnanisät ja virkamiehet, joiden arkiseen vaatimustasoon kuuluu vääntää paikallisen päiväkodin hiekkalaatikon budjetista tai kevyen liikenteen väylän asfaltoinnista. Toisella puolella istuu peiteyhtiöiden takaa operoiva Blackstone – Wall Streetin absoluuttinen huippupeto, joka hallinnoi yli biljoonan (1 000 miljardin) dollarin varallisuutta.
Tämä ei ole neuvottelu. Tämä on teurastamo.
Blackstonen armeija koostuu maailman kalleimmista yritysjuristeista, verokonsulteista ja lobbareista. Heidän ainoa tehtävänsä on puristaa kaikki mahdollinen hyöty irti paikallisista ”hyödyllisistä idiooteista”. Blackstone ei ole tullut Forssaan rakentamaan lounaishämäläistä elinvoimaa. Se on tullut tänne, koska täällä on halpaa sähköä, ilmaista viileää ilmaa ja sinisilmäisiä päättäjiä, jotka ovat valmiita myymään pohjavetensä pilkkahinnalla saadakseen lehteen kivan havainnekuvan.
2. KESKIARVON HARHA – TILASTOTIEDE KONSULTIN PALVELUKSESSA
Katsotaanpa, miten tämä kusetus toimii käytännössä. YVA-selostuksessa hankkeen arvioitu vedenkulutus on ”noin 135 kuutiometriä päivässä eli 49 000 kuutiometriä vuodessa”. Tämä kuulostaa paperilla siltä, että laitos ottaa sivistyneesti tasaisen, pienen siemauksen joka päivä.
Tämä on klassinen ”keskiarvoharha”. Mietitäänpä fysiikkaa:
Lokakuusta huhtikuuhun: Ulkona on kylmä. Datakeskus jäähdyttää itsensä ilmaisella ulkoilmalla. Vettä kuluu lähinnä vartijoiden vessanvetoihin. Kulutus on lähes nolla.
Toukokuusta syyskuuhun: Kun helleaalto iskee, ilmajäähdytys ei riitä. Silloin käynnistetään haihduttava vesijäähdytys, joka syö vettä kuin pesusieni.
Koko 49 000 kuution vuosikulutus puristetaan käytännössä muutamaan kuumaan kesäkuukauteen. Kun elohopea nousee yli +25 asteen, kulutus ampuu kattoon – pahimmillaan jopa 1 350 kuutioon päivässä, mikä vastaa koko Forssan kerrostaloasutuksen yhteiskulutusta!
Miksi tämä on ansa? Koska vesiputkia ja pumppaamoita ei rakenneta ”keskiarvon” mukaan. Infran fysiikka vaatii, että järjestelmä on pakko mitoittaa sen absoluuttisen, kuumimman kesäpäivän maksimitarpeen mukaan.
3. PR-OSASTON ”SULJETTU KIERTO” JA 15 KILOMETRIN PUTKIPOMMI
Ohessa kartta havainnollistamaan asiaa. A = datakeskus, B = Forssan päävedenottamo.
Yleisötilaisuuksissa on hymyillen väläytelty, että ”keskuksessa on suljettu vesikierto, joten lisävettä ei juuri tarvita”. Tämä on suora valhe, joka on ristiriidassa heidän omien YVA-papereidensa kanssa.
Tämä koko sumutus on kuin maaginen vuotava ämpäri. Mietippä hetki. Jos minulla on pihalla ”suljetun kierron” suihkulähde, johon minun pitää lisätä 49 miljoonaa litraa uutta vettä joka vuosi, minulla ei ole suljettua kiertoa. Minulla on valtava reikä pohjassa.
Tämä PR-väite ”suljetusta kierrosta” on täydellinen savuverho. Sillä yritetään tuudittaa paikalliset asukkaat ja päättäjät siihen uskoon, ettei datakeskus ole uhka pohjavesille tai kunnan vesilaitoksen infran kestävyydelle. Mutta oma YVA-selostus paljastaa totuuden: laitos on jättimäinen vedenkeitin, joka imee Tammelan harjuista puhtaan juomaveden ja puhaltaa sen taivaan tuuliin.
Jos kaupunki uskoo tämän satutunnin ja mitoittaa putket väärin, se joutuu ensimmäisenä hellepäivänä paniikissa rakentamaan uutta infraa asukkaiden hanojen kuivuessa.
Ja luulitko, että vesi saadaan Ratasmäkeen vetämällä vähän paksumpaa muoviputkea Forssan torilta? Väärin.
Forssan vesihuoltoliikelaitoksen pääasiallinen vedenottamo sijaitsee naapurikunnassa, Tammelan Portaassa (Kellarimäessä). Matkaa Forssan keskustaan on yli 15 kilometriä. Jotta datakeskus saa helteillä tarvitsemansa jättimäisen vesimäärän, koko ketju pitää päivittää Tammelasta asti. Vanhat Finlaysonin ja tekstiiliteollisuuden putket eivät pelasta sillä ne kulkevat väärässä paikassa (keskustassa), ne oli mitoitettu likaiselle jokivedelle ja ovat ruostuneet pilalle. Wall Streetin tekoälylaskentaa ei pyöritetä 50 vuotta vanhan putken varassa. Kaikki on rakennettava uusiksi. Vesilaitoksen on varmistettava, että Tammelan pumput jaksavat nostaa veden, ja puskettava se 15 kilometrin siirtolinjaa pitkin Forssaan, puhdistamon läpi ja koko kaupungin alitse Ratasmäkeen
4. LIITTYMISMAKSUN VALHE JA KYMMENIEN MILJOONIEN LASKU
Kaupungin papereissa lukee rauhoittavasti: ”Toimija maksaa infrakustannukset liittymismaksulla.”
Tässä palataan alun neuvotteluasetelmaan. Uskooko joku todella, että Blackstone maksaa suomalaisen vesilaitoksen yli 15 kilometrin perusinfran päivityksen naapurikunnan metsien halki? Ei maksa. Heidän huippujuristinsa pitävät huolen siitä, että QTS maksaa vain oman tonttinsa rajalle vedettävän nysän.
Yli 15 kilometrin teollisen mittakaavan vesilinjan rakentaminen kallionlouhintoineen, teiden alituksineen, jättipumppaamoineen ja varavesialtaineen on kymmenien miljoonien eurojen maanrakennusprojekti. Tämän laskun kuittaa Forssan vesihuoltoliikelaitos velalla, joka revitään suoraan joka ikisen forssalaisen mummolan, lapsiperheen ja yrittäjän nousevista vesimaksuista seuraavat vuosikymmenet.
5. KAUPUNGINJOHTAJA KESÄNIEMEN TORVISOITTOKUNTA JA KIINTEISTÖVEROHARHA
Kaiken tämän infran ryöstöretken keskellä kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi sekä seudun kansanedustajat ovat ehtineet jo tuuletella julkisuudessa hanketta lottovoittona, joka tuo kaupungin kirstuun ”miljoonien kiinteistöverot”.
Pysäytetäänpä tämä torvisoittokunta ja voitonmarssi hetkeksi.
Todellisuudessa yhden datakeskuksen (jossa liiketoiminnan voitot verotetaan aivan muualla) kiinteistövero on Suomessa tyypillisesti maksimissaan noin 1–1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kaupunginjohtajan paperilla ihan kiva summa – kunnes katsotaan taseen toista puolta.
Kun vesilaitos joutuu ottamaan kymmenien miljoonien eurojen lainan rakentaakseen tuon 15 kilometrin teollisuustason vesilinjan ja pumppaamot, mihin luulette Kesäniemen ”veromiljoonien” palavan? Aivan oikein. Ne palavat kirkkaalla liekillä seuraavat 30 vuotta pelkkiin infran korkoihin, kuoletuksiin ja ylläpitoon. Forssalaisen veronmaksajan lompakkoon, terveyskeskuksen jonoihin tai päiväkotien seinämaaleihin tästä Blackstonen ”lottovoitosta” ei riitä senttiäkään. Kaupunginjohtaja juhlii voittomaalia, vaikka todellisuudessa Blackstone juuri osti koko stadionin.
Forssan kaupunki kuvittelee tekevänsä vuosisadan diilin tasavertaisen kumppanin kanssa. Todellisuudessa Blackstone sanelee ehdot, imee seudun puhtaan pohjaveden palvelimiensa jäähdyttämiseen, ja jättää kymmenien miljoonien eurojen putkiremontin laskun Forssan asukkaiden maksettavaksi. Antautumissopimus on jo kirjoitettu, enää puuttuvat vain nimet paperista.
FORSSAN DATAKESKUS – OSA 3.6 (päivitys 24.2.): MAAILMAN KALLEIN ROSKALAVA JA KAUKOLÄMMÖN TUPLAIDIOTISMI
Kuvittele, että tuotat valtavat määrät teollisuusjätettä. Normaalisti joutuisit maksamaan kovan hinnan jätelaitokselle, jotta he ottavat sen vastaan. Mutta datakeskusmaailmassa fysiikan ja talouden lait käännetään ylösalaisin. Kun puhutaan ”hukkalämmön hyödyntämisestä”, kyse on huijauksesta, jossa roskan tuottaja tekee voiton ja forssalainen kaukolämpöasiakas maksaa laskun.
Tässä on anatomia sille, miksi Forssan kaukolämpöverkko on malliesimerkki täydellisestä tupla-ansasta.
1. JÄTEHUOLTO YLÖSALAISIN – KUKA HYÖTYY HUKKALÄMMÖSTÄ?
Datakeskuksen suurin yksittäinen ongelma on lämpö. Laitos on käytännössä satojen megawattien jättimäinen sähkökiuas. Jotta palvelimet eivät sula, tämä lämpöjäte on saatava ulos rakennuksesta, mikä normaalisti vaatii valtavasti sähköä ja vettä (kuten edellisessä putkipommi-osassa todettiin).
Mitä tapahtuu, kun lämpö ohjataan kaukolämpöverkkoon?
Datakeskus ei maksa ”jätemaksua”: Vaikka energiayhtiö (Forssassa Nevel) rakentaa infran ja pelastaa datakeskuksen ylikuumenemiselta, Blackstone ei maksa heille jätteen vastaanotosta.
Päinvastoin – he säästävät ja laskuttavat: Kun Nevel imee lämmön pois, datakeskus säästää omat jäähdytyskulunsa (sähkön ja veden). Sen lisäksi energiayhtiöt joutuvat usein jopa maksamaan datakeskukselle tästä ”raaka-aineesta”.
Datakeskus siis ulkoistaa oman jätehuoltonsa (jäähdytyksen) toisen maksettavaksi ja käärii siitä vielä voitot. Nerokasta Wall Streetille, katastrofi paikallisille.
2. HAALEAN VEDEN ONGELMA
Kiiltävissä esitteissä ei myöskään kerrota, että datakeskuksesta tuleva ”hukkalämpö” ei ole tulikuumaa höyryä. Se on haaleaa, noin 30–40-asteista vettä (jos kyse on nestejäähdytyksestä, ilmajäähdytyksessä vielä viileämpää).
Sitä ei voi sellaisenaan laittaa kaukolämpöverkkoon, jossa veden pitää olla talvella 80–100-asteista. Jotta haalea jätevesi saadaan kaukolämpökelpoiseksi, energiayhtiön on rakennettava massiiviset, teollisen mittakaavan lämpöpumput. Ja millä nuo lämpöpumput toimivat? Sähköllä. Valtavalla määrällä sähköä.
3. TUPLAIDIOTISMI: FORSSAN JA NEVELIN KOHTALOKAS LIITTO
Tässä päästään siihen todelliseen lounaishämäläiseen tragediaan.
Jos Forssan kaupunki omistaisi vielä oman kaukolämpöverkkonsa, se voisi edes teoriassa kompensoida datakeskuksen aiheuttamia vesi- ja infraongelmia myymällä asukkaille hieman halvempaa kaukolämpöä. Mutta kaupunki teki historiallisen virheen ja myi verkkonsa yksityiselle pääomasijoittajaomisteiselle Nevelille.
Näin tuplaidiotismi (tupla-ansa) toimii käytännössä:
Blackstone (QTS) käärii hyödyt: Datakeskus saa ilmaisen jäähdytyksen, säästää miljoonia ja myy roskansa (haalean lämmön) Nevelille.
Nevel maksimoi voiton: Yksityinen monopoli ottaa haalean veden, käyttää sähköä sen kuumentamiseen ja myy sen forssalaisille. Koska Nevel on voittoa tavoitteleva yritys, se ei laske kaukolämmön hintaa hyvää hyvyyttään. Se myy lämmön asukkaille tasan sillä kipurajalla, minkä markkina kestää.
Forssalainen maksaa kaiken: Asukas maksaa kalliin kaukolämpölaskun Nevelille, nousevan vesilaskun Forssan vesihuollolle ja paisuvat sähkönsiirtomaksut Fingridille. Kaupungin omaan kassaan ei kilahta euroakaan tästä hukkalämpökarusellista.
Kun seuraavan kerran joku poliitikko hehkuttaa datakeskuksen ”ekologista hukkalämpöä”, muista tämä asetelma. Kaupunki tarjoaa puitteet sille, että amerikkalainen pääomasijoittaja (Blackstone) dumppaa lämpöjätteensä ranskalaisomisteisen sijoitusyhtiön (Nevel) putkiin, joka puolestaan myy sen kalliilla hinnalla takaisin forssalaisille.
Se ei ole kiertotaloutta. Se on pikkukaupungin kuppaamista kahdella pillillä yhtä aikaa.
Tämä koko himmeli on nerokkuuden multihuipentuma Blackstonen ja Nevelin kannalta – ja Forssan kannalta se on sulaa hulluutta.
Tämä on taloudellinen ikiliikkuja, mutta vain toiseen suuntaan: Raha liikkuu forssalaisilta sijoittajille, eikä koskaan palaa.
Tässä on se ”nerokas” kiertokulku avattuna euroiksi:
Forssa myy raaka-aineen (veden): Vesilaitos myy Blackstonelle pohjavettä teollisuustariffilla (eli halvalla). Kaupunki ottaa kontolleen kymmenien miljoonien infran rakentamisen ja riskin.
Blackstone ”likaa” veden lämmöllä: Datakeskus käyttää veden jäähdytykseen. Heille tämä on välttämätön kulu, jonka he saavat ulkoistettua. Vesi lämpenee, eli se muuttuu ”lämpöjätteeksi”.
Nevel ”pelastaa” lämmön: Nevel ottaa tämän lämmenneen veden/energian vastaan. He eivät maksa siitä juuri mitään (koska he tekevät palveluksen Blackstonelle viemällä lämmön pois).
Forssalainen ostaa omansa takaisin: Nevel myy tämän saman energian takaisin forssalaisille koteihin kaukolämpönä – mutta nyt se ei olekaan enää halpaa vettä, vaan kallista energiaa, jonka hinta hipoo pilviä.
Eli forssalainen maksaa ensin vedestä verona/vesimaksuna (infran rakentaminen) ja ostaa sen jälkeen saman veden energian takaisin Neveliltä kalliilla kuukausilaskulla.
Välissä Blackstone ja Nevel nauravat matkalla pankkiin.
Artikkelin on kirjoittanut Petri Rautio 19.2.2026 ja se on luvalla julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
