Kun kaupunginjohtaja tai valtuutettu hymyilee lehtikuvassa ”Suomen suurimman investoinnin” äärellä, hän näkee mielessään nauhanleikkauksen ja oman nimensä historiankirjoissa. Me veronmaksajat näemme jotain muuta. Me näemme jättimäisen sähköimurin, joka uhkaa nostaa jokaisen kodin asumiskustannuksia, ja poliittisen eliitin, joka on polvillaan globaalin pääoman edessä.
Edellisessä osassa paljastettiin Blackstonen ”Troijan hevonen”. Tässä osassa katsotaan lukuja, jotka saisivat minkä tahansa vastuullisen päättäjän vetämään hätäjarrusta. Miksi ”järkivihreä” Forssa on valmis uhraamaan suomalaisten energiaturvallisuuden ilman, että vastapuolella on mitään velvoitteita?
1. ”UUDEN PAPERITEHTAAN” HARHA – KUN GIGAWATIT SEKOITETAAN TYÖPAIKKOIHIN
Poliitikot ovat tottuneet teollisuuden vanhaan nyrkkisääntöön eli iso piippu on yhtä kuin paljon työpaikkoja. Kun Forssaan tarjottiin 500 megawatin laitosta, päättäjät näkivät mielessään uuden Finlaysonin tai teollisen pelastajan.
Tämä on optinen harha. Datakeskus ei ole tehdas. Se on sähkönjalostuslaitos, jossa raaka-aine (sähkö) muutetaan lämmöksi ja dataksi ilman ihmiskäsiä.
Mittakaava näyttää olevan suurimmalle osalle vaikea hahmottaa. Hanke kuluttaa sähköä 6,6 terawattituntia vuodessa. Se on 10 % koko Suomen sähkönkulutuksesta ja vastaa puolta uusimman Olkiluodon ydinvoimalan tuotannosta.
Tässä kohtaa jokaisen pitäisi kaivaa laskin esiin sillä, kuten jokainen viime viikkoina pakkasmittaria ja uutisia seurannut tietää, ilman ensimmäistäkään uutta ”sähköpatteria” meillä on päällä lähes kansallinen hätätila. Jos yksi ainoa laitos Forssassa lohkaisee kymmenyksen koko valtakunnan sähköstä, mitä tapahtuu, kun jonossa on vireillä noin 30 vastaavaa hanketta? Matematiikka on armotonta. Vaikka vain puolet näistä hankkeista toteutuisi tässä mittakaavassa, ne imisivät verkosta enemmän sähköä kuin puolet koko Suomen nykyisestä tuotannosta – pahimmassa skenaariossa jopa kaiken. Koska Suomi on yksi sähkön hinta-alue, tämä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa olemme kirjaimellisesti kusessa. Pörssisähkön hinta ei vain nouse, vaan se räjähtää, ja sähköstä tulee ylellisyystuote, johon tavallisella kansalaisella ei ole varaa.
Työllisyysvaikutus on sitten asia erikseen. Samaan aikaan, kun laitos vie yhden ydinreaktorin verran sähköä, se työllistää ylläpitovaiheessa vain kourallisen ihmisiä verrattuna perinteiseen teollisuuteen.
2. VAPAAMATKUSTAJAN OIKEUDELLA – EI VELVOITTEITA, PELKKIÄ VAATIMUKSIA
Tässä on se kohta, josta poliitikot vaikenevat. Näillä keskustoimijoilla ei ole mitään lakiin perustuvaa velvoitetta investoida sähköntuotantoon tai verkon vahvistamiseen.
Kun selvityshenkilöt puhuvat kauniisti siitä, että datakeskusten ”tulisi osallistua” verkon tasapainotukseen, se on pelkkää toiveajattelua.
Blackstonella – kuten muillakaan – ei ole tuotantopakkoa. Mikään laki ei pakota Blackstonea rakentamaan yhtäkään tuulimyllyä tai aurinkopaneelia korvatakseen kuluttamansa valtavan sähkömäärän. He tulevat valmiiseen pöytään syömään kuormasta.
Eikä sillä ole myöskään siirtoverkkopakkoa. He eivät joudu rakentamaan kantaverkkoa. Fingrid (eli me kaikki sähkönkäyttäjät siirtomaksuissamme) joutuu vahvistamaan 400 kilovoltin linjoja miljardeilla, jotta sähkö saadaan kulkemaan datakeskuksen portille.
Datakeskukset ovat subvention multihuipentuma. Poliitikot ovat täysin polvillaan näiden ”miljardi-investointien” edessä. He eivät ymmärrä, että kun uutisissa lukee ”4,5 miljardin investointi”, se raha menee amerikkalaisille laitevalmistajille ja seinien rakentamiseen. Suomalaisille veronmaksajille se tarkoittaa käänteistä investointia. Me subventoimme heidän toimintaansa rakentamalla infran, jota ilman he eivät voi toimia.
Laskusta ei halua puhua kukaan, koska se pilaisi juhlapuheet.
3. ”EI SE 10 % MISSÄÄN TUNNU” – ASIANTUNTIJAN IRVOKAS LOGIIKKA
Kaikkein pysäyttävin ja ylimielisin kommentti kuultiin Hämeen liiton selvityshenkilöltä (kuva ohessa). Raportissa pohditaan sähkön hinnan nousua ja todetaan ”kuinka merkityksellistä olisi esimerkiksi sähkön 10 prosentin hinnannousu tavallisen kuluttajan kannalta”.
Tämä lause paljastaa täydellisen vieraantumisen suomalaisesta arjesta. Sähkö ei ole ylellisyystuote, josta voi tinkiä. Se on päivittäinen välttämättömyystuote.
Kun hinta nousee ”vain 10 %” datakeskuksen takia, kyseessä on suomalaisten taloudellinen teurastus, joka iskee kolmelta suunnalta:
- Energian hinta: Sähkölämmitteisessä omakotitalossa 10 % nousu on satoja euroja vuodessa.
- Siirtomaksut: Kantaverkon vahvistaminen miljardeilla datakeskusten takia siirretään suoraan siirtohintoihin.
- Tehomaksut: Uudet tariffimallit rokottavat kuluttajia piikkikulutuksesta. Kun datakeskus syö peruskuorman, kuluttaja maksaa itsensä kipeäksi, jos uskaltaa lämmittää saunaa pakkasella.
Forssan lehden jutussa (kuva) käytetyt sanavalinnat ovat paljastavia. Tässä teille suomennos, jos joku ei ymmärrä.
”Tulisi pystyä” = Ei ole pakko.
”Tulisi osallistua” = Olisi kiva, jos osallistuisi, mutta meillä ei ole keinoja pakottaa.
”Aktiivisesti varmistamiseen” = Täyttä puppua. Passiivinen kuorma heikentää varmuutta, ei paranna sitä, ellei kyseessä ole jättimäinen akkulaitos (mitä tämä Forssan datakeskus ei ole).
4. POLIITIKON TARVE PÄÄSTÄ OTSIKOIHIN
Miksi kaupunginjohtaja Kesäniemi vertaa Blackstonea Finlaysoniin ja Puolimatkaan? Miksi valtuusto hurraa, vaikka faktat puhuvat katastrofin puolesta?
Koska pysähtyneisyys on poliitikon pahin vihollinen.
Kansainvälinen sijoittajajätti tietää tämän. He tarjoavat pikkukaupungin päättäjille paikan parrasvaloissa. ”Miljardi-investointi” näyttää hienolta vaalimainoksessa ja ansioluettelossa.
Poliitikot ovat valmiita myymään kuntalaistensa edun (halvan sähkön ja veden), jotta he saavat nimensä lehteen ”investointien kotiuttajina”.
He ovat hyödyllisiä idiootteja pelissä, jossa kansainvälinen pääoma vie voitot ja paikallinen asukas maksaa infran.
Poliitikot ovat myyneet forssalaisille ”uuden Nokian”, mutta ostaneet heille jättimäisen sähköpatterin, jonka lataamisen forssalaiset – sekä muut suomalaiset – maksavat. Poliitikot saavat hetken huomion ja muutaman komean otsikon. Veronmaksajat saavat laskun.
Seuraavassa osassa (osa 3) ei ainoastaan avata lompakkoa, vaan noustaan myös Scope-päästöjen portaikon huipulle. Luvassa on rehellinen tilitys siitä, kuinka ”puhdasta” ja ”resurssiviisasta” tämä datakeskus- ja AI-buumi oikeasti on. Paljastetaan, millainen on hankkeen todellinen hiilijalanjälki ja lopullinen hintalappu, kun viherpesu on pesty pois.
Artikkelin on kirjoittanut Petri Rautio 18.2.2026 ja se on luvalla julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
