Alfred Kinsey: Tuskan määritteleminen uudelleen ekstaasiksi – viattomuuden varastaminen lapsuudelta

Niin suuri tieteellinen petos, että se aiheutti seismisen muutoksen amerikkalaisessa, jopa länsimaisessa sivilisaatiossa…

Kello on 3 yöllä. Olen hereillä ja mietin kuinka aloittaa tämä kolumni. Tunsimme tohtori Judith Reismanin ja pidimme häntä ystävänä yli 25:n vuoden ajan. Hän oli kypsä, energinen, välittävä, ulospäin suuntautunut ja inhan älykäs loppuun asti. Hän vietti vuosikymmeniä tutkimalla, raportoimalla ja kirjoittamalla joistakin pahimmista kuviteltavissa olevista väärinkäytöksistä. Heistä oppiminen ei hänelle riittänyt. Hän ei kääntynyt pois, eikä hän hätkähtänyt. Hänen täytyi tutkia ja jakaa löytämänsä tiedot yrittääkseen korjata vahingot. Ja niin hän teki. Hänen työnsä löytyvät täältä.

Nyt yritän löytää sanoja kuvaamaan hänen paljastamaansa kauhistuttavaa pahaa. Tohtori Reisman paljasti niin suuren tieteellisen petoksen, että se aiheutti seismisen muutoksen amerikkalaisessa, jopa länsimaisessa sivilisaatiossa. Tämä kolumni käsittelee aihetta, joka on monien mielestä yksi kaikkein huolestuttavimmista aiheista – lasten, myös vauvojen, seksuaalista pahoinpitelyä ja kidutusta.

KINSEY-INSTITUUTTI

Kinsey-instituutti sijaitsee Yhdysvaltain ydinalueen sydämessä Indianassa. 1930-luvun lopulla tohtori Alfred Kinsey aloitti ihmisten seksuaalisuuteen liittyvien kurssien opettamisen.[1] Kinsey oli biologi ja hänen erikoisalansa siihen asti oli entomologia – hyönteisten tutkimus.

Kinsey aloitti akateemisen uransa väitöskirjalla äkämäpistiäisistä, ”keräämällä innokkaasti näytteitä lajeista” ja suorittamalla laajoja mittauksia olennoista. Academia-Lab raportoi, että ”hänen metodologiansa oli sinänsä tärkeä panos entomologialle tieteenä.”[2] Kun Kinsey siirtyi äkämäpistiäisten tutkimuksesta, hän oli toimittanut noin viisi miljoonaa näytettä New Yorkin American Museum of Natural History -museoon. Myöhemmin Kinsey sovelsi samaa tutkimusmetodologiaa (ja intensiteettiä) ihmisen seksuaalisuuden tutkimuksessaan.

Opetettuaan Avioliitto ja perhe -kurssin Indianan yliopistossa Kinsey päätti, että oli vain vähän tieteellistä tietoa, jonka perusteella voitaisiin vastata opiskelijoiden seksiä koskeviin kysymyksiin. Hän alkoi tutkia aihetta käyttämällä kyselylomakkeita, haastatteluja ja tilastotietokokoelmia, joita hän keräsi opiskelijoiltaan ja muilta.[3] Kinsey siirsi intohimonsa tiedon keräämiseen äkämäpistiäisistä ihmisen seksuaalisuuteen.

Huolimatta Kinseyn näkemyksestä, jonka mukaan ihmisten seksuaalisuudesta oli vain vähän tieteellistä tietoa, Google Scholar -haku ”ihmisen seksuaalisuuden biologiset tekijät 1800-1950” paljastaa noin 1 480 000 tulosta, mikä on ristiriidassa Kinseyn johtopäätöksen kanssa, jonka mukaan tieteellistä dataa ei ollut olemassa.[4] Elämäkerran kirjoittajien mukaan Kinseyllä oli henkilökohtaisempi syy jatkaa ihmisen seksuaalisuuden intiimiä tutkimusta – hän oli biseksuaali aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu.[5] Hän sanoo, että häntä rankaistiin lapsuudessa myös suuresti masturboinnista.

Vuonna 1947 Kinsey Institute for Research in Sex, Gender and Reproduction -tutkimuslaitos, lyhyemmin Kinsey-instituutti, perustettiin voittoa tavoittelemattomana järjestönä.[6] Alfred Kinsey julkaisi vuonna 1948 myydyimmän kirjansa Sexual Behavior of the Male – Miehen sukupuolinen käyttäytyminen, jonka väitettiin olevan tieteellinen tutkimus amerikkalaisten seksuaalisista tavoista. Naisen sukupuolinen käyttäytyminen seurasi vuonna 1953.

KINSEYN KIRJAT ISKEVÄT AMERIKKALAISEEN KULTTUURIN KUIN POMMI

Kinseyn kaksi kirjaa osuivat amerikkalaiseen kulttuuriin ja moraaliin kuin pommi. Ne olivat suuria bestsellereitä. Äitini kertoo, että hänellä ja isälläni oli kirja Sexual Behavior of the Male, kun se ilmestyi, ja Peter muistaa, että kirja oli hänen vanhempiensa kotona. Tohtori Reisman tarjoaa massiivisia todisteita siitä, että Kinseyn työ ja hänen instituuttinsa antoivat usein vääriä näkökohtia tutkijoiden raporteissa – esimerkiksi viitaten prostituoituihin ja naimattomiin naisiin, joita haastateltiin vaimoina, mikä vääristeli päätelmää siitä, kuinka monet naimisissa olevat amerikkalaiset naiset harjoittavat seksiä useamman kuin yhden kumppanin kanssa tai joille tehtiin abortti.

Tällainen julkisuustoiminta, joka julisti, että suuremmalla määrällä miehiä oli seksisuhteita muiden miesten kanssa tai naisilla avioliiton ulkopuolisia suhteita, aiheutti suurta vahinkoa amerikkalaisten ajattelulle omasta seksuaalisuudestaan. Vaikka monet ihmiset 1940- ja 1950-luvuilla olivat yleensä vaatimattomia ja yksiavioisia, Kinsey julisti, että päinvastoin oli totta ja lisäksi, että paljon seksiä kaiken aikaa, kenen kanssa tahansa, ihmisten tai eläimen kanssa, oli terveellistä.

Kinseyn aikuistutkimuksen kohteet koostuivat lähes kokonaan miehistä, jotka osallistuivat normin ulkopuoliseen seksuaaliseen toimintaan. Reisman raportoi:

Vuonna 2004 American Legislative Exchange Council (ALEC) -neuvosto, joka edustaa 2 400 osavaltion lainsäätäjää, totesi, että Kinseyn tutkimuspohjan yli 5 000 miehestä: ”2 446 oli rangaistusvankeja, 1 003 homoseksuaaleja, 50 transvestiitteja, 117 mielisairaita, 342 ”muita”, 650 seksuaalisesti pahoinpideltyä poikaa. Tämä tuotti 4 608 poikkeavaa ja 873 ”normaalia” miespuolista koehenkilöä.

Kinseyn kirjat heittivät seksuaalisen moraalin ovet auki 60-luvulle ja inspiroivat pornografian epidemiaa.

Hänen työnsä räikein vaikutus oli kuitenkin muuttaa sitä, miten ihmiset suhtautuvat lapsiin ja heidän viattomuuteen tai viattomuuden puutteeseen.

KUKA OLI ALFRED KINSEY?

Kinsey aloitti eläintieteen ja biologian opettajana, ja hänelle myönnettiin eläintieteen professuuri vuonna 1929 Indianan yliopistossa. Hänestä tuli äkämäpistiäisten maailman tärkein auktoriteetti. Tämän tyyppisessä ampiaislajissa on noin 1300 yksittäistä lajia ja ne selviävät noin viikon. Nämä ampiaiset saavat isäntäpuunsa muodostamaan hyvänlaatuisen epänormaalin kasvun, jota usein kutsutaan tammiomenaksi, jossa äkämäpistiäisten poikaset kehittyvät.

Kinseyn saavutuksista äkämäpistiäisten kanssa, hän jatkoi avioliittokurssien opettamiseen. Jo ennen kuin hän aloitti uransa seksologina, Kinsey osoitti hurmaa seksiin. American Experience -ohjelma raportoi:[7]

Alfred Kinseyn seksitutkimus oli alkanut kaksi vuosikymmentä aiemmin, entomologisilla tutkimusmatkoilla suosiossa olevien jatko-opiskelijoiden kanssa. Hänen entiset oppilaansa muistelivat, kuinka uuvuttavan päivän jälkeen metsässä äkämäpistiäisiä etsimässä, Kinsey käänsi aina keskustelut nuotiolla seksiin, puhuen suhteestaan ​​vaimoonsa Claraan, ja kyseli heiltä heidän omasta seksielämästään. 1930-luvun puoliväliin mennessä Kinsey ilmoitti, että kaikki Indianan yliopiston opiskelijat, joilla oli kysyttävää seksistä, voivat tulla tapaamaan häntä, mutta virallisesti hän aloitti tutkimuksensa avioliittokurssin debyytillä vuonna 1938. Siitä syksystä lähtien hän alkoi pyytää kurssin opiskelijoita täyttämään kyselyn seksuaalihistoriastaan, ja lukukauden loppuun mennessä hän oli kerännyt kuusikymmentäkaksi kyselyä.

Lopulta Kinsey siirtyi kyselylomakkeista muodollisiin haastatteluihin ja koulutti henkilöstöä henkilökohtaisesti haastattelutekniikoissa, jotka koostuivat sadoista intiimeistä kysymyksistä, kuten joissakin dokumenttiohjelmissa – mukaan lukien ”Secret History: Kinsey’s Paedophiles – Salainen historia: Kinseyn pedofiilit (1-6)” – raportoitiin.[8]

Rockefeller-säätiö myönsi varoja Kinseylle, ja National Research Council -tutkimusneuvosto antoi sponsoroinnin, minkä ansiosta Kinsey pystyi perustamaan Institute for Sex Research, Inc:n. American Experience raportoi:

Joulukuussa 1940 Kinsey jätti tutkimusapurahan hakemuksen National Research Councilin seksiongelmien tutkimuskomitealle (C.R.P.S. – Research in Problems of Sex); seuraavana vuonna C.R.P.S. myönsi hänelle 1 600 dollaria. Vaikka rahat eivät läheskään riittäneet koko projektiin, tämä pieni palkinto oli alku hedelmälliselle ja myrskyisälle suhteelle C.R.P.S.:n ja sen tärkeimmän lahjoittajan, Rockefeller-säätiön, kanssa, joka kestäisi yli vuosikymmenen ja rahoittaisi Kinseyn tutkimusta suurimman osan ajasta. Avaimet tähän suhteeseen olivat Robert M. Yerkes ja George W. Corner, Kinseyn uskolliset kannattajat C.R.P.S.:ssä, sekä Alan Gregg, Rockefellerin lääketieteellinen johtaja.

RAKKAUDETTOMAT TILASTOT

Kinsey yritti tehdä ensimmäisiä laajamittaisia ​​tilastotutkimuksia amerikkalaisten seksuaalisista käytännöistä. Vaikka hän viittasi tutkimuksiinsa gallupkyselyiden tyyppisinä kartoituksina, ne olivat vähemmän tieteellisiä. Hänen kyselyidensä kohteina olivat usein henkilöt, jotka päättivät osallistua hänen avioliittokurssilleen Indianan yliopistossa tai myöhemmin hänen pitämilleen julkisille luennoille. Kyselyiden kohteet valitsivat itsensä sekä pohtimaan seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä että osallistumaan illan osana tarjottuihin kyselyihin.[9]

Kun Kinsey lisäsi henkilökuntaansa, hän rohkaisi seksuaalisiin kokeiluihin henkilökunnan, heidän puolisoidensa ja ”kutsuttujen vieraiden” kesken. Lopulta hän palkkasi elokuvantekijä William Dellenbackin tallentamaan seksuaaliseen toimintaan osallistuvia ihmisiä. Kinsey keräsi myös ”moninaisia ​​eroottisia esineitä eri puolilta maailmaa”.[10]

DOKUMENTOINTI JA LASTEN SEKSUAALISEEN PAHOINPITELYYN ROHKAISEMINEN

Instituutti sisältää arkistoissaan tarinoita sadoista, ellei tuhansista lapsiin kohdistuneista seksuaalisista pahoinpitelyistä. Monet näistä kertomuksista liittyvät hyvin pienten lasten fyysiseen raiskaukseen. Nämä raportit sisältävät tarkat tiedot lasten itkemisestä, vastustamisesta ja muista ponnisteluista hyökkääjiensä torjumiseksi. Nämä tiedot on sisällytetty, koska tohtori Alfred Kinsey, seksuaalisen vallankumouksen isä, uskoi keräävänsä yksityiskohtaisia ​​”tieteellisiä” kertomuksia kaikista ihmisten välisistä seksuaalisista akteista, mukaan lukien aikuisten lapsiin kohdistamat, väkivaltaiset seksuaaliset aktit.

Virallisilla verkkosivuillaan Kinsey-instituutti kiistää sen, että Kinsey ja hänen kollegansa palkkasivat, tekivät yhteistyötä tai suostuttelivat ihmisiä tekemään kokeita lapsilla.[11] Mutta tohtori Reismanin tutkimus ja todisteet sekä muiden todisteet osoittavat toisin. Lisäksi vuoden 1995 Washington Post -lehden artikkelissa kerrottiin:

Eilen Kinsey-instituutin johtaja paljasti, että Kinseyn päätelmät pienten lasten seksuaalisuudesta eivät perustuneet tieteelliseen tutkimukseen, vaan yksittäisen pedofiilin, joka piti päiväkirjaa kokemuksistaan ​​317:n esiteini-ikäisen pojan kanssa, salaiseen historiaan.[12]

Kinsey-instituutin johtaja vuonna 1995 oli John Bancroft, joka ”selvensi” Kinseyn tutkimuslähestymistapaa Washington DC:ssä pidetyssä lehdistötilaisuudessa, jonka kongressin edustaja kutsui tutkimaan Kinseyn tutkimusmenetelmiä, niiden laillisuutta, päätelmiä ja vaikutuksia koulujen opetussuunnitelmiin sekä amerikkalaiseen kulttuuriin.[13]

Bancroft julisti edelleen, että kukaan ei tule koskaan tietämään, mitä tapahtui lapsille, joiden orgasmeista kerrotaan Kinsey-taulukoissa kirjassa Sexual Behavior of the Human Male.[14] Post-artikkeli jatkoi Bancroftin siteeraamista:

”Kukaan instituutissa ei ollut yhteydessä yhteenkään pojista, vain miehen muistiinpanoihin”, hän sanoi. Instituutti ”ei ole koskaan tehnyt seksuaalisia kokeita lapsille”. Mitä tulee pedofiiliin – jolle ei maksettu – hänet on luetteloitu Kinsey-instituutissa salanimellä, joka voidaan purkaa, mutta se ei onnistu, jos Bancroftilla on mitään tekemistä sen kanssa. ”Mies on kuollut jo kauan sitten. Hän kuoli noin vuonna 1955”, johtaja sanoi.

Kirjan Naisen sukupuolinen käyttäytyminen 50-vuotisjuhlapainos sisältää Kinseyn työn perustelemiseksi ja puolustamiseksi 18 tiiviisti kirjoitettua sivua instituutin silloisen johtajan, John Bancroft, kirjoittamana. Kinsey uskoi käsitteeseen, jota hän kutsui ”täydelliseksi seksuaaliseksi vapautukseksi”. Bancroft ilmoitti:[15]

Se, että hän [Kinsey] yhdisti orgasmeja kuudesta päälähteestä – masturbaatio, yölliset siemensyöksyt, heteroseksuaalinen hyväily, heteroseksuaalinen yhdyntä, homoseksuaaliset suhteet ja yhdyntä eläinten kanssa – saadakseen ”täydellisen seksuaalisen vapautuksensa”, ei millään tavalla tarkoita, että hän olisi pitänyt kaikkia näitä orgasmin lähteitä yhtä arvokkaina sosiaalisesti tai ihmissuhteissa tai tunne-elämässä, joko miehille tai naisille. Hän ei kommentoinut minkäänlaisen seksuaalisen käyttäytymisen moraalista arvoa, mikä oli keskeistä hänen tuomitsemattomalle lähestymistavalle, jota ilman hänen pitkäaikainen projektinsa, jonka hän kuvitteli jatkuvan monta vuotta pidempään, ei olisi ollut elinkelpoinen. Olemme pahoillamme, että hän ei tehnyt tällaisia ​​moraalisia vertailuja, koska ilman niitä hän kuvailee seksuaalista käyttäytymistä jossain moraalisessa tyhjiössä, jonka muut ovat nopeasti täyttäneet omilla tulkinnoillaan Kinseyn moraalisesta näkökulmasta…

Bancroft jatkaa keskustellen Kinseyn työn kriitikoista. Hän ei huomaa, että tässä hänen kuvailemassaan tyhjiössä todellakin otettiin käyttöön monia uusia vapauksia ja oletuksia, ja monet moraaliset suojat, olivatpa ne kuinka epätäydellisiä tahansa, jotka olivat olleet olemassa sukupolvien ajan naisille ja kaikille lapsille (ja itse asiassa eläimille), heikkenivät vakavasti.

Kaikkein törkeimmin, Kinsey julisti vuonna 1953 kirjassa Naisen sukupuolinen käyttäytyminen:

Tietysti on tapauksia, joissa aikuiset ovat tehneet fyysistä vahinkoa lapsille, joiden kanssa he ovat yrittäneet olla seksuaalisessa yhteydessä … Mutta nämä tapaukset ovat vähemmistössä, ja yleisön tulisi oppia erottamaan tällaiset vakavat kontaktit muista aikuisten kontakteista, jotka eivät todennäköisesti aiheuta lapselle tuntuvaa haittaa, jos lapsen vanhemmat eivät häiriinny.[16]

TIETEELLISET SEKSITUTKIMUKSET JA SEKSUAALINEN PAHOINPITELY

Kinsey halusi tieteen ilmapiiriä työnsä ympärille. Tätä tarkoitusta varten hän koulutti neljätoista tutkijaa haastattelemaan lopulta ”5300 valkoista miestä ja poikaa sekä 5940 naista ja tyttöä, jokaisen haastattelun sisältäessä jopa 300 äärimmäisen henkilökohtaista kysymystä.”[17] Kinsey ja hänen henkilökuntansa tutkivat kaikenlaista, minkä hän määritteli ihmisen seksuaalisuudeksi, mukaan lukien kaikenlaiset ​​seksiaktit yksin tai aikuisten välillä sekä kaikenlainen seksi lasten ja eläinten kanssa. Kun seksiakteja tarkkailtiin, tapahtumien ajanottoon käytettiin usein sekuntikelloja.

Kinsey järjesti myös haastattelut vankien kanssa, mukaan lukien miehet, jotka oli tuomittu esiteini-ikäisen lapsen raiskauksesta. Hän käytti useita vuosia kampanjoiden moraali- ja säädyllisyyslakien muuttamiseksi Yhdysvalloissa ja ulkomailla, neuvotellen hallitusten, lainsäätäjien ja vankilaviranomaisten kanssa.[18]

Tohtori Judith Reisman tutki Alfred Kinseyta ja Kinsey-instituuttia vuosikymmeniä, keräten todisteita ja dokumentoimalla väärinkäytöksiä. Hän kirjoitti useita perusteellisesti referoituja kirjoja, mukaan lukien keskeneräinen työ, jota hän kirjoitti yhdessä kirjoittaja Rhonda Millerin kanssa, kun tohtori Reisman kuoli yllättäen huhtikuussa 2021.[19]

SEKSUAALINEN RAISKAUS JA LASTEN KIDUTUS

Kuten aiemmin todettiin, tohtori Reisman dokumentoi ja paljasti vähintään satojen ja ehkä tuhansien alle murrosikäisten lasten, joidenkin pikkulasten, järjettömän seksuaalisen pahoinpitelyn.[20] Väkivallan suorittivat henkilöt, jotka Kinsey tiesi pedofiileiksi. Tohtori Reisman piti parempana kutsua näitä seksuaalirikollisia pedosadisteiksi (eli lapsisadisteiksi). Kinsey rohkaisi näitä miehiä toimittamaan dokumentaatioita kohtaamisistaan lasten kanssa useiden vuosien ajan. Pedosadistit pitivät kirjallisia muistiinpanoja satojen lasten seksuaalisista kohtaamisista ja tallensivat yksityiskohtia iästä, sukupuolesta, kestosta, lapsen fysiologisista reaktioista pahoinpitelyn kohteena ja paljosta muusta.[21] Se, että Kinsey korostaa heidän sadismiaan, osoittaa, että hän ymmärtää, että he aiheuttivat tarkoituksella lapsille kärsimystä.

Kinsey haastatteli henkilökohtaisesti tai kirjeenvaihdossa laajasti näitä miehiä, jotka olivat rikollisesti pahoinpidelleet seksuaalisesti, raiskanneet ja kiduttaneet esiteini-ikäisiä lapsia. Kinsey kertoi kirjassaan Sexual Behavior of the Male, kuinka monta kertaa hyvin pienet lapset saatettiin hänen mukaansa orgasmiin, ja ilmoitti, että hänen tutkimuksensa osoitti, että lapset voivat olla seksuaalisesti aktiivisia syntymästään lähtien.[22] Kinseyn elämäkerran kirjoittaja James Jones, Ph.D., raportoi yksityiskohtia vuoden 1998 dokumentissa Kinsey’s Paedophiles Yorkshiressa, Englannissa.[23] Reisman raportoi:

Yorkshiren haastattelussaan Jones myöntää, että ”yhdeksän” aikuista miestä käytti ”lapsia” (jopa 2 kuukauden ikäisiä, taulukko 31) Kinsey-instituutin lapsikokeissa. Jones kirjoittaa, Kinsey . . . antaa melko graafisia kuvauksia heidän reaktioistaan siihen, mitä hän kutsuu seksuaaliseksi stimulaatioksi. Jos luet nuo sanat, näet, että hän puhuu lapsista, jotka kirkuvat. Lapsista, jotka protestoivat kaikin mahdollisin tavoin sitä vastaan, että heidän kehojaan tai olemustaan rikotaan.

Kauhistuttavista lasten pahoinpitelyistä Kinsey loi taulukoita, jotka dokumentoivat iän, orgasmien lukumäärän ja ajan, jonka pahoinpitelyt kestivät orgasmien esiintymiseen. Nämä taulukot ovat hänen kirjassaan Sexual Behaviour of the Male, ja ne löytyvät edelleen kirjan viimeisimmistä painoksista.[24] Tohtori Reisman kuvaili joitain Kinseyn taulukoita:

• Taulukko 30: ”Esiteini-ikäisen erotiikka ja orgasmi: … erään keräämät alkuperäiset tiedot koehenkilöistämme asetettiin käytettäväksi tässä osassa. Näin raportoiduista 214:stä tapauksesta, kaikki paitsi 14 havainnoitiin myöhemmin orgasmissa.
• Taulukko 31: ”Esiteini-ikäisen orgasmin iät: Perustuu havaintoihin 317:stä miespuolisesta.”
• Taulukko 32: ”Esiteini-ikäisen orgasmin nopeus.”
• Taulukko 33: ”Moniorgasmi miespuolisilla esiteini-ikäisillä.”
• Taulukko 34: ”Esimerkkejä moniorgasmista miespuolisilla esiteini-ikäisillä. Joitakin tapauksia korkeammista lukumääristä.” Ja ”otettu aikaa sekuntimittarilla tai sekuntikellolla … viiden kuukauden iästä teini-ikään.”

PEDOSADISTIT TUTKIJOINA AIKUISSEKSISTÄ LASTEN KANSSA

Yksi miehistä, joka raportoi vuosia kokemuksistaan ​​Kinseylle, oli amerikkalainen Rex King, jota kutsuttiin nimellä ”Mr. Green”, ”Mr. Braun” tai ”Mr. X”. Rex Kingin ”on tallennettu raiskanneen vähintään 800 lasta, nuorin kahden kuukauden ikäinen”, sanoo Reisman kirjassaan Sexual Sabotage.

Yksi Kinseyn lähimmistä kumppaneista oli tutkijana työskennellyt psykologi Clarence Arthur ”C.A.” Tripp.[25] Ennen toista maailmansotaa Tripp oli henkilöstötutkijana Eastman Kodak Companyn tutkimusosastolla. Sodan aikana 20th Century Fox palkkasi Trippin työskentelemään propagandaelokuvien parissa. Hänestä tuli Kinseyn läheinen ystävä, mentori ja yhteistyökumppani hänen kuolemaansa asti, hänen aloittaessaan työskentelyn Kinseyn kanssaan sodan päätyttyä.

Dokumenttielokuvassa ”Secret History: Kinsey’s Pedophiles (2/6)” Trippiä haastatellaan pitkään ja hän raportoi yksityiskohtaisesti Mr. Greenin suhteesta Kinseyyn sekä Greenin historiasta saalistavana lasten pahoinpitelijänä. Tripp puolustaa Kinseyn suhdetta Greeniin ja sanoo, että vaikka Greenillä oli satoja ”kontakteja” lasten kanssa, kaikki lapset ja heidän äitinsä rakastivat Greeniä, ja kaikki pitivät häntä ihanana. Tripp kuvaa sitten graafisesti paria tapausta, joissa lapset ”suostuivat seksuaaliseen kontaktiin” Greenin kanssa, vaikka he pitivät sitä sitten erittäin kivuliaana ja ”kirkuivat, kun se tapahtui…” ”koska he olivat hyvin nuoria … ja heillä oli mahtumisongelmia.”

Se on pedosadisti Mr. Green, jonka sanoja käytettiin suuressa osassa Kinseyn miespuolisten lasten orgasmeja käsittelevässä luvussa. Tämän vahvistaa Kinseyn elämäkerran kirjoittaja James Jones, joka ilmoitti, että Mr. Green vahingoitti suurta määrää lapsia.[26]

Toinen mies, joka tarjosi Kinseylle ”tutkimusta”, oli entinen natsi-Gestapon jäsen Saksasta, joka oli mukana Varsovan ghetossa toisen maailmansodan aikana, ja jonka kanssa Kinsey oli kirjeenvaihdossa vuosia. Saksalainen kertoi satojen lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä tai raiskaamisesta ja toimitti Kinseylle tarkkoja yksityiskohtia kirjeenvaihdossa, joka jatkui vuosien ajan sekä ennen kuin he olivat yhteydessä että heidän kirjeenvaihtonsa aikana.[27]

Entinen natsi-Gestapo oli tohtori Fritz von Balluseck, joka oli myös asianajaja. Hän antoi sekä nykyiset tiedot että kaikki aiemmat tiedot lapsiin kohdistuneista seksirikoksista Kinseylle Kinseyn tietokantaan. Balluseckin rekisterit kattoivat vuodet 1936-1956. Reisman kertoi kirjassaan Sexual Sabotage:

Kirjeenvaihdossa Kinsey varoitti von Balluseckiä olemaan varovainen, ettei jää kiinni poliisille hänen tehdessä väkivaltaa sekä pojille että tytöille. Paul Gebhard oli yksi monista Kinseyn lähipiirissä, joka tiesi Kinseyn yhteistyöstä mahdollisen lapsiseksimurhaajan, Von Balluseckin, kanssa. Vuonna 1998 Yorkshire Television tutkijat löysivät rikosoikeudenkäyntitietoja ja lukuisia otsikoita Kinseystä [ja hänen suhteestaan ​​Von Balluseckiin] kaikkialta Saksasta.[28]

Saksalaisen National-Zeitung sanomalehden mukaan, Balluseckin tiedettiin olleen vuosikymmeniä massiivinen lasten seksuaalinen pahoinpitelijä:[29]

Natsit tiesivät ja antoivat hänelle mahdollisuuden harjoittaa epänormaalia taipumustaan ​​miehitetyssä Puolassa puolalaisille lapsille, joiden oli valittava Balluseckin ja kaasu-uunien välillä. Sodan jälkeen lapset olivat kuolleet, mutta Balluseck eli. (15. toukokuuta 1957)

Reisman tutki perusteellisesti tohtori Kinseyn tiedot ja antoi yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, kuinka näitä lapsia, kaikki esiteini-ikäisiä, oli seksuaalisesti pahoinpidelty ja kidutettu. Hän väittää, että pahoinpitelijät määrittelivät lasten kauhun, fysiologisen kärsimyksen ja vastustuksen uudelleen orgasmiksi:[30]

Jopa vanhemmilta lapsilta olisi puuttunut kieli ilmaistakseen kipuaan, hämmennystä ja traumaansa, kun heitä kidutettiin Kingin ja Kinseyn ”orgasmiksi” kutsutun vuoksi, toisinaan ympäri vuorokauden! Niinpä King, Kinsey ja muut pederasti-kokeiluja tekevät ilmaisivat sen heidän puolestaan ​​ja määrittelivät uudelleen orgasmiksi pienten, esiteini-ikäisten poikien kauhun ja fyysisen tuskan – heidän hysteerisen vapinansa ja kouristuksensa, rajun parkumisensa, nyyhkytyksensä, romahduksen, pyörtymisen, värin katoamisen, epätoivoiset yritykset välttää ”huipentuma”, huutamisen ja taistelemisen pakoon pääsemiseksi. Siten Kinsey ja hänen muut pedofiilinsa määrittelevät uhriensa tuskan ekstaasiksi, nimesivät sen ”orgasmiksi” ja käyttivät tätä uutta määritelmää auttamaan amerikkalaisen ja globaalin länsimaisen kulttuurin väijyttämisessä. Nämä tallenteet ovat räikeitä todisteita 196:n, ehkä yli 2 000 pienen pojan lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä Kinseyn aikuisten seksirikollisten, raiskaajien ja sodomiaa harjoittavien tiimin toimesta.

MUTTA OLIKO SE KIDUTUSTA?

Tohtori Lester H. Caplan, Baltimoresta diplomin saanut ja American Board of Pediatrics -lautakunnan jäsen, oli henkilö, jota tohtori Reisman pyysi tekemään riippumattoman analyysin Kinseyn taulukoista. Tohtori Caplan viittaa yksityiskohtaisesti kuvattuihin fysiologisiin erityispiirteisiin ja reaktioihin, joita havaittiin ja kirjattiin lasten pahoinpitelyjen aikana, ja toteaa, että näitä tietoja ei olisi voitu kerätä ilman, että lapset olisivat alasti ja fyysisesti rajoitettuja.

Caplan totesi:

Hyvä tohtori Reisman:
Olen tarkistanut kirjoituksenne … Kinseyn tietojen ja niiden vaikutusten lapseen tarkastelun perusteella, ja olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
1. Että tiedot eivät olleet normeja – pikemminkin tiedot olivat peräisin epänormaalista seksuaalisesta toiminnasta, seksirikollisilta ja vastaavilta.
2. Tutkijat käyttivät luonnotonta stimulaatiota tuloksia saadakseen.
3. Orgasmien tiheys ja lukumäärä 24 tunnin aikana eivät olleet normaaleja eikä keskiarvoja.
4. Yksi henkilö ei voinut tehdä tätä niin monelle lapselle – näitä lapsia oli painettava alas tai sidottava, muutoin he eivät tottelisi suosiolla. (Painotus lisätty).[31]

Tohtori Reisman huomautti, että:

Yksi tämän kirjailijan noin viisikymmentä vuotta kestäneen Kinsey-tutkimuksen suhteellisen tuoreista paljastuksista on, että Kinseyllä oli pääsy mielisairaaloissa pidettyihin lapsiin Columbia-Greystonen aivotutkimusprojektiin osallistuessaan. Voimme varmasti sijoittaa hänet sekä Rockland State -sairaalaan New Yorkiin että Greystone Park State -sairaalaan New Jerseyyn. Sen lisäksi, että molemmat laitokset olisivat tarjonneet tarvittavat kohteet kokeiluihin, ne olisivat olleet varustettu tiloilla, jotka ovat tarpeen lasten hihnoilla kiinnittämiseen. Sairaalan paareihin oli jo asennettu sähkösokkihoidossa käytettävät hihnat. Nämä laitokset tarjosivat myös äänieristettyjä huoneita ja tarvittavan henkilöstön niiden tutkijoiden tarpeisiin, jotka taulukoiden tietojen mukaan osallistuivat masturbointiin, ajanottoon ja lasten kuvaamiseen jatkuvasti, jopa 24 tunnin ajan kerrallaan.[32]

Eräs nainen, joka tunnetaan nimellä ”Esther White”, kertoi tohtori Judith Reismanille useita yksityiskohtia muistoistaan ​​seksuaalisesta pahoinpitelystä nelivuotiaana. Ms. White kertoi, että hänen isoisänsä ja hänen isänsä pahoinpitelivät häntä seksuaalisesti niin paljon, että hänellä oli selkäkipukohtauksia. Pahoinpitely jatkui pitkän ajan, ja lopulta hänet esiteltiin tohtori Kinseylle, joka oli tullut heidän kotiinsa. Hänen läsnäollessaan tohtori Kinsey jätti shekin, maksaen Ms. Whiten isoisälle ja hänen isälleen heidän ”tutkimuksestaan”.[33]

PELON FYSIOLOGIA

Tohtori Kinsey tunnisti yhdeksän fysiologista vastetta seksuaaliseen stimulaatioon, jotka ovat identtisiä pelon fyysisten ilmentymien kanssa:

1. Pulssin nousu
2. Verenpaineen nousu
3. Hyperventilaatio
4. Aistillisten havaintojen heikkeneminen
5. Adrenaliinin eritys (luultavasti)
6. Lihasjännityksen lisääntyminen
7. Väsymyksen vähentäminen ja/tai lisääntynyt lihaskapasiteetti
8. Hiukset koholla
9. Tahaton ääntely.

Reisman huomauttaa: ”Kinseyn väärä diagnoosi kauhusta orgasmina … tarkoittaa vallankumouksellista ”tieteellistä havaintoa”, jonka mukaan lapset ovat seksuaalisia syntymästään lähtien ja perustuu seksuaalisten psykopaattien selvästi epäluotettaviin raportteihin.”

PALJON DOKUMENTOINTIA

Tohtori Reisman on tehnyt satoja haastatteluja dokumenttielokuvia ja mediaraportteja varten, jotka paljastavat Alfred Kinseyn ja hänen instituuttinsa.[34] Yksi hänen laajoista haastatteluistaan ​​on ”What You Don’t Know About Hugh Hefner and Alfred Kinsey – Mitä et tiedä Hugh Hefneristä ja Alfred Kinseystä”.[35] Ainakin yksi henkilö, joka uskoo joutuneensa Kinseyn tiedonkeruutekniikoiden lapsiuhriksi, tuli esiin ja yritti saada hänen tallenteensa. Toinen pitkä haastattelu ja dokumenttielokuva on “The Kinsey Syndrome – Full Documentary”.[37] Reisman-instituutilla on saatavilla valtavasti resursseja internetissä.[38]

Kinsey-instituutti on kieltäytynyt ja hylännyt kaikki yritykset avata tiedostonsa tohtori Reismanin ja kaikkien muiden tiedusteluille. Instituutti väittää, että he lupasivat luottamuksellisuutta niille, jotka ilmoittivat teoistaan ​​heidän ja lastensa välillä. Instituutti lupasi myös luottamuksellisuuden tuhansille aikuisille, jotka täyttivät erittäin henkilökohtaisia ​​​​seksuaalisia kyselyitä.

Instituutin filmiosaston jäsenet ovat sanoneet puolustavansa ehdottomasti salassapitosopimuksia hengellään. He ovat rakentaneet erityisiä tapoja tuhota nopeasti pääkoodiavain, joka liittyy arkistoon. Jos tämä koodi tuhoutuu, arkistot muuttuvat arvottomiksi, eikä kukaan voi selvittää tai tunnistaa ketään.

Yksi instituutin johtajista tallentuu videolle sanoen, että hän juuri ajatteli tuhota avaimen uudelleen. Tämä instituutti rahoitetaan amerikkalaisten veronmaksajien ja Indianan osavaltion rahoilla – kunnes osavaltion viimeisin laki hyväksyttiin. Toukokuussa 2023 Indianan osavaltion lainsäätäjä peruutti Kinsey-instituutin rahoituksen Indianan osavaltion budjetista.[39], [40] Peruutus ei kuitenkaan sulje instituuttia, koska se on osa Indianan yliopistoa ja pysyy avoinna.

Vaikka rahoituksen peruuttaminen on tärkeä askel, todellisuudessa pitäisi tapahtua se, että instituutin arkistot takavarikoidaan, ja poliisin tulee tutkia ohjelman koko historiallinen ja nykyinen toiminta sekä nostaa rikoksista syytteet ja oikeusjuttu.

ENTÄ RAKKAUS?

Rakkauden käsite tai sen tieteellisempi termi, kiintymys, ihmisten välillä puuttuu kokonaan Kinseyn töistä, ja Reisman tarkastelee tätä yksityiskohtaisesti kirjassaan Sexual Sabotage.[41] Rakkaus ja kiintymys ovat läheisyyden keskeisiä puolia, jotka täyttävät yhdynnän fyysisen toiminnan herkkyydellä, ihmeellä ja yhteydellä, jotka ovat mahdottomia kahden ihmisen välillä satunnaisessa seksuaalisessa kohtaamisessa. Ihmisolennot ovat fysiologisesti suunniteltuja yhdistymään emotionaalisesti ja sitoutumaan toisiinsa sekä muodostamaan vahvoja ja kestäviä emotionaalisia siteitä.[42]

Ilman rakkauden ja kiintymyksen sisällyttämistä, seksuaalisista akteista tulee yksiulotteisempia, tarjoten parhaimmillaan fyysistä nautintoa ja harjoitusta samalla, kun puuttuu se ihme ja taika, jonka rakastava yhdistyminen tarjoaa.

Kinsey yrittää tukea näkemystään, jonka mukaan lapset ovat syntymästään lähtien seksuaalisia, kertomuksilla pedofiileistä, jotka niin usein väittävät rakastavansa lapsia heitä seksuaalisesti pahoinpidellessään. Kinsey on tehnyt valtavaa vahinkoa lasten terveydelle ja hyvinvoinnille, jotka ovat seksualisoituneet ennenaikaisesti altistuessaan medialle ja liian usein väärinkäyttävien aikuisten toimesta. Lapsipornografian, lapsiseksikaupan ja lasten seksuaalisen pahoinpitelyn kasvu on räjähtänyt Kinseyn kirjojen julkaisemisen jälkeen. Kinsey yksin varasti lapsuuden viattomuuden länsimaisesta kulttuurista.

KINSEYN VAIKUTUKSET LÄNSIMAISEEN SIVILISAATIOON JA KULTTUURIIN

Vaikka tämän artikkelin laajuuden ulkopuolella tutkiaksemme perusteellisesti mahdollista tehtyä vahinkoa, meidän pitäisi kysyä itseltämme, mitkä Kinseyn ”tieteelliset” väitteet ovat vaikuttaneet kulttuurisiin kysymyksiin, kuten:

• ydinperheen tuhoaminen
• koulutuksen heikkeneminen
• sukupuolitautiepidemia
• lasten seksuaalisen pahoinpitelyn epidemia
• säädyllisyyden menetys
• hoivaamisen ja rakkauden aliarvostus
• 65 miljoonan ennen-syntymää ihmisen kuolema
• empatian menetys

Ilman paluuta 1900-luvun alun moraalin tukahduttavimpiin ja demoralisoivimpiin puoliin, mitä olisi voinut tulla täydellisemmällä ihmisen seksuaalisuuden tarkastelulla, joka sisältäisi rakkauden, myötätunnon, hellyyden, mieltymyksen, kiintymyksen, pidättymisen, empatian ja vastuun?

Ensisijainen kirjoittaja: Ginger Ross Breggin

Viitteet:
[1] Kinsey: Teaching and Research | American Experience | Official Site | PBS
[2] Alfred Kinsey _ AcademiaLab (academia-lab.com)
[3] Kinsey Was Open and Bisexual. The OG of sex study was also the first… | by Tris Harkness | Sensual: An Erotic Life | Medium
[4] human sexuality biological factors – Google Scholar
[5] Baumgardner, Jennifer (2008). Look Both Ways: Bisexual Politics. Farrar, Straus and Giroux. pp. 48–. ISBN 978-0-374-53108-9.
[6] About the Kinsey Institute
[7] Kinsey: Teaching and Research | American Experience | Official Site | PBS
[8] Secret History: Kinsey’s Paedophiles (1/6) – YouTube
[9] The Sexual Devolution: Alfred Charles Kinsey (Part two)
[10] Kinsey: Teaching and Research | American Experience | Official Site | PBS
[11] Kinsey Institute Frequently Asked Questions
[12] KINSEY REPORT, FAST AND LOOSE? – The Washington Post
[13] Alfred C. Kinsey: A Life – James H. Jones – Google Books
[14] Alfred C. Kinsey: A Life – James H. Jones – Google Books
[15] Sexual Behavior in the Human Female – Alfred C. Kinsey, Wardell B. Pomeroy, Clyde E. Martin, Paul H. Gebhard – Google Books
[16] Alfred C. Kinsey et al, Sexual Behavior in the Human Female, W.B. Saunders Company, Philadelphia, 1953, pp. 121-122.
[17] https://archive.nytimes.com/www.nytimes.com/books/97/11/02/home/kinsey-obit.html
[18] The Disturbing Truth about Alfred Kinsey, Father of the Sexual Revolution – Stillness in the Storm
[19] Kinseym-Rockefeller-MKULTRA-A-WORK-IN-PROGRESS.pdf (libertysentinel.org)
[20] Kinsey: Crimes and Consequences: The Red Queen and the Grand Scheme: Reisman, Judith A.: 9780966662412: Amazon.com: Books
[21] Stolen Honor Stolen Innocence: How America Was Betrayed by the Lies and Sexual Crimes of a Mad “Scientist”: Reisman, Ph D Judith: 9781937102029: Amazon.com: Books
[22] Kinsey’S Kids | National Review
[23] fulltext_stamped.pdf “Sex abused, Kinsey’s Lies Shaped American Law, So Now What?” column by Judith Reisman, 2010, From the SelectedWorks of Judith A. Reisman.
[24] Sexual Behavior in the Human Male: Anniversary Edition: Kinsey, Alfred C., Pomeroy, Wardell B., Martin, Clyde E., Allen, Judith A.: 9780253067463: Amazon.com: Books
[25] archives.nypl.org — C. A. Tripp papers
[26] Secret History: Kinsey’s Paedophiles (2/6) (youtube.com)
[27] Sexual Sabotage: How One Mad Scientist Unleashed a Plague of Corruption and Contagion on America – Kindle edition by Reisman, Dr. Judith. Politics & Social Sciences Kindle eBooks @ Amazon.com.
[28] Sexual Sabotage: How One Mad Scientist Unleashed a Plague of Corruption and Contagion on America – by Reisman, Dr. Judith. Politics & Social Sciences @ Amazon.com.
[29] fulltext_stamped.pdf “Sex abused, Kinsey’s Lies Shaped American Law, So Now What?” column by Judith Reisman, 2010, From the SelectedWorks of Judith A. Reisman.
[30] Sexual Sabotage: How One Mad Scientist Unleashed a Plague of Corruption and Contagion on America – by Reisman, Dr. Judith. Politics & Social Sciences @ Amazon.com.
[31] Kinseym-Rockefeller-MKULTRA-A-WORK-IN-PROGRESS.pdf (libertysentinel.org)
[32] Pp15-16. Kinseym-Rockefeller-MKULTRA-A-WORK-IN-PROGRESS.pdf (libertysentinel.org)
[33] Kinsey Coverup – Part 1 (youtube.com)
[34] Kinsey Coverup – Part 1 (youtube.com)
[35] What you didn’t know about Hugh Hefner and Alfred Kinsey (youtube.com)
[36] Secret History: Kinsey’s Paedophiles (1/6) – YouTube
[37] The Kinsey Syndrome – Full Documentary [Alkuperäisen linkin YouTube video ei ole saatavilla, korvattu videolla osoitteesta odysee.com]
[38] Home — Dr. Judith Reisman (thereismaninstitute.org)
[39] Kinsey Institute prepares for future without state funding | news – Indiana Public Media
[40] Kinsey Institute prepares for future without state funding (youtube.com)
[41] Sexual Sabotage: How One Mad Scientist Unleashed a Plague of Corruption and Contagion on America – by Reisman, Dr. Judith. Politics & Social Sciences @ Amazon.com.
[42] http://breggin.com/studies/Breggin-Stolzer2020_Psychological-Helplessness.pdf

Artikkelin on kirjoittanut Peter & Ginger Breggin ja se on julkaistu Breggin Alerts! Exposing Global Predators sivuilla 11.3.2024 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Artikkelin löydät täältä:
gingerbreggin.substack.com: Alfred Kinsey: Redefining agony as ecstasy–stealing childhood innocence